15 maaliskuun, 2025
Juhan ja Jarin maailmanympärimatkalla on ehditty Pakistaniin, jossa luvassa onkin yhtä sun toista haastetta.
Pakistanin rajalla seitsemässä eri tullikopissa kierrettyämme hakemassa leimoja sieltä täältä eri lappuihin, passeihin ja Carneen, päädyimme viimein poliisin haltuun. Tiedossamme jo olikin että ei päästä kulkemaan vapaasti, vaan kaikki rajan ylittävät saatetaan Quettaan aseistetussa saattueessa.
Epäonneksemme saimme tietää, että edellinen saattue oli lähtenyt aamulla ja joutuisimme odottamaan päivän tai kaksi. Siitä sitten poliisiaseman vierashuoneen kylmälle lattialle nukkumaan.
Ulkona yöllä lämpö tippui 4 asteeseen eikä se paljon sitä lämpöisempää ollut lämmittämättömässä kopissammekaan, jonne useat edelliset olivat seiniin terveisensä jättäneet. Ajovarusteita ei tarvinnut riisua ja suojat toimivat hyvin pehmikkeinä lattiaa vasten.
Seuraavana aamuna saimme puhuttua, että pääsisimme läheiseen vartioituun Guesthouseen jossa olisi sängyt ja lämmitys. Siellä oli myös ruuanlaittomahdollisuus, vartija haki meille torilta ainekset herkkujen loihtimiseen.
Toisen päivän odottelun jälkeen vartija tuli ilmoittamaan että tieosuudella joka meidän pitäisi ajaa, oli tapahtunut aseellinen yhteenotto, jossa 18 turvallisuusjoukkojen sotilasta ja 12 kapinallista oli menettänyt henkensä. Tämän johdosta koko tieosuus suljettiin ja alkoi odotus että tilanne saataisiin normalisoitumaan.
Balochistan on harvaan asuttu, mineraalivaroistaan tunnettu provinssi, joka rajautuu Afganistaniin ja Iraniin. Levottomalla alueella toimii useita militanttiryhmittymiä.
Elokuussa ainakin 73 ihmistä kuoli Balochistanissa, kun asemiehet hyökkäsivät poliisiasemille, rautatielinjoille ja valtateille.
Iraniin oli Single Entrance Visa, joten takaisinpäin ei pystytty enää kääntymään ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi vaan odotella muurien sisällä. Aktiviteetiksi muodostui kävellä neliön muotoista rinkiä muurien sisällä.
Väljiä lupauksia lähdöstä oli melkein joka päivälle, viimeiset 3 yötä oltiin täydessä valmiudessa tavarat pakattuna, mutta vasta 10 yötä odotettuamme tuli lähtökäsky.
Klo 4:00 ylös, kamat kasaan ja viiden pintaan kentälle, missä odotti muitakin – lähinnä paikallisia, jotka asuivat Quettassa.
Busseja ja pakuja oli kasaantunut sinne noin 15-20 kpl. Matkaan lähdettiin letkan edessä ja takana aseistettujen vartioiden pitäen saattuetta kasassa.
Heti alusta alkaen jonossa alkoi hirveä ohittelu, minkä idea ei auennut meille ollenkaan. Kaikki ohitteli toisiaan, vaikka vastaantulevaa liikennettä oli runsaasti. Se ei juurikaan ohittelua haitannut.
Yleensä tähän 650 km matkaan käytetään kolme päivää, nyt oli kuitenkin päätetty runnoa letka läpi yhdessä päivässä ja vauhti oli sen mukainen. Meidän pikku Mankeilla oli vaikeuksia pysyä vauhdissa mukana, jouduttiin hitaimmilla osuuksilla kirimään kiinni muiden menoa.
Täydellä kaasulla ajaen tankillisella ei pääse kuin 140km, joten tankkaus tauotkin piti kiriä ajamalla kiinni.
Matkalla tankattiin tienvarsilla olleilta myyjiltä, jotka myivät kanistereista bensaa. Kanistereihin ja niiden tratteihin oli kuitenkin ajan saatossa kulkeutunut hiekkapölyä, joka lopulta aiheutti Jarin pyörässä bensansuodattimen tukkeutumisen.
Käyntihäiriöt alkoivat kun kolmasosa tankillista oli jäljellä, ja lisääntyivät asteittain. Se teki tilanteesta vaarallisen, koska jono oli hyvin tiivis ja vauhti kova. Heti meinasi joku tulla päälle, jos hiemankin löysäsi. Manki oli temppuillut satunnaisesti jo Iranista saakka. Bensan saanti loppui jostain syystä, mutta tarkkaa syytä ei osattu arvata, koska toisinaan se toimi niin kuin pitääkin. Epäilykset oli bensapumpussa. Myöhemmin syykin sitten selvisi.
Jos joskus niin silloin Jari toivoi rakkaan ratsunsa saattavan hänet turvallisesti perille… MUTTA EI!
Jo alkumatkasta Manki sammui vauhdista, mutta ei hätää. Samantien auton lavalle ja matka jatkui 30 kilometriä seuraavalle huoltikselle, jossa mopo alas, ja taas toimi.
Kesken saaton, ehkä 300 km kohdalla, manki sammui taas vauhdista. Vielä ohitustilanteessa linja-autojen välissä, mikä aiheutti pientä jännitystä. Tien sivuun ja tankki täyteen varapullosta, jonka jälkeen lähti taas käyntiin.
