Last Dance: Varikkoelämää ja uusia ystäviä

Flat track -kausi on korkattu ja koti-Suomeen sai palata hienoissa fiiliksissä, mutta tietysti väsyneenä parin viikon reissusta. Sitä ei ikinä pysty arvaamaan mitä kaikkea mahtuu pariin viikkoon, kun maalaispoika lähtee maailmalle ihmettelemään.

Reissumme rantautui Viken (Veli Tompuri) kanssa Finnlinesin laivalta Trävemundeen, josta suuntasimme heti Mersun nokka kohti Berliiniä. Uudet flat track -ystävät (tässä vaiheessa vielä someystävät) olivat järjestäneet meille majoituksen Amelien esikaupunkialueelta, joka paljastui iloksemme maalaiskyläksi. Majapaikan respa ei ollut auki kuin ilta seitsemään ja laiva oli Saksassa puoli yksitoista illalla,  mutta ystävät olivat sopineet asian. Kämppä oli valmiina ja avain nätisti ulko-ovessa odