23 huhtikuun, 2024
Aamu alkoi ohituksella, kun unenpöppöröiset Juhat kamppailivat siitä, kuka pääsee ensin vessaan. Kalju yksilö hyödynsi kaimansa torkahtamisen takia levinneen ajolinjan ja ehti ensimmäisenä keventämään painolastia. Toisen osapuolen mielestä vääryydellä, luonnollisesti. Päästipä vielä melko ryöpyn kirosanojakin pointtinsa alleviivaamiseksi.
Aamiaisen jälkeen aloitimme pyörien pakkaamisen. Ensimmäistä kertaa Apriliaa käynnistettäessä se työnsi tankin alta melkoiset hernerokkasumut, kuulemma kuuluu italojen ominaisuuksiin. Savuverho kuitenkin hälveni, eikä uusiutunut, onneksi.
Lähdimme siis matkaan. Siirtymä oli kohti Wieniä, jonka liepeiltä lähtö tapahtuisi lauantaiaamuna. Matka olisi Autobahnia, sillä seuraavan viikon aikana varmaankin saisi sitä mutkaa veivata ihan riittämiin.
Autobahn oli valitettavan ruuhkainen, mutta sen verran saimme kaasuläppiä avatuksi, että pahimmat karstat tulivat varmaankin moottoreista siivotuiksi. Sattuipa vielä niinkin, että saimme leikkiä hippaa Ferrari Californian kanssa muutamien kymmenien kilometrien ajan. Pysähdyimme Ferrarin kanssa samalle huoltoasemalle lounastamaan, ja kaverit tulivat kyselemään pyöristä ja minne olimme menossa. Oikein mukavia heppuja, ja heillä oli ilmeisesti ollut yhtä hauskaa kuin meilläkin.
Tuo kiivastahtinen ajo kuitenkin kävi Suzuki-vanhuksen kunnon päälle. Kuten lehden lukijat ehkä muistavat, edellisellä Katana-turneella venyvä ketju aiheutti ongelmia. Tuolloin vitja oli antiikkia, joten venyminen ei ollut yllättävää. Nyt ketju kuitenkin oli upouusi, ja silti se venyi sellaisella raivolla, että säätäminen oli välttämätöntä.
Lisäksi seuraavalla legillä, kun ohitin Aprilian, vinkkasin taukoa ja siirryin keulille, kertoi Juha saaneensa kasvoilleen melkoisen öljysuihkun. Asiaa tutkittaessa havaitsimme, että moottorin alaosa, takahaarukka, ja mikä mukavinta takarengas, olivat saaneet kattavan öljykuorrutuksen. Pienen putsaustuokion jälkeen ongelman aiheuttajaksi havaittiin vuotava öljynjäähdyttimen banjoliitos.
Menimme kahvitauolle pohtimaan tilannetta ja odottelemaan koneen jäähtymistä. Päätin koittaa kiristää liitintä hieman ja laittaa sen ympärille kangasta (kiitos putkihuivista Konepyöräklubi!) sekä kahvikupista kyhäämäni alkeellisen keräysastian. Siitä tuskin oli muuta kuin henkistä apua.
Päätimme myös pudottaa marssitahtia hieman ja jatkoimme loppumatkaa pyrkimyksenä alle satkun nopeus. Yritys oli hyvä, emme onnistuneet. Kaiken muun kivan lisäksi noin 70 kilometriä ennen majapaikkaamme koko päivän harmaana vellonut taivas alkoi putoilla niskaamme. Öljyinen rengaskin oli muuten melko liukas. Läpimärkinä ja viluissamme pääsimme viimein perille, kävimme vuorotellen kuumassa suihkussa ja laitoimme vaatteemme kuivumaan ennusteiden lupaamaa huomista sadetta varten. Positiivisena seikkana banjo ei näyttäisi enää vuotavan.
Nyt taitaa olla taas virvoitusjuoman paikka.