Kaasu pohjassa imatranajoasennossa saattueen bussit taas kiinni ja ohi että saa taas vähän kaulaa seuraavaan kertaan.
Näin tapahtui 3-4 kertaa, kunnes saavuttiin Quettan kaupunkialueelle, ja oli jo pimeää. Manki sammui taas… sain ohjattua kapealle pientareelle, jossa ei jää bussien ja rekkojen jyräämäksi, mutta tällä kertaa se ei lähtenytkään käyntiin.
Koko saattue meni ohi ja jatkoi matkaansa. Perässä olisi varmaankin pitänyt olla joku varmistamassa, että kaikki pääsevät perille. Ketään ei näkynyt.
Jari oli yksin pimeässä, vieraassa suurkaupungissa, ilman nettiä, mitään kontaktia ja tietämättä edes osoitetta, minne saattueen pitäisi päättyä.
Kun muutakaan ei voinut, Jari päätti lähteä työntelemään Mankia. Sen verran mies kuitenkin herätti huomiota, ettei kauaa yksin tarvinnut olla. Porukkaa alkoi kerääntyä ympärille, että mikäs kaljupää täällä työntelee hassun näköistä kulkinetta.
Ehkä kilometrin jälkeen Jari kyseli liikenneympyrän keskellä huitovalta liikenteen ohjaajalta, oliko tämä kenties nähnyt ohimenevää convoita.
No ei ollut. Hän puhui kaksi sanaa englantia mutta ongelma saatiin silti selvitettyä ja mies toimitti paikalle virkavallan edustajat lava-autolla. Ukko ja Manki lavalla lähdettiin paikalliselle poliisiasemalle selvittelemään tapahtumia. Asemalta saivat kontaktin saattueeseen ja asiat alkoivat selvitä.
Juhalla alkoi loppumatkasta tulla jo pimeä ja vauhti vain koveni kun lähestyttiin määränpäätä Quettassa. Autoa tuli vastaan ja eteen oikealta ja vasemmalta, kaikilla pitkät valot päällä.
Lopulta Juha päätyi isolle bussiasemalle, jonne kaikki autot saapuivat ja ihmiset purkaantuivat koteihinsa. Myös kaikki poliisit loistivat poissaolollaan, niitä piti etsiä väkijoukosta. Sain kuulla, että Quettastakaan ei ole luvallista liikkua ilman saattuetta eteenpäin ja tarvitsimme poliisien sallimaa turvallista majoituspaikkaa. Partion löytyessä lähdettiin paikallisen poliisiaseman kautta, josta Jarikin löytyi, kohti majoitusta.
Huoneet saatiin 22.30. Säännöstelyn takia kaasun toimitus loppuu 23:00, eikä puolessa tunnissa ehtinyt paljoa huoneet lämmitä. Taaskaan ei tarvinnut turhaa riisua, kun kävi 6-asteiseen petiin lepäämään.
Heti aamusta purettiin Jarin tankki ja putsattiin bensansuodatin ja sillä Honda alkoikin jälleen toimimaan.
Sitten asemalta ja virastosta toiseen anoen lupaa ja saattuetta jatkaa matkaa kohti Wagah Borderia. Meidän lisäksi matkaa jatkoi moottoripyörällä liikkuva puolalainen kuvaaja ja Nepalista kotoisin oleva kaveri, joka asui Australiassa. Hänen, urdun kielen taitoisen, mukanaolo helpotti toimintaa virastoissa huomattavasti.
Seuraavat päivät menivät saattueessa niiden vetäjien vaihtuen tiuhaan. Poliiseille oli annettu eripituisia tienpätkiä jonka turvallisuutta he valvoivat. Osuuksien pituus oli hyvinkin vaihtelevasti 200 m–40 km. Aina vaihdon tullen otettiin kuvat osuuden päällikön kanssa todisteeksi, että ollaan vielä elossa ja uudelle passit ja visat esiin.
Jossakin vaiheessa Juhalle tuli renkaaseen sen verran iso reikä, ettei sitä enää litku paikannut, mutta ”kamelinpaskalla” siitäkin selvittiin.
Illan tullen saattajat olivat haluttomia järjestämään majoituksia ja yrittivät koko ajan vain viedä alueeltaan pois seuraavan huoleksi. Muutamaan otteeseen oli vain pistettävä stoppi menolle, kun homma meni pimeässä nälissään, janoisena ja väsyneenä turhan vaaralliseksi. Poliisien oli jäätävä vartioimaan majoituspaikkojen eteen turvallisuuttamme.
Lopulta pääsimme Lahoreen. Tässä vaiheessa matkaa saattueessa oli ajettu viiden päivän aikana 1900 km. Saattue loppui Intian rajalle johtavalle tielle, rajalle päästyämme kuulimme että se oli mennyt jo kiinni, toivottivat ystävällisesti tervetulleeksi uudestaan seuraavana aamuna. Päästiin liikkumaan ilman vartioita sentään yhden illan.
Seuraavana aamuna uudelleen rajalle. Homma toimi ja päästiin Intiaan, joka tuntuikin aika vapauttavalta.
Kaiken kaikkiaan matkaan Pakistanin läpi kului aikaa 16 päivää.
Matkassa mukana:
#rukkamotorsport
#blacksevenoy
#stormmotor
#shoei
#hondabikes
#revoco
#nhteräs
#RVSTechnology
#valostore
Reissua voi seurailla Instagramista ja TikTokista:
@jarisway
@juha.kauhanen75
