Uusi Sport Glide edustaa uudenlaista Harrikkaa – värinät ja heikot jarrut historiaa

Harley Davidson on vahva brändi, mutta kun sen ajo-ominaisuuksista ryhdytään puhumaan, keskustelu kääntyy hyvin nopeasti erilaisiin värinöihin, heikkoon jarrutehoon ja muutenkin keskinkertaisiin ajo-ominaisuuksiin. Tämä on karu yleistys, ja koskee luonnollisesti niitä, jotka yleensä ajavat hieman erityylisillä pyörillä.

Tunnustan ennakkoluuloni, mutta Teneriffalla esitelty uusi, vuoden 2018 Sport Glide kumosi nämä ajatukset hyvin nopeasti.

Suuntaamme kohti tulivuorta ja ajan porukan häntäpäässä. Vauhti on hiljainen. Sport Glide kääntyy mutkiin helposti, eikä 317 kilon paino tunnu kovinkaan pahalta. 145 Newton metrin väännön 3250 kierroksella tarjoileva V2-moottori papattaa Harrikkamaiseen tyyliin ja alarekistelin paukku mairittelee. Pyörää myydään vain ja ainoastaan 1745-kuutioisella Milwaukee-Eight 107-mallin moottorilla, mikä on vääntävä ja varsin tehokas.

Hämmästyksekseni kailenlaiset tärinät ovat kokonaan pois ja peileistä näkee taakse. Tämä on saatu aikaan rakentamalla pakoputkisto uudestaan. Pidän myös pyörän satulasta erittäin paljon. Siinä letkeä istua, eikä takamus puudu. Ohjaustanko on leveä, muttei mitenkään yliampuva. Mittaristo selkeä, hallintalaitteet helppokäyttöisiä. Ajaminen on kerrassaan nautinnollista, hyvin letkeää ja mukavaa.

Reilun tunnin ajon jälkeen pysähdymme ottamaan valokuvia. U-käännöstä tehdessä pyörän helppo käsiteltävyys tekee vaikutuksen. 680mm istuinkorkeus sopii tällaiselle lyhytjalkaiselle kaverille paremmin kuin hyvin ja samalla se minimoi parkkipaikalla tapahtuvat nolot tilanteet. Pyörää pystyy liikuttamaan varsin helposti.

Tauon jälkeen ammun matkan johtajan perään. Tavoitteena on ajaa edes hiukan lujempaa ja Harrikan edustaja ymmärtää tuskani. Vauhti kasvaa ja jalkatapit, joista on poistettu kulutuspalat, alkavat raapia maata. Etumies vilkaisee peiliin ja vauhti kasvaa. Nyt voin todeta, että Sport Glide on paljon parempi peli kuin ne joilla olen aiemmin ajanut.

Edessä nelimäntäinen puristin tarraa erinomaisesti 300-milliseen levyyn, eikä takamaisen kaksimäntäisen jarrun pureutuvuutta 292 mm levyyn ole syytä moittia, joten jarrutuksen voi helposti jättää varsin myöhäiseksi.

Teneriffan tiet ovat sinänsä haastavia, sillä hyvin useat mutkat tiukkenevat loppua kohden. Sport Glide vastaa haasteeseen toivomallani tavalla ja huomaan suun venyvän melkoiseen hymyyn.

Oikeastaan ainoa asia mitä jään miettimään on moottorin koko. Tehoa löytyy joidenkin lähteiden mukaan hieman yli 83 hevosvoimaa, mutta reippaassa menossa en panisi pahitteeksi, vaikka paukkua olisi enemmänkin. Kokonaisuus tukee tällaista jalkatappien raaputtelua, joten ehkä se 114-malli olisi poikaa. 107 on hyvä, mutta eihän sitä koskaan voi pyytää liikaa.

Kaiken kaikkiaan uusi Sport Glide on ajo-ominaisuuksiltaan paljon parempi mitä itse olen aiemmin tältä brändiltä kokenut. Siinä on Harrikan luonne, mutta kaikki muu on nyt jotenkin paremmin viimeisteltyä. Sport Glidellä on kiva ajaa matkaa, mutta myös kovempaa.

Mutkatiehurjastelumme päättyy puolen tunnin kisailun jälkeen, kun jäämme kokoamaan porukkaa kasaan. Etumies ajaa tien sivuun, kääntyy katsomaan taakseen ja nostaa peukalon ilmaan leveästi hymyillen.

 Juuri niin, hauskaa oli!