Nummelan Nostotalkoot XVIII 24.5.2009

Nostotalkoot on tunnettu perinteisistä maastokokeistaan ja perinteitä noudatetaan tänäkin vuonna. Järjestäjät lupaavat osallistujien rahoille vastinetta noin 110 km pituisen reitin (per kierros) tiimellyksessä. Huolto on keskitetty Vihdin kirkonkylälle, joka helpottaa huollon urakkaa. Aurinkoinen sää on tilattu ja nyt jännitetäänkin, meneekö 300 osallistujan raja rikki. Ilmoittautuminen päättyy to 14.5.2009 klo 18.00.

Nummelan Nostotalkoot tunnetaan erinomaisena SM-tason endurokilpailuna, josta on viimeisimpänä osoituksena vuoden 2008 kisasta Suomen Moottoriliitolta saatu ”Vuoden 2008 Enduro-kilpailun” pronssinen ansiolevyke. Vihdissä on sää suosinut kevään viettoa toistaiseksi ja reitit ovat hyvässä kunnossa.

Kilpailun aikataulu

Aamulla su 24.5.2009 klo 9.00 starttaavat SM-luokat, heidän jälkeensä veteraanit (V40 ja V50) sekä C-luokka. SM-luokat sekä V40-luokka kiertävät reitin kaksi kertaa, V50-luokka 1,5 kertaa ja C-luokka yhden kerran. Kilpailu päättyy noin klo 17, minkä jälkeen on palkintojen jako.

Kilpailusta on hetken tauon sekä ensimmäisen kesäkisan muodossa odotettavissa tiukka. Pentti Nurmisella on vahva johto SM-125 luokassa – ottaako v. 2008 Suomen Mestari, oman kylän poika Riku Nikander Nurmista kiinni, vai lieneekö kysymys ”kuinka paljon ottaa kiinni”?

Heikki Timosen jättäessä SM-sarjan Päitsin jälkeen on SM-Avoimessa edessä jälleen tiukka kamppailu, sillä viiden kärki on johtajan Petteri Silvanin takana hyvin tasainen. Vahvaa suoritusta toivotaan tietenkin oman kerhon kuskilta Roni Nikanderilta, jolla on vielä mahdollisuudet SM-pronssiin tässä luokassa.

SM-250 4t luokkaa hallitsee Jari Mattila, joka ajoi myös tämän kauden ensimmäisen MM-osakilpailunsa Sardiniassa huhtikuun puolessa välissä. Hänen takanaan vahvaa toista sijaa pitää Jari Pulkkinen, jonka jäljessä seuraa tasainen viiden kuljettajan rypäs.

Ratamestarin vinkit yleisölle
Kilpailukeskus sijaitsee Vihdin kirkonkylän sydämessä Pappilanpellon koulun kentällä osoitteessa Kirkkojärventie 3, 03400 Vihti. Vihdin kirkonkylä on aivan valtatien 2 Porintie varrella (opasteet Vihti kk), sekä tien 25 Hanko-Hyvinkään lähellä n. 12 km sivussa.

MK 3/6 Ojakkalassa on ehdoton yleisömaastokoe! Yleisön näkee ylä- ja alamäet hiekkarinteessä ja myös hyvät sorakieputukset ennen mäkiä. Koko maastokoe on hiekkapohjainen ja siksi hyvin vauhdikas ja näyttävää katselta-vaa, ja maastokokeella on helppo siirtyä kävellen eri kohtiin. A-luokan kärki saapuu maastokokeelle aamulla n. klo 11.45 ja iltapäivällä n. klo 15.15.

MK 2/5 Metsäkylässä on perinteistä metsäenduroa. A-luokan kärki saapuu maastokokeelle aamulla n. klo 10.45 ja iltapäivällä n. klo 14.15.

MK 1/4 Herrakunnalla on myös perinteistä enduroa. Maastokokeen alkuosassa on yksi hyvä rinteennousu jossa varmasti riittää katseltavaa koko kisan ajan! Maastokokeen lopussa on hakkuuaukeaosuus jossa näkee kuljettajat pidemmän aikaa. A-luokan kärki saapuu maastokokeelle aamulla n. klo 9.30 ja iltapäivällä n. klo 13.00.

Electrolux maastokokeen MK3/MK6 nopeim kuljettaja saa erikoispalkinnoksi ELECTROLUX EWF 16789 PESUKONE. SM-luokkien komelle parhaalle on lisäksi varattu Electrolux Ergo Rapido pikaimurit.

Kilpailukeskuksessa on puffetti, josta voi ostaa kahvia sekä perinteistä kisamurkinaa, makkaraa ja sämpylää. Makkarakoppi löytyy myös MK3/6 montulta.

Miten endurokisa tehdään?

