Paljon melua tyhjästä

Jokin aika sitten tunteita kuohutti Suomen Yrittäjät ry:n uutinen, jonka mukaan liikennevakuutuslain uudistus olisi nostamassa moottoripyörien vakuutusmaksuja taivaisiin. Ilmeisesti toimittaja ei ole jaksanut (ehtinyt) perehtyä lakiehdotukseen, sillä uutisen väite vakuutusmaksujen rakettimaisesta noususta perusteluineen on täysin tuulesta temmattu.

Pikemminkin vakuutusmaksujen hinnoittelussa olisi mahdollisuus entistä suurempaan joustavuuteen maksuperusteiden laatimisessa. Esimerkiksi bonuksia voisi käyttää useamman ajoneuvon vakuutuksiin, mikä on selvä parannus voimassaolevaan käytäntöön. Lisäksi uutena mukaan tulossa oleva kuljettajan liikennevahinkoriskin käsite on mielenkiintoinen. Äkkiseltään sen voisi ajatella mahdollistavan vakuutusmaksuporkkanat esimerkiksi ajokoulutuksiin osallistuville henkilöille (21 §).

Hieman metsään mennään kilpakäytön kohdalla. Kilpa-ajoneuvo pitää pääsääntöisesti liikennevakuuttaa, mutta tietyissä tilanteissa vakuutus ei korvaisi kilpailuun osallistuvien henkilövahinkoja. Okei, asiassa on kaksi puolta. Toisaalta asia näkynee maksujen halventumisena, mutta käytännössä hintaetu lienee jopa negatiivinen, sillä esimerkiksi Moottoriliiton lisenssivakuutuksilla ei kummoisiakaan lääkärikuluja kuitata, joten kilpakuljettajat tarvinnevat vapaaehtoisen vakuutuksen. Ja onhan se vähän erikoista vaatia vakuutusta, joka ei korvaakaan (41 §).

En ymmärrä, miksi yksinkertaisesta asiasta tehdään niin vaikeaa. Hommanhan pitäisi mennä näin: Kilpailuun osallistutaan omalla vastuulla. Myös kilpailua seuraavat ihmiset ovat liikkeellä omalla vastuulla, onhan kyse moottoriurheilusta, jossa aina voi sattua jotakin. Sekä kuskit että katsojat voivat halutessaan vakuuttaa itsensä, mutta pakko ei ole. Treeniajoa varten vakuutusyhtiöt voisivat myöntää sekä päiväkohtaisia että museovakuutus-tyylin liikennevakuutuksia, vaikkapa maksimissaan 30, 60 tai 100 vuorokautta käyttöä vuodessa. Eikö tämä toimisikin ihan hyvin näin?

Erityisellä ilolla tervehdin samaan uudistusryppääseen kuuluvaa esitystä laiksi liikenneturvallisuusmaksusta. Sen mukaan Trafi keräisi osuuden liikennevakuutusmaksuista ja liikenneturvallisuustyötä tekevät järjestöt voisivat hakea siltä vuosittain rahaa toimintansa tukemiseen. Näin mahdollistettaisiin esimerkiksi kerhojen koulutustoiminnan tukeminen ja ainakin teoriassa suljettaisiin aiemminkin kyseenalaistamani Liikenneturvan raha-automaatti.

Mitään muuta ihmeellistä ei omiin silmiini osunut, ja lueskelin tekstejä edestakaisin jonkin aikaa. On täysin mahdollista, että jotain on kuitenkin jäänyt huomaamatta. Erityisesti haluan vielä muistuttaa, että tämä on allekirjoittaneen tulkinta liikennevakuutuslakiehdotuksesta, ei siis kiveen kirjoitettua faktaa.

Kuitenkin suosittelen rauhallisuuteen. Lakiehdotukseksi tämä on varsin järkevä, ja lähinnä vaikuttaisi parantavan kuluttajan – siis myös motoristin – asemaa.

Uusin numero