Matka Naantaliin – tulipahan käytyä

Viikonlopusta piti tulla perusreissu – pientä kruisailua ja rentoa lomailua. Paluumatkalle olin suunnitellut mutkaisempaa reittiä TomTomin avulla. Toisin kuitenkin kävi. Tästä tuli seikkailu, joka ei ihan heti unohdu.

Naantalin reissu starttasi Yamahalla, kuten sopi odottaakin. Matkalla poikkesin Vesivehmaalla moikkaamassa MotoVN:n porukkaa, ja matkaan tarttui uusi tanko sekä riserit. Menomatka ajettiin suoraan, sillä käsi ei ollut vielä täysin palautunut Kittilä-Hanko-urakasta. Tällä hetkellä noin 100 kilometrin siirtymät onnistuvat putkeen, mutta sen jälkeen tarvitaan tauko. (Kädestä ja pyörän muutoksista lisää tulossa tulevissa blogeissa.)

Rentoa fiilistelyä – ja TomTomin reittiyllätys

Lauantai meni rennosti merta katsellen. Sunnuntaille päätin kokeilla TomTomin vaihtoehtoreittiä kotiin – pituudessa vain 100 km lisää, mutta ajoaikaa se lupaili peräti 5,5 tuntia. Haaste hyväksytty.

Aamu alkoi mökin siivouksella, ja matka käynnistyi aurinkoisissa merkeissä. Reitti kulki aluksi saariston rengastien kautta, kunnes Mynämäen ST1:llä iski ensimmäinen ongelma: pyörä ei käynnistynyt kunnolla. Startti laiskotteli eikä moottori inahtanutkaan käyntiin.

Akku-ongelma ja ensiapu

Pyörä sivuun ja tutkimaan tilannetta. Ei löysiä kaapeleita – sen sijaan akku oli täysin muotoaan muuttanut: kyljet painuneet sisään. Soitto Autoliittoon, ja onneksi Plus-jäsenyys pelasti tilanteen. Apukuski toi Motonetistä akun, mutta yllätys olikin melkoinen: akkuhapot alle minimin ja kiinnityspultit puuttuivat kokonaan.

Ei auttanut kuin hypätä hinurin kyytiin takaisin Motonetiin. Toisella yrityksellä uusi akku löytyi ja matka jatkui – tosin jo kaksi ja puoli tuntia alkuperäisestä aikataulusta jäljessä.

Hiekkateitä, hellettä ja käsikipua

TomTomin viitoittama tie kulki pikkuteiden ja yllättävän hyväkuntoisten hiekkateiden kautta. Lämpötila kipusi turhankin korkeaksi ja käsi alkoi oireilla. Lempäälän kohdalla oli pakko muuttaa suunnitelmaa ja valita nopein reitti kotiin.

Yllätyksiä Orivedellä – ja yksi auto hajosi

Oriveden ABC:llä, kesken tauon, puhelin soi: mökkiseurueen auto oli hyytynyt tien varteen, 50 km edelläni. Eikun juomat kainaloon ja apuun. Onneksi kyyti järjestyi, sillä myöhemmin selvisi, että virranjakoblokin johdot oli joskus asennettu väärin – seurauksena oikosulku.

Viimeinen niitti: pyörä sammuu liikenneympyrässä

Matka jatkui kohti Jyväskylää, mutta ohittaessani rekan pyörä sammui hetkeksi. Se toipui, mutta Keljon liikenneympyrässä koitti loppu: kytkin pohjaan ja pyörä sammui lopullisesti. Akku tyhjä. Taas soitto Autoliittoon – ja viimeiset 8 kilometriä kuljettiin hinurin kyydissä. Vika löytyi myöhemmin: lataussäädin rikki. Nyt se on vaihdettu ja pyörä taas toimii.

Lopputulos: 14,5 tuntia, monta muistoa

Naantalista Jyväskylään meni lopulta 14,5 tuntia. Helle, tekniikkaongelmat ja yllätykset pitivät huolen siitä, ettei ajopäivä jäänyt tylsäksi. Silti – kaikesta huolimatta – reissu oli mahtava. Tässä on taas yksi tarina lisää, jota voi muistella (ja ehkä vähän nauraa) jälkeenpäin.

Teksti ja kuva: Ville Taipale / Kompleksinen kaksikko