24 huhtikuun, 2024
2011 – Tunnetuksi Paris Hiltonin rinnalla
Vinales kipusi Katalonian juniorisarjoista Euroopan 125cc luokkaan ja voitti VEV 125GP-tittelin vuonna 2010. Vuotta myöhemmin hän teki yllättävän sopimuksen, toisena osapuolena oli yhdysvaltalainen mediapersoona ja superjulkkis Paris Hilton.
Syntyi Pev-Blusens-SMX-Paris Hilton, joka mahdollisti Vinalesille Vuoden Tulokkaan tittelin; hän oli 125cc Mm-sarjassa kolmas. Voittoja tuli kaudella neljä, vaikka pojalla oli ikää vasta 16 vuotta.
2012 – Riitojen ja pettymysten vuosi
Vinales suuntasi uudelleen brändättyyn Moto3-luokkaan. kausi alkoikin loistavasti, kun yhdeksästä ensimmäisestä kilpailusta tuli viisi voittoa. Sitten kaikki muuttui; kauden lopuista kahdeksasta kilpailusta tuli vain yksi palkintopallipaikka. Espanjalainen nousi otsikoihin riitauduttuaan tiiminsä Blusens Avintian kanssa. Vinales lähti Malesian GP:stä ovet paukkuen, kun tiimi ei antanut hänelle lupaa neuvotella muiden tiimein kanssa, eikä myöskään luvannut nostaa häntä Moto2-luokkaan seuraavaksi kaudeksi. Lopulta Vinales pyysi anteeksi ja ajoi kauden kaksi viimeistä kisaa, mutta mestaruusmahdollisuudet olivat menneet.
2013 – Uusi tiimi ja ensimmäinen MM-titteli
Vinales siirtyi Team Calvo KTM:lle isolla kompensaatiokorvauksella. Nuorukainen osoitti hei mestaruuspotentiaalia nousemalla kymmenessä ensimmäisessä Moto3-kilpailussa podiumille – Jerezissä ja Le Mansissa tuli voitot. Silti häntä ei pidetty potentiaalisena mestarikandidaattina. Vasta toiseksi viimeisessä osakilpailussa hänet alettiin noteerata, kun kärkinimet Alex Rins ja Luis Salom eivät päässeet edes pisteille ja Vinales ajoi kakkoseksi. Kauden päätöskilpailuun kärkikolmikko lähti viiden pisteen sisällä toisistaan. Vinales voitti – ja nappasi Moto3 maailmanmestaruuden.
2014 – Nousu Moto2-huipulle
Kolmen Moto3-kauden jälkeen Vinales nousi Moto2:een Pons Racingin tiimissä. Voitto tuli jo toisessa kilpailussa. Kolmas sija MM-sarjassa toi vuoden Tulokkaan tittelin. Vinalesin otteet alkoivat kiinnostaa ioja valmistajia ja Suzukin tehdastiimi nappasikin hänet saman tien MotoGP-kuljettajakseen.
2015 – MotoGP:n Vuoden Tulokas
Kausi oli Suzukin ensimmäinen paluunsa jälkeen, joten töitä ja kehitettävää oli paljon kauden aikana. Vinales oli kahdeksan kertaa 10 parhaan joukossa ja nappasi jälleen Vuoden Tulokkaan tittelin. Merkille pantavaa oli, että hän pääsi tulokkaana maaliin kaikissa muissa paitsi kahdessa kilpailussa.
2016 – Vinales palautti Suzukin huipulle
Mainion debyyttikauden innostamana Vinales sijoittui kymmenen parhaan joukkoon joka kisassa kahta lukuun ottamatta. Le Mansin tapahtumarikkaassa kilpailussa Vinales nousi ensi kertaa palkintopallille MotoGP-urallaan. Silverstonessa hän jo dominoi ja vei voiton – se oli ensimmäinen Suzukille paluun jälkeen. MM-sarjassa tuli nelossija, joka vakuutti Yamahan palkkaamaan Vinalesin Ducatille siirtyneen Jorge Lorenzon tilalle.
2017 – Mestariainesta
Yamahalla oltiin varmasti valmiita antamaan Vinalesille aikaa sopeutua uuteen tiimiin ja uuteen pyörään. Mutta sellaista hän ei tarvinnut; Vinales dominoi joka ikisiä testejä. Qatarin avauskilpailussa tuli paalupaikka – ja voitto. Debyytti Yamahalla oli uskomaton.
(Lähde: visordown.com)