Satunnainen endurokisan reitin varrelle eksynyt kulkija – tai vaikka ihan tarkoituksella pitkän matkan päästä saapunut – ei heti kättelyssä arvaa sitä vapaaehtoistyön määrää, joka yhden kisan järjestämiseen menee. Tässä jutussa kerrotaan vuonna 2008 ”Vuoden endurokilpailu” tittelin saaneen, v. 2009 jo kahdeksattatoista kertaa järjestettävän Nummelan Nostotalkoiden kisakiireistä.

Sunnuntaina 21.9.2008 ajettiin tuo vuoden kisan tittelin saanut seitsemästoista Nummelan Nostotalkoot endurokisa Vihdissä upeassa lämpimässä ja aurinkoisessa syyssäässä. Matkaan lähti 256 innokasta, ja ehkä lievästi hullua, kisaajaa. Maaliin asti pääsi parisataa, eli jonkin verran tekniset viat johtivat keskeytyksiin.

Samana viikonloppuna selvisi että eräs vuoden 2009 kisoista kaipasi vielä järjestäjää. Innokas Nummelan Moottorikerhon (NMK) porukka näki silmissään hienon kevätkilpailun ja niin, innostuneena syksyn 2008 hyvästä kisasta päätti NMK anoa kisoja myös keväälle 2009. Työt aloitettiin jo syksyllä alustavalla reittien kartoittamisella. Tämä on kisan onnistumisen kannalta erityisen tärkeää ja reittiporukka tekeekin paljon töitä etsiessään reittejä ja kunnostaessaan sekä merkatessaan niitä. Yhtä tärkeää on tietenkin sopia luvat maanomistajien ja tienhoitokuntien kanssa.

Kilpailun johtajasta ei ollut epäselvyyttä, niin monesti on Hannu Häkkälä ohjannut kisat maaliinsa uskollisen apujoukkonsa turvin. Ydinporukka on vajaa parikymmentä henkeä, joilla valtaosalla on SML:n toimitsijalisenssi. Lisäksi tällaisen SM-kisan tekemiseen tarvitaan noin sata vapaaehtoista enduron ystävää. Ensimmäinen virallinen tapaaminen järjestäjäporukalla oli tammikuussa 2009, jolloin lähdettiin keräämään lisää vapaaehtoisia. Tämän jälkeen tapaamisia on ollut kymmeniä sekä pienemmissä ryhmissä (mm. reitit, tiedotus) että koko ydinporukan kesken. Kisojen lähiviikkoina kootaan kaikki vapaaehtoiset yhteen koulutukseen jossa käydään läpi jokaisen omia tehtäviä ja kisojen rakennetta yleensä.

Kisoja järjestäessä tärkeintä on vapaaehtoisporukan lisäksi erilaisten lupien hoitaminen kuntoon. Kisoja haetaan Suomen Moottoriliitolta vähintään kaksi kuukautta ennen kisoja (luonnollisesti järjestäjät on alustavasti sovittu jo aiemmin). Lupaan sisältyy myös vastuuvakuutus, joka on edellytys kilpailujen järjestämiselle. Poliisilta anotaan lupa tapahtuman järjestämiseen, varataan ajanottolaitteet ja anotaan pari kuukautta ennen kisaa ympäristölupa (ts. ilmoitus melua tuottavasta toiminnasta). Lisäksi täytyy järjestää kaikki kilpailun sujumisen kannalta tärkeät asiat kuten opasteiden suunnittelu, puffetin tekeminen, tiedotus jne.

Ihan ensimmäiseksi eivät siis vapaaehtoisilta hommat lopu. Erityisen tärkeää on, että kilpailulla on kokenut johtaja joka luotsaa joukkoaan vuosien rutiinilla. Alla Nummelan Nostotalkoiden kilpailunjohtaja Hannu Häkkälän haastattelu. Hannu on toiminut Nostotalkoissa alusta asti ja kilpailujohtajana yli kymmenen vuotta ja on pitkän alan enduromies muutoinkin, meriitteinä mm. European Motorcycle Union:n jäsen.

Hannu, kerrohan ensinnäkin miten helppoa tai vaikeaa on saada joka vuosi vapaaehtoisten porukkaa kasaan?
Onhan se joka vuosi jonkinlainen vääntö; käyttöön on otettava suostuttelu, uhkailu ja valheelliset lupaukset. Vakavasti puhuen, organisaation rakentamisessa on kaksi haastetta: toinen on löytää ydinryhmä joka kisaa varsinaisesti tekee, koska tämä ryhmä tarvitsee paljon sitoutumista ja toimitsijalisenssin. Toinen on löytää se muu satakunta vapaaehtoista mm. ajanottoon, reittioppaiksi jne. Porukkaa yleensä löytää riittävästi omasta kerhosta, jäsenten sukulaisista ja kavereista sekä naapurikerhosta, mutta edelleen täytyy sovittaa oikeat ihmiset oikeaan paikkaan (esim. katsastukseen ei voi mennä kuka tahansa) ja mitoittaa ryhmä oikein. Eniten endurosta innostunut porukka kuitenkin useimmiten kiertää reittiä itse ajaen. Lisäksi reitti pitää olla paikallisten tekemä jotta sopivat paikat sekä maastokokeille että siirtymille löytyvät. Se on ehkä vaikein tässä suhteessa, muualta tätä kokemusta ei voi lainata.

