Juhla-Päitsi: vaara vaanii joka kummun takana

Lehdistön tentattavina olivat jo viidesti peräkkäin Päitsin nopein mies Heikki Timonen, vaarallisen kovaa vauhtia alkukaudesta osoittanut Yamahan satapiikkiä Jyväskylään ja takaisin lennättävä Pentti Nurminen, mustan hevosen roolin saanut Oskari Kantonen sekä Kawasakin pikkunelariin vaihtanut Tuomas Ahonen.

Juhla-Päitsille kokemuksen tuomaa viisautta jakoivat Kaj Tötterman, jolla järvenkierrosta on kokemusta jo 18 kerralta sekä joka vuosikymmennellä 60-luvulta alkaen startannut 66-vuotias Mauno Suni.

Kilpailun johtaja Martti Ketelä toivoi nyt henkiin herätetyn Suomi-Ruotsi maaottelutradition jatkuvan myös tulevina vuosina. Suomi kun on jo parin vuosikymmenen ajan ollut johtava enduromaa, toisin kuin Päijänneajon alkuvuosina. Maaottelu hiipui aikanaan lähinnä siihen, että edutusjoukkueet on perinteisesti koottu MM-sarjaa kiertävistä kuljettajista, jotka ovat näin kevään korvalla halunneet keskittyä tulevaan ammattilaiskauteensa. Naapureita on ollut myöskin ollut haasteellista saada Suomeen kilpailemaan, sillä kuljettajat kokivat rangaistuksena tulla tänne kokemaan ”vilua ja märkää” raskaalla reitillä, Ketelä kertoo. Juhlavuoden Päitsille on kuitenkin saatu vahvat ja lumella nopeat joukkueet sekä Ruotsista että Suomesta. Myös Ruotsin Jessica Jönssön tulenee pesemään vauhdillaan melkoisen joukon miespuolisia kilpakumppaneitaan.

Reitillä on suuri lumimäärä ja plusasteista johtuen ura sen kuin syvenee ja veden määrä lisääntyy. Kolmen päivän aikana ajetaan yhteensä 26 maastokoetta. Kokonaispituus ajollisesti on arvioitu noin kuudeksi tunniksi 45 minuutiksi, eli reittiin on tullut pituutta. Heikki Timonen ajoi Päitsin viime vuonna läpi ajassa 5 t 45 min. Pitkiä pätkiä riittää, esim. Huhdanojan spoori on tänä vuonna n. 8 km pidempi, Nuuttilan pätkällä ajaksi on kellotettu 45 min ja myös Haapajoen MK:lla aikaa hukkaantuu n. 40 min. SEO Taulun n. 20 km pituinen MK on lähes uusittu ja täysin uutena ajetaan Leppäkosken perinteistä endurospooria oleva n. 10 km kiemura. A-luokka ajaa pimeässä käytännössä Nuuttilan sekä Heinlammen, muille luokille pimeässä ajoa tulee tätä vähän enemmän, ratamestari Jouni Koutonen kertasi.

Kuljettajat kertoivat mietteistään seuraavasti:

Pentti Nurminen: Ihan hyvälle on (pyörä) tuntunut ja ei noi tuloksetkaan ole niin huonoja olleet. Kaikki on hyvin, innolla odotan starttia. Satapiikinen on mulle paras laite.

Heikki Timonen: (Voittoputken) Taustalla on varmaan mahdollisimman vähän virheitä. Nyt lössähtää toi keli, joten jalkaspoorit ei pidä ja kaatuminen on siksi (tänä vuonna) helppoa. Päijänne piti kiertää tusina kertaa, ennen kuin eka voitto irtosi.

Oskari Kantonen: Päitsi on mulle tänä vuonna neljäs. On menny kyllä tosi hyvin, Heikki kyllä auttoi mua SM:ssä kun (sen pyörästä) ketjut hyppäs pois paikaltaan. Tässä lajissa merkitystä on usein toisen huonolla tuurilla, ja sitäkin varmasti Päitsilläkin sattuu. Olen yrittänyt treenata mahdollisimman paljon, kun nyt opiskelun aloitettuani työnteko ei ole haitannut treenaamista.

Tuomas Ahonen: 7 vuotta ajoin Hondalla, mutta uusi 250-kuutioinen Kawasaki sopii hyvin käteen. Jopa paremmin kuin iso nelari, joka vaatii kuskilta enemmän. Kaikilla maastokokeilla pitää vetää ja ainakaan lyhkäisillä maastokokeilla ei saa mokata.

Kaj Tötterman: Mulle Päitsi on muistaakseni noin 19:sta, +/- suuntaan tai toiseen. Paras sijoitus on yleiskilpailun viides. Päitsillä vaara vaanii joka kummun takana ja yksityiskuski laittaa tähän kaiken liikenevän aikansa ja rahansa, joten kisa on todella kova. Tulee mieleen ensimmäinen keskeytykseni, kun bensan joukosta unohtui öljyt ja kone leikkas kiinni ekalla MK:lla. Kyllä silloin tuli itku. Nyt ajankin sitten nelarilla…

Mauno Suni: Vuonna -63 ajoin ekan Päitsini, olin silloin 17-vuotias. Päijänne voittoni ovat vuosilta -78 ja -79. Kaikilla vuosikymmenillä on tullut ajettua 60-luvulta alkaen. Jotain löysää pitää olla, kun joku vetää sinne aina vain uudelleen. Tänäkin vuonna avasin suuni väärässä paikassa ja Motopalvelun Timo sai mulle sellaisen diilin, jonka piti olla mulle edullinen. Nyt se siellä varmaan naureskelee, kun tällainen hukkapätkä on korviaan myöten lumessa, 66-vuotias Suni hymähtelee ja toteaa unohtaneensa varmaan katsoa peiliin. Treenistä ei palaudu enää niin kuin ennen vanhaan. ”Muutama kaveri Päitsillä haluaa voittaa, suurin osa ajaa hyvän sijoituksen, mutta minulle riittää että pääsen läpi”, Suni kertoo harmitellen samalla alkuvuoden sairastelun takia vähäiseksi jäänyttä ajotreeniä.