26 huhtikuun, 2024
– Useampaa lajia on tullut ajettua, ja niin kuin yleensä, harrastukseni alkoi motocrossista, pirkanmaalaisille tutulla radalla Nikkarihangossa. Ensimmäisen crossipyörän sain, kun olin 13. Sitä ennen oli ohjelmaa ihan riittävästi jalkapallon ja hiihdon parissa, olenhan kotoisin Valkeakoskelta, Valkeapää muisteli.
– Muutama vuosi meni harrastaessa crossia ja ajoin jonkin verran lähellä olevia kisoja, mutta mielenkiinto alkoi siirtyä pikkuhiljaa perinteiseen koskilaislajiin eli jäärataan. Siitä alkoi myös pitkä yhteistyö Kallion Mikan ja Vesan kanssa, joka on kestänyt tähän päivään saakka.
Oman ajamisen ohella Valkeapää työskenteli myös mekaanikkona Suomessa ja Euroopassa Vesa Kalliolle ja Mikko Kyyhkyselle. Ne vuodet opettivat paljon kilpailutoiminnasta.
Pelkät jääratakisat eivät kauaa riittäneet vaan vuonna 2007 Jussi ”Pikipää” siirtyi ajamaan myös supermotoa, jota oli ajamassa jo suuri osa kisatovereista jääradalta.
Valkeapää myöntää, että viimeiset kuusi vuotta menivät todella nopeasti ja siinä aikana tuli kisattua Suomen lisäksi myös Ruotsissa, Baltiassa ja muutama EM-kilpailu. Oma ajaminen loppui supermotossa loukkaantumisiin ja sen myötä hiipuneeseen motivaatioon.
– Näihin vuosiin jäällä ja supermotossa mahtuu paljon hyviä, vaikeita ja hauskoja hetkiä. Hyviä muistoja jäi tietenkin onnistuneista kisoista ja SM-mitaleista sekä todella hyvistä kavereista radalla ja varikolla.
– Vaikeita hetkiä olivat kyllä ne, kun sijoitti useita tuhansia euroja ja kilometrejä yhteen kisaan ja sitten ruutulippu jäi yhtä kauas kuin Suomen paikka jalkapallon MM-kisoihin. Silloin on kotimatka aina vähän hiljainen.
– Mutta hauskaakin on ollut. Kerrankin yhdellä reissulla MB Sprinterin takarengas tuuppasi oikealta ohi Berliinin kohdalla kolmelta yöllä. Rengas kuitenkin löytyi ja matka jatkui. Yhtenä vuonna Baltian mestaruuskisoissa Riikassa juuri ennen warm-up kierrosta Rufus-niminen koira (niittipannalla varustettu) hyökkäsi Sidin monoon kiinni. Rufuksen huippunopeus oli 35 km/h.
– Todella iso kiitos kuuluu hyvälle porukalle jotka ovat olleet mukana nämä vuodet. Ilman hyviä kavereita ja yhteistyökumppaneita tuskin olisin koskaan päässyt paikallista kotirataa pidemmälle. Aktiivikilpailemisen lopettaminen ei tarkoita kokonaan ajamisen lopettamista, vaan täältä tullaan neppailuporukka. CC-kisoja tulee varmasti ajettua, ja eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka jonkun kapinan jäällä vielä tulevina vuosina sipaisisi, Jussi summaa.
