Talvi ja pimeys iskee, mutta isketään takaisin – ei ajamisen pidä tähän päättyä

Monelle meistä kausi alkaa olla ohi. Tero Kiira kirjoitti kolumnissaan kauden pidentämisestä tai paremminkin siitä, ettei kautta lopeta ollenkaan. Ajamista voi jatkaa läpi talven ja siirtyä saumattomasti seuraavaan ajokauteen.
Olen itsekin aikanani ajanut lumispoorissa ja jopa nauttinut siitä. Se on mukavaa puuhaa, mutta puitteet pitää olla kunnossa. Paljon lunta, hyvä spoori ja toimivat vehkeet. Loska- tai vesikelissä se ei ole kivaa. Kaikki jäätyy ja elämä muuttuu helposti hyvin epämukavaksi.
 

Ajamista en minäkään lopeta. Lunta ei vielä näy, joten enduropoluilla on kiva temmeltää. Onnekseni oma poikani tykkää ajamisesta, joten mikäs sen mukavampaa kuin käydä koheltamassa hänen kanssaan. Itse olen ajanut nelivuotiaasta asti, joten nyt vanhempana on äärimmäisen nautinnollista antaa omalle pojalle vastaavia kokemuksia, joita itse pimeinä talvi-iltoina muistelee.

Talvinen enduro tukee erinomaisesti kesän katupyöräajelua. Joo, itse ajan seikkailupyörällä, mutta paljon tulee kurvailtua muillakin laitteilla. Olen täysin vakuuttunut siitä, että kaikki ajaminen parantaa pyörän hallintaa.

Viime kesänä sain alan kovimmilta nimiltä paljon oppia, joista kirjoitin lehteen juttua. Perustekniikka pitää olla hallussa ja juuri sitä on hyvä opetella enduropyörällä.

Kuten Kiira kirjoitti, rahallinen panostus ei välttämättä ole kovinkaan suuri. Varsin pienellä satsauksella pääsee hommaan kiinni, eikä tarvitsekaan pitää koko pitkää talvea taukoa. Ajaminen kehittyy, mutta tästä hommasta saa paljon muutakin. Ajaminen on hyvin sosiaalista ja parhaimmillaan löytyy kokonaan uusi kaveriporukka. Itse nautin pojan kanssa touhuamisesta, mutta yhtä lailla kavereiden kanssa huristelusta. Ei tarvita kelloja varmistamaan kierrosaikoja, sillä homma on puhtaasti hauskan pitoa.
 

Suosittelen vahvasti sitä, että talliin hommataan enduropyörä ja sitten ei muuta kuin ajamaan. Kun homma on paremmin hanskassa, mennään atk-laitteelle ja googletetaan joku kiva matka. Sen voi tehdä endurosafarille Espanjaan tai sitten jonkun kivan kaupungin kupeeseen, josta vuokraa katupyörän. Pääasia on se, että pidetään pyörien kanssa hauskaa ja nautitaan elämästä, vaikka nyt täällä pohjolassa onkin hiukan pimeää.

Itse en koskaan pidä talvitaukoa, enkä näe mitään syytä miksi pitäisin. Ajaminen on niin hemmetin mukavaa, ettei siitä malta olla erossa. Ei edes talvella.

Eikä se tarkoita hampaat irvessä harrastamista. Nautiskellaan rauhassa ja toivotaan, että aurinkokin välillä pilkistää pilviverhon takaa. On se vaan niin hienoa, kun joulun jälkeen pääsee Tapaninajelulle. Hymy on niin perhanan leveä!