Naisten enduroleiri houkutteli runsaasti kuljettajia Lopelle

Naisten enduroleiri houkutteli paikalle 60 naista eri puolilta Suomea, ja suositulle leirille oli tänäkin vuonna tunkua. Naiset jaettiin ryhmiin oman taitotason mukaan. Mukana oli useita naisia, jotka nousivat moottoripyörän selkään ensimmäistä kertaa elämässään.

– Naiset on jaettu kuuteen eri ryhmään, ja meillä on ollut mukana vapaaehtoisia valmentajia, jotka ovat valmentaneet heitä. Tytöt ja naiset ovat harjoitelleet ajamaan moottoripyörillä, paikalla on naisia aloittelijoista aina pro-kuskeihin asti, selventää Jäntti.

– Mikä tärkeintä, niin tänään on pidetty hauskaa. Tänään on ehkä tullut hikikin jossakin vaiheessa, hymyilee Komulainen.

Naisten enduroleirin aikana koettiin paljon naurua ja itsensä ylittämistä. Kuva: Fanny Saarelainen / @Fannzu

Lauantaina erityisesti alkeisryhmissä keskityttiin aluksi pyörän hallintaan, ja pikkuhiljaa siirryttiin kohti monipuolisia maastoreittejä. Komulaisesta oli mahtavaa nähdä osanottajien jo yhden päivän aikana havaittava huima kehityskaari.

– Kuljettajat on tosiaan jaettu ryhmiin tason mukaan, ja meidän kuutosryhmässä on kuljettajia jotka eivät välttämättä ole ajaneet metriäkään. Aloittelijoiden ryhmässä oli esimerkiksi kuljettaja, jonka ainoa kokemus kaksipyöräisistä oli Roomasta, missä hän oli kerran ollut skootterin kyydissä. Loppujen lopuksi päivä päättyi siihen, että tultiin jo päätä isompia kiviä yli. Aikamoista kehitystä on siis tänään tapahtunut, Komulainen valaisee.

Naisia oli opettamassa mm. enduron moninkertainen suomenmestari ja Päijänteen Ympäriajon voittaja Antti Hellsten. Kuva: Fanny Saarelainen / @Fannzu

Tärkeä ponnahduslauta naisharrastajille

Molemmat enduron konkarinaiset peräänkuuluttavat naisten leirien tärkeyttä lajille. Leireillä on yhteisöllinen tunnelma, ja monelle leiri antaa toivottua taukoa hektisestä arjesta.

– Todella tärkeää että näitä leirejä järjestetään. Kysyntää on ollut paljon. Joka vuosi tulee lisää uusia innokkaita naisia. Viime vuoden aloittelijat tulevat seuraavana vuonna vähän ajaneiden ryhmään ja kehittyvät siitä koko ajan ylöspäin. Puoli vuotta leirin jälkeen ajajat ovat sellaisessa euforisessa tilassa, ja puoli vuotta ennen leiriä he odottavat, että milloin päästään taas ajamaan. Monelle tämä on myös irtiotto perhe-elämästä, tämän jälkeen jaksaa taas perheenkin kanssa paremmin, Jäntti summaa.

– On huomattu myös se, että naisille se ensimmäinen kynnys tulla ja tehdä tällaisia asioita voi olla helpompi, kun muutkin osallistujat ovat naisia, lisää Komulainen.

Meno oli paikoitellen hurjankin näköistä, mutta suurimman osan viimeiset sanat leirin jälkeen olivat, että “nähdään ensi vuonna uudelleen!”. Kuva: Fanny Saarelainen / @Fannzu

60-vuotias Jäntti on itse harrastanut enduroa jo 30 vuotta. Komulaisella endurotaivalta on takana seitsemän vuotta. Kumpikin nainen on tuttu näky myös kilparadoilla, ja molempien kohdalla enduro vei sydämen kertaheitolla.

– Olen haaveillut moottoripyöristä syntymästä asti. Lopulta toteutin haaveeni 30-vuotiaana, enkä ole katunut päivääkään. Yli 30 vuotta olen nyt ollut tällä tiellä, kertoo Jäntti.

– Muistan, kun lähdin ensimmäisen kerran ajamaan. Minulla irtosi renkaat ihan vähän, varmaan millin verran maasta. Se oli jotenkin sellainen hetki, että tämä peli oli selvä, Komulainen muistelee.

Lopen Enduro Oy järjestää endurosafareita ympäri vuoden, ja naisille tarkoitettuja leirejä järjestetään kerran vuodessa.