Onko jotain tosi pahaa mokaa koskaan tapahtunut?
Kymmenkunta vuotta sitten Vihdissä olivat yhdistetyt EM+PM+SM kisat. Pieni hässäkkä tuli eteen kesken kisan, kun sääolosuhteiden takia jouduttiin muuttamaan reittiä lennossa. Vaikka kolme osaavaa toimitsijaa oli laskemassa uutta aikataulua, sattumalta yksi maastokoe unohdettiin ottaa laskuihin mukaan. Sehän sitten sotkee melko pahoin AT-aikoja… Ruotsin ryhmä oli rauhassa hakenut huoltotauolle mansikoita kun alkoi kuskia pukkaamaan oletettua aiemmin. Siihen jäi sitten mansikat ja vähän turhan kiire taisi huollolle tulla muutenkin… Kiireessä kun tekee päätöksiä kesken kisan niin helpommin sattuu jotain kuin pöydän ääressä kuivissa sisätiloissa. Samassa kisassa reittiporukka jäi muuten jumiin kun trombi kaatoi puita tielle. Mutta tällaistahan tämä ulkoilmaurheilu on.

Pääsääntöisestihän asiat ovat kuitenkin sujuneet hyvin. Mikä on ollut suurin onnistuminen?
Pari kappaletta kaksipäiväisiä PM-kisoja ovat olleet hienoja juttuja. Nämä ovat isoja tapahtumia ja on vielä hienompaa kun ne saadaan onnistumaan. Sekin oli hienoa kun Vihdin hiihtokeskuksen rinteessä yksi vuosi ajettiin myös PM -kisoja, maasto oli enduroon loistavasti sopivaa. Täytyy sanoa että sekin on yhdenlainen onnistuminen että kisoissa ei ole koskaan kovin vakavia loukkaantumisia sattunut.

Mikä on paras kiitos jonka olet saanut?
Viime vuotinen vuoden kisa se varmasti on. Reittiä on myös useimmiten kiitelty ja reittiporukka on Vihdissä ammattitaitoinen. Henkilökohtaisella tasolla endurossa paras kiitos lienee Six days -ajon ajanottopäällikön homma v. 1996, jonka päätöstilaisuudessa erikseen kiitettiin ajanottoa ennen kuin muuta organisaatiota. Lisäksi myöhemmin tuli kutsu kansainvälisen kattojärjestön FIM:n (Federation Internationale de Motocyclisme) seminaariin esittelemään suomalaista enduron ajanottoa.

Miten jaksat aina uudestaan innostua tästä tehtävästä?
Kunpa itsekin tietäisin vastauksen… Vaikea on kieltäytyä kun tehtävään pyydetään. Toki kun asiat osaa ja homma on tuttu niin onhan se mukava tehdä. Kisahan on kerholle tärkeä tapa hankkia varoja ja tällä tavalla minä kannan korteni kekoon yhteisen hyvän puolesta. Kyllä sitä kuitenkin jo toivoo, että nuoremmat pikkuhiljaa ottavat ohjia enemmän.

Mitäs tehdään sitten kun kisat ovat taas – tältä erää – ohi?
Kaiken siivoamisen ja reitin purkamisen jälkeen arkistoidaan kaikki asiat mahdollisimman hyvin. Ehkä vielä ”virallisemmin” homma on sitten ohi kun saunailta on pidetty. Kesällä sitten lomaillaan oman kisan suhteen ja viimeistään alkusyksystä ruvetaan varmasti miettimään seuraavaa omaa kisaa.

Miten näet enduron tulevaisuuden?
Yllättävän hyvänä oikeastaan. Endurohan on vain kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta, vaikkakin on ollut pitkään ”pelkotiloja” ympäristö- ja lupa-asioiden takia. Kisamääräkin on pysynyt aika samana, mutta osallistujamäärä kasvaa vauhdilla. Endurossa on sekin hyvä puoli että ”kevyemminkin” voi harrastaa, aina ei tarvitse vetää kieli vyön alla. Enduro on hyvä kuntoilun muoto. Suomalaiseen kansanluonteeseen tuntuu enduro sopivan kuten rallikin, vähähän tämä on tämmöistä yksinäisten metsäläisten toimintaa. Maanomistajat ja viranomaiset ovat aina Vihdissä olleet hyvin suosiollisia, joka on hienoa ja auttaa lajia säilymään ja kasvamaan. Endurolle on kyllä paikka olemassa urheiluelämässä.

Terveisesi lukijoille.
Tervetuloa katsomaan kisaa! On aina hienoa kun ihmiset lähtevät pois telkkarin äärestä katsomaan kisaa raittiiseen ulkoilmaan.