26 huhtikuun, 2024
TEUVO LÄNSIVUORI JA ERITTÄIN HÄMMÄSTYNYT ALBERTO PAGANI
Ei liene väärin väittää, että italialainen Alberto Pagani eli keväällä 1977 elämänsä parasta aikaa.
Pagani oli jättänyt taakseen TT-ajajan uran, joka oli tuottanut tukun kansallisia mestaruuksia ja kolme 500-kuutioisten MM-osakilpailuvoittoa. Nyt hän oli saanut johdettavakseen kilpatallin, jonka rahoittajana toimi kypärätehdas Life ja jonka tähtipilotteina ajoivat edelliskauden MM-hopeamies Teuvo Länsivuori ja Italian suurlupaus Marco Lucchinelli. Muutkin kuin Pagani uskoivat, että kumpi tahansa Suzukeja ajavista Life-tiimin kuskeista voisi nousta kaudella 1977 kuninkuusluokan maailmanmestariksi.
Toisin kävi. Paganin ja kumppaneiden mestaruustoiveet murenivat kauden vanhetessa pala palalta, ja kun päästiin loppukesään, niistä ei ollut jäljellä enää mitään. Syynä olivat kypärätehtaan sisäiset vaikeudet. Ensin oli pettänyt tehtaan tuotantotekniikka ja sitten yhtiön talous. Sen jälkeen loppuivat kilpatallilta rahat.
Pää tuli vetävän käteen Brnon Grand Prix’ssä elokuussa. Pagani joutui tunnustamaan, ettei hänen tallinsa voisi osallistua seuraavana viikonloppuna Silverstonessa ajettavaan Iso-Britannian osakilpailuun.
Tosin omille joukoilleen hän ei kehdannut kertoa tosiasioita vielä Brnossa. Hän vain ilmoitti kisan jälkeen, ettei joukkueen passaakaan lähteä tshekeistä Silverstoneen vaan että kaikkien on matkustettava tiedotustilaisuuteen tallin päämajaan Milanoon.
Kaikki muut sinne matkustivatkin paitsi Teuvo Länsivuori. Kokenut suomalainen arvasi tiedotustilaisuuden sisällön ja jätti pitkän ja kalliin Italian-kierroksen väliin.
Seuraavana sunnuntaina Alberto Pagani kääntyili toimettomana kotonaan Milanossa. Mieli oli maassa. Hänen olisi pitänyt olla johtamassa joukkojaan Iso-Britanniassa, mutta nyt hän pyörittelikin peukaloitaan olohuoneessaan.
Aikansa kuluksi hän avasi television. Sieltä tuli suora lähetys Silverstonesta. 500-kuutioisten kisa oli päättymässä, ja voittoon ajoi tuulennopea yhdysvaltalaiskuski Pat Hennen ennen maanmiestään Steve Bakeria. Kolmannen sijan nappasi, vain muutaman sekunninkymmenyksen Bakerille hävinneenä, suomalainen Suzuki-kuski Teuvo Länsivuori.
Alberto Pagani tuijotti tv-ruutua ja mietti.
Marraskuussa 2005 Teuvo Länsivuori vastaa kännykkäänsä kotona Iisalmessa.
-Kyllä se Silverstonen tulos yllätti minut, mutta vielä suurempi yllätys se taisi olla Italian pojille, joulukuussa 60 vuotta täyttävä Länsivuori nauraa.
Brnossa Länsivuori oli tosiaan arvannut, että Life-talli oli ajautunut lievää kovempiin vaikeuksiin. Kilpailun jälkeen hän oli todennut mekaanikolleen Pekka Ahoselle, että turha heidän on mennä Italiaan mitään tiedotustilaisuutta kuuntelemaan. Viisaampaa on lähteä suoraan Silverstoneen.
– Silverstonessa me sitten istuimme Pekan kanssa varikon porttien ulkopuolella tiimiä odottelemassa. Jossakin vaiheessa auton viereen päräytti kasikymppisellä crossimopollaan Barry Sheene. Johnny Cecotto istui tarakalla. Pojat kysyivät, että mitä me siellä aidan väärällä puolella istuimme. Vastasin, että tiimiä odotetaan ja taidetaankin odottaa vielä pitkään.
