26 huhtikuun, 2024
Ensivaikutelma Ducati Hymermotard 939 SP:stä on, että se on pieni ja kompakti pyörä. Kasvanut joustomatka kielii kuitenkin entistä miellyttävämmistä allround-ominaisuuksista.
Kun asetun satulaan, pyörä tuntuu mukavan tiiviiltä. Kaltaiselleni 180-senttiselle kuskille ohjaustangon, jalkatappien ja satulan sijainti tuntuu pyörätyyppiin nähden juuri oikealta. Panen merkille myös korkean istuinkorkeuden, joka ei ole kaupunkiajoon se optimaalisin. Itse satulassa ei ole vikaa. Se on hyvin muotoiltu ja miellyttävä istua, mutta kun jalat kurottaa maahan, se tuntuu hieman kantikkaalta. Tämä vahvistaa käsitystä korkeasta istuinkorkeudesta.
Kurvaan ulos kisavarikolta, ja minut valtaa sama tunne, joka valtasi minut aina kilpamotoni kyydissä. Pyörä tuntuu hitaassa vauhdissa lievästi hermostuneelta ja yliohjautuvalta. Silti se ei tunnu epäluotettavalta vaan lähinnä yliketterältä.
Ohjausgeometria tuntuu radalla heti täysin oikealta. Hypermotard 939 on mutkissa äärimmäisen helppo ohjattava ja anteeksiantava. Linjoja on helppo korjailla, kunnes pääsen radasta jyvälle. Kevyiden taottujen kolmipuolaisten Marchesini-vanteiden vähäiset hyrrävoimat tekevät pyörästä nopeissakin vauhdeissa kevyen ja hallittavan tuntuisen.
Isomman porauksen myötä Hypermotardin moottori on kasvanut. Iskunpituus on kuitenkin sama kuin ennenkin. Ducati on säilyttänyt myös venttiilien koon ennallaan. Valmistajan mukaan tämä parantaa ilma-polttoaineseoksen pyörteilyä, mikä puolestaan parantaa palamista ja johtaa siten kasvaneeseen vääntöön ala- ja keskikierroksilla. 6 000 kierroksella vääntöä on nyt 18 prosenttia enemmän, mikä näkyy myös hämmästyttävän kilttinä ja lineaarisena tehokäyränä. Kasvanut teho merkitsee myös entistä tuntuvampaa kuumenemista. Tämän Ducati on ratkaissut tyylikkäällä pienellä öljynjäähdyttimellä, jonka turvin pyörä selviytyy myös lämpimämmillä leveysasteilla. Uudella ja entistä hieman pidemmällä äänenvaimentimella varustettu moottori täyttää Euro4-päästövaatimukset.
Keulan jousitusta on sitäkin päivitetty. Nyt niin keulalta kuin takaakin löytyy Öhlinsin komponentit. Jousitus sekä kuljettajan ja renkaiden välinen kommunikointi toimii paikoin märällä ja epätasaisella alustalla erittäin hyvin; ajoalusta on paikoitellen kuin pyykkilauta. Pitkissä kaarteissa Öhlinsin komponentit nielevät asfalttirikot ja epätasaisuudet ilman, että pyörä reagoi mainittavasti tai käy keinahtelevaksi.
Ducati on satsannut paljon aikaa Hypermotard 939:n elektroniikkaan ja radalla sen ymmärtää. Moottorin teho ja luistonesto ovat säädettävissä vaihtuvan alustan ja toivotun herkkyyden mukaan. Luistonesto toimii märällä radalla erittäin pehmeästi ja hienosti. Sama koskee Boschin ABS-järjestelmää, joka pitää pyörän vakaana jarrutuksissa ja välittää tiuhat pulssit. Race-asetus sallii takarenkaan lukkiutumisen, minkä ansiosta pyörän voi ohjata mutkiin helpommin taka- ja moottorijarrun avustuksella ilman eturenkaan lukkiutumisen riskiä. Brembon monoblock-satulat ja radiaalinen jarrupääsylinteri ovat tehokkaat, ja säätelyssä on hyvä tuntuma. Jarrut tuntuvat turvallisilta, ja ne on helppo painaa äärirajalle ennen kuin ABS puuttuu peliin.
Lue juttu kokonaisuudessaan Biken numerosta 06/16
