25 elokuun, 2025
Minulla oli kymmenen päivän ajan koeajossa Yamaha XVZ1300 Rinta-Joupin Jyväskylän liikkeestä. Pyörällä ajettiin sekä tärkeään MKKV-tapahtumaan Joroisiin että ylös pohjoiseen Jänkhällä Jytisee -tapahtumaan Saariselälle. Matkalle mahtui aurinkoa, sadetta, poroja ja kivun kanssa tasapainottelua – mutta myös monta hienoa hetkeä.
Pyörän sain koeajoon perjantaina, ja heti maanantaina oli edessä Motoristit koulukiusaamista vastaan -summer tourin avaus Joroisissa. Tämä tapahtuma oli ollut pitkään omalla toivelistalla – MKKV tekee todella arvokasta työtä ja oli hienoa päästä mukaan osaksi tätä yhteisöä.
Joroisissa oli paikalla yli 70 moottoripyörää. Oli ilo nähdä lasten silmissä vilpitöntä innostusta – ehkä joku sai pysyvän kipinän tähän hienoon harrastukseen. Tunnelma oli lämmin ja tapahtuman merkitys tuntui selvästi kaikissa paikallaolijoissa.
Valmistautuminen Jänkhälle
Pohjoiseen lähtö oli suunniteltu keskiviikolle. Tällä kertaa valmistautuminen erosi tavallisesta, koska kyseessä oli lainapyörä: piti miettiä, miten kamerat saa kiinnitettyä turvallisesti, mitä varustelua puuttui, ja ennen kaikkea – onko pyörässä jotain, mikä voi yllättää. Mukaan lähti siis kattava valikoima työkaluja ja varavirtalähde siltä varalta, että akku temppuilee.
Onneksi pyörässä oli valmiina sivulaukut, joten omia ei tarvinnut siirrellä. Tavarat saatiin hienosti kyytiin ja fiilis ennen lähtöä oli odottava – ehkä jopa vähän jännittynyt, mutta hyvällä tavalla.
Ensimmäinen legi: Jyväskylä–Tornio
Keskiviikkona matka alkoi kohti Torniota, joka toimi ensimmäisen päivän etappina. Jo noin 30 kilometrin jälkeen CRPS ilmoitteli olemassaolostaan – kaasukäden kipu kasvoi nopeasti, ja aloin miettimään, tuleeko tästä reissusta yhtään mitään.
Pihtiputaalla pidin ensimmäisen kunnon tauon. Kiristin ajotakin hihansuun tiukaksi tukemaan rannetta, ja pikkuhiljaa kipu alkoi tasaantua. Tämä kikka osoittautui myöhemmin kullanarvoiseksi koko reissun ajan.
Pulkkilassa pysähdyin syömään, ja siitä matka jatkui Oulun kautta Tornioon. Yöpaikka oli ystävien luona – illalla nautittiin hyvästä seurasta ja jaettiin tarinoita menneiltä reissuilta. Näissä hetkissä motoristiyhteisön merkitys konkretisoituu – ei ole väliä missä ollaan, kun on samanhenkisiä ihmisiä ympärillä.
Torniosta Saariselälle
Torstai-aamu valkeni aurinkoisena. Matka jatkui kohti Saariselkää ja Jänkhällä Jytisee -tapahtumaa. Olin kuullut etukäteen, että Sodankylän jälkeen poroja on liikenteessä paljon, joten ajofiilis oli vähän tavallista tarkkaavaisempi.
Ensimmäinen pysähdys oli Rovaniemellä napapiirin Shellillä, jossa oli muitakin motoristeja matkalla samaan suuntaan. Tunnelma oli rento ja odottava.
Sodankylässä pysähdyin taas – tällä kertaa S-marketin paistopisteelle. Se ei ehkä ole fine diningia, mutta toimii aina.
Sodankylän jälkeen ajeltiin enemmän tai vähemmän letkassa muiden kanssa. Noin 16 kilometriä ennen Saariselkää tuli vastaan karu näky: poro makasi kuolleena tien reunassa ja moottoripyörä oli pahan näköisesti hajalla levikkeellä. Onneksi kuljettaja oli kunnossa, mutta tilanne pysäytti.
Päivät Jänkhällä
Saariselällä olin mukana Motoristien kriisipalvelun työntekijänä. Viikonlopun ajan olimme kollegan kanssa valmiudessa keskustelemaan, kohtaamaan ja auttamaan, jos tarvetta tulisi. Torstain onnettomuus nousikin monessa keskustelussa esiin, ja sitä käytiin läpi yhdessä.
Motoristien kriisipalvelu toimii täysin vapaaehtoisten voimin. Meidän läsnäolomme tapahtumissa mahdollistuu vain moottoripyöräkerhojen lahjoitusten ansiosta. Ilman niitä tätä työtä ei voisi tehdä – ja juuri tällaisissa hetkissä sen merkitys todella konkretisoituu.
Paluu etelään – ja sadetta koko matka
Sunnuntaina koitti paluumatka. Tiedossa oli tiukka päivä: 826 kilometriä Saariselältä kotiin, yhdellä ajolla. Olin luvannut palauttaa pyörän heti maanantaina, joten joustovaraa ei ollut.
Aamu starttasi 7 asteen lämpötilassa ja sateessa. Sadetta riitti aina Sodankylään asti, ja sen jälkeen se jatkui kuuroina melkein koko matkan. Ranne pysyi ajokunnossa tutulla kikalla – hihansuun tiukalla kiristys auttoi tukemaan kättä riittävästi.
Tauotin ajoa noin 100 kilometrin välein. Se oli ehdoton edellytys jaksamiselle ja kivun hallinnalle. Yamaha pelasi muuten hienosti, mutta akku alkoi selvästi olla elinkaarensa päässä – pari kertaa käynnistin pyörän boosterilla.
Lopputunnelmat
Tämä oli hieno viikko. Paljon tapahtumia, merkityksellisiä kohtaamisia ja muistutus siitä, miksi tätä harrastusta rakastan – vaikka välillä kroppa pistäisi vastaan. Syksy tekee tuloaan ja ajokelit viilenevät, mutta vielä on aikaa kaudesta nauttimiseen. Ja ennen kaikkea: matka jatkuu – seuraava mutka odottaa jo.
Teksti ja kuva: Ville / Kompleksinen kaksikko
