26 huhtikuun, 2024
Joulu näköjään jo meni ja uudenvuodenaattokin tuli silmille. Loppuvuosi hujahti nopeasti, mutta palataan vielä hieman menneeseen kauteen.
Kausi 2018 oli kaikkinensa todella onnistunut. Endurossa saavutin pitkään tavoittelemani World Cup -mestaruuden, Euroopan mestaruuden toistamiseen, EM-joukkuehopeaa sekä Suomen Cup-mestaruuden. Suomessa pystyin hätyyttelemään SM-kisoissa B-luokan kärkisijoja ja nappasin toisena naisena Suomessa nousupisteitä kohti A-luokkaa.
Vaikean kauden 2017 jälkeen olen ollut hieman hämmästynyt saavutuksistani. Keksityin tällä kaudella täysin enduroon, sillä en halunnut edellisen kauden murheiden toistuvan. Löysin jälleen ilon ajamiseen, joka näkyi jo talvella pyörän päällä, kun ajamisessa oli täysin erilainen rentous kuin koskaan ennen ja sama jatkui kevään treenileirillä Espanjassa ja Italiassa. Itsevarmuus omaan tekemiseen on kasvanut asteittain, ja se on näkynyt ajamisessa vain positiivisesti. Vauhti on siis noussut ja saavutuksetkin sen kertovat.
Oli mukavaa kiertää EM-sarjaa parin välivuoden jälkeen. Taso oli aika pitkälle sama kuin aikaisemminkin, mutta oli hienoa huomata muutamien naisten nostaneen tasoaan siellä. Kyllä siellä sai ajaa joka kerta ja maaliin täytyi tulla, jos mieli mitaleille. Ruotsin kilpailu oli yksi suosikkini, sillä nykyisin Australiassa asuva ruotsalainen Emelie Karlsson antoi todella hyvän vastuksen. Samalla se oli hyvä harjoitus pään pitämiseksi, sillä olen paineen alla tehnyt hölmöjä virheitä, mutta nyt pystyin välttämään ne. Kokonaisuudessaan oma tasoni oli sen verran korkeampi kuin muilla, että hieman oma mielenkiintoni sarjaan lopahti. Kun päivävoitot olivat kerrasta toiseen minuutista jopa yli kolmeen minuuttiin, niin aloin miettiä, mistä saisin uutta haastetta tekemiseen. Suomessa B-luokan kilpailut olivat juuri sitä, mitä hain.
Sanna Kärkkäinen suuntaa innokkain mielin vuoden 2019 haasteisiin. Kuva: Tarja Kärkkäinen
World Cup -kilpailu oli kauden päätavoitteeni. On harmittavaa, että MM-sarjan tilanne on mitä on ja naisten luokassakaan ei ollut liikaa osanottoa. Oli hienoa voittaa mestaruus, mutta toivon, että naisia eri maista saataisiin innostumaan kilpailusta enemmän ja muutenkin MM-sarja vielä elpyisi. Nyt kilpailu ajettiin täysin samoissa maastoissa Rüdersdorfissa kuin vuoden 2015 EM-kilpailu ja reitti oli jopa helpompi kuin tuolloin, kun sitä naisille vielä helpotettiin. Tästä annoin suoraa palautetta, sillä ei kilpailua voi rakentaa vain heikoimpien kuskien mukaan.
Omat suunnitelmani keskittyvät ensi kaudella pääasiassa Suomeen ja SM-sarjaan miesten kanssa. Tavoittelen A-luokkaan nousua kauden aikana ja alkukauden suurin koitos on Päijänteen Ympäriajo, jota odotan jo innolla. Lisäksi ajan Cross Countrya ja katsotaan, mitä muuta kuvioihin mahtuu. World Cup -kilpailusta ei ole vielä tiedotettu mitään, mutta toivottavasti se järjestetään.
Usein vaaditaan pitkäjänteistä työtä saavuttaakseen jotain. Jokaisella on omat haaveensa ja tavoitteensa ja tänä vuonna, 16 vuoden harrastamisen jälkeen, saavutin vihdoin isoimman haaveeni eli World Cup -mestaruuden. Ilman taustajoukkoa ja yhteistyökumppaneitani kaikki saavutukseni eivät olisi olleet mahdollisia. Iso kiitos siis kaikille mukana olleille tukijoille, kannustajille ja omille taustajoukoilleni!
Niin, palatakseni vielä iloon. Muistetaan jokainen, että vaikka lajiaan harrastaakin tosissaan ja tekeminen on tavoitteellista, niin ei vietäisi sitä yli. Muistetaan pitää ne lepopäivät, panostetaan laatuun ja ennen kaikkea nautitaan siitä tekemisestä. Huonoja päiviä tulee, mutta niistäkin yleensä löytää jotain positiivista.
Positiivisin ja innokkain ajatuksin kohti vuotta 2019!
– Sanna
