29 huhtikuun, 2026
Pienemmän keskiluokan seikkailupyörät tuntuvat tällä hetkellä olevan erityisen kiinnostavia, ja yksi luokan mielenkiintoisimmista uutuuksista on Kawasaki KLE 500. Pidempiaikaisia käyttökokemuksia saadaksemme otimme sen kesäksi käyttötestiin.
On ollut ilo huomata, kuinka keskiluokan moottoripyörät ovat kehittyneet tylsistä “välivaiheen” pyöristä todella hauskoiksi ja päteviksi laitteiksi, joilla hieman kokeneemmatkin kuljettajat voivat ajaa tyytyväisinä. Erityisesti asia koskee seikkailupyörien pienempää keskiluokkaa, joka yhdistää kohtuullisen painon riittävään tehoon ja edulliseen hintaan. Yksi tämän vuoden kiehtovimmista uutuuksista luokassa on Kawasaki KLE 500, jonka hieman paremmin varustellun SE-version saimme kesäksi käyttötestiin. Pidempiaikaisella testillä saamme lyhyttä koeajoa paremmin selvitettyä, millaista pyörän kanssa eläminen todella on.
Testi oli tarkoitus aloittaa jo hieman aiemmin, jotta olisimme saaneet kerrottua aloituksesta tällä viikolla ilmestyvässä Biken numerossa 5/26, mutta Kawasakin maahantuojan, Sumekon, Ari-Pekka Vanhalan mukaan KLE:t ovat käyneet siinä määrin hyvin kaupaksi, että pyörää jouduttiin hieman odottelemaan. Sain sen kuitenkin alle 28. huhtikuuta, ja tätä kirjoitettaessa mittariin on kertynyt nelisensataa kilometriä soralla, pikkuteillä, isommilla teillä ja maastossa. Ensivaikutelmat ovat siis kristallisoituneet.
KLE 500 SE:n kolme määrittävää ominaisuutta tuntuvat olevan hauskuus, rauhallisuus ja mukavuus. Se on todella miellyttävä ja rento matkakumppani aivan millaisella ajoalustalla tahansa. Moottori vetää nöyrästi ja mukisematta aivan alakierroksilta asti, mutta haluttaessa tulisuutta löytyy yläkierroksilta. Oikein kovilla kierroksilla moottori värisee hieman, mutta niillä tule harvemmin viipyiltyä.
Ajoasento seisten tuntuu erinomaiselta ja istuessa napakka satula on mukava, mutta 185-senttiselle jalkatappien ja penkin välinen etäisyys voisi olla suurempikin – siis istuin korkeampi. Muuten ajoasento on tilava sekä istuen että seisten. Hallintalaitteiden suhteen ainoa huomautus on kytkin- ja jarruvivusta puuttuva säätö.
Jousituksessakaan säätöjä ei perän esijännityksen lisäksi ole, mutta vaimennukset tuntuvat aivan asiallisilta, eikä mieleen ole tullut mitään kriittistä säätötarvetta. Jousituksen lisäksi jarrut ovat hieman yksinkertaisemmat, mutta huolellisen sisäänajon jälkeen teho on täysin riittävä. Huomionarvoisena seikkana ABS:n saa kohtuullisen yksinkertaisesti pois käytöstä – myös eturenkaalta. Ja appropos renkaat: kuvio on karkea, mutta suhteellisen matala, ja toiminta on ollut asiallista kaikilla ajoalustoilla.
Heti ensimmäisellä ajokerralla kävi selväksi, että jos aikoo suunnata maastoon, kannattaa panostaa SE-malliin, jonka varustukseen kuuluu kunnollinen pohjapanssari. Maavaraa ei nimittäin ole liian paljon, eikä kohdalle tarvitse osua kummoistakaan kivikkoa, jotta ajolinjaa pitää ihan oikeasti miettiä. Toinen SE-mallin mainio varuste ovat tukevat käsisuojat. Varusteista ainoa, jota olen jäänyt kaipaamaan, on virran ulosotto.
Siinä tärkeimmät ensivaikutelmat. Jatkan testiä kesän ajan kirjoitellen kuulumisia Biken numeroihin 6–9/26 sekä satunnaisesti nettisivuille. Tarkoituksena on käyttää pyörää mahdollisimman monipuolisesti tarkoituksissa, joihin tällaisen pyörän voisi ajatella hankkivansa. Luvassa on siis TET-reittiä, matkailua, nurkkapyörittelyä, mutkia, soraa ja metsää. Koska tämä on takuulla pyörä, joka kiinnostaa itseni lisäksi muitakin, toivoisin, että tästä koko projektista saataisiin hieman vuorovaikutuksellinen – kysykää ja ehdottakaa, niin reagoin ajatuksiinne mahdollisuuksien mukaan.