-Barry ymmärsi tilanteen heti. Hän sanoi, että yhdessä lontoolaisessa näyteikkunassa seisoo hänen siskonmiehensä kaksi vuotta vanha RG-Suzuki. Se olisi vapaana, jos vain joku viitsii käydä sen hakemassa.
Mekaanikko Ahonen ei aikaillut hetkeäkään vaan lähti yön selässä Lontooseen. Aamun sarastaessa hän kurvasi takaisin Silverstoneen ja purki pakettiauton uumenista Paul Smartin käytössä olleen Suzukin.
-Kokeilin pyörää muutaman kierroksen verran ja annoin sen jälkeen mennä. Hyvin se toimi. Barrykin tuli kisan jälkeen onnittelemaan. Hän jäi muistaakseni neljänneksi.
Teuvo Länsivuori on Jarno Saarisen jälkeen Suomen kaikkien aikojen paras road racing -kuski. Hän on ottanut hopeaa niin 250-, 350- kuin 500-kuutioisistakin ja sen päälle yhden viisisatasten pronssin.
Länsivuori ajoi ensimmäisen kilpailunsa Mölymäen raviradan jäällä Kuopiossa vuonna 1962 ja voitti. Ikää miehellä oli häthätää 16 vuotta.
Ensimmäisen MM-osakilpailunsa Länsivuori ajoi Montjuichin hurjalla katuradalla Barcelonassa 1967. Allaan hänellä oli 250-kuutioisesta motocross-Husqvarnasta väsätty TT-laite. Pyörä herätti ihmetystä varikolla, mutta kuljettaja herätti vielä enemmän ihmetystä radalla. Jos Hussen tulppa ei olisi pimentynyt kalkkiviivoille, Iisalmen huimapää olisi sijoittunut legendaarisen Mike Hailwoodin ja Itä-Saksan ihmemiehen Heinz Rosnerin väliin kakkoseksi.
Sinivalkovärit tulivat Länsivuoren kulta-aikoina tutuiksi MM-osakilpailujen yleisölle.
-Madridissa vuonna 1971 Jarno voitti 250-kuutioiset ja minä kolmepuolikkaat. Seuraavana vuonna Clermont-Ferrandissa Jarno voitti 350-kuutioiset, ja minä tulin kymmenen sekuntia perässä kakkoseksi. Pasoli ja Agostini jäivät kolmoseksi ja neloseksi kahden ja puolen minuutin päähän.
-Hockenheimissa vuonna 1973 Jarno voitti kakspuolikkaat ja minä kolmepuolikkaat. Kaiken lisäksi Korhosen Pena oli kolmepuolikkaiden kolmonen. Ja hyvinhän se meni seuraavana vuonna Anderstorpissakin. Minä voitin kolmepuolikkaat ja viisisataset, ja Pena oli taas pienemmässä luokassa kolmas.
Kaikkiaan Länsivuori voitti uransa aikana kahdeksan MM-osakilpailua.
Muistojen joukkoon mahtuu myös mustia päiviä. Niistä kauhein oli se toukokuinen sunnuntai vuonna 1973, jolloin Jarno Saarinen kuoli Curva Granden tragediassa Monzassa.
-Oli se hirveä paikka. Ei sitä voi sanoin kuvailla. Eiväthän ne kisajärjestäjät aluksi uskaltaneet edes kertoa, miten pahasti siinä oli Jarnolle käynyt. Pyörivät vain varikolla autojen ympärillä eivätkä sanoneet mitään.
Länsivuori päätti hohdokkaan uransa kilpailukauteen 1978. Sen jälkeen hän ryhtyi hautausurakoitsijaksi.
Sitä lystiä piisasi 1990-luvun puoliväliin. Sen koommin hän ei ole ollut työelämässä järin aktiivisesti mukana.
-Hauskempaa tämä elämä on nyt kuin silloin aikoinaan hautausurakoitsijana. Vaikka onhan se toisaalta niinkin, että meilläpäin hautajaisetkin ovat hauskemmat kuin Hämeessä häät.
Teksti: A.C. Keller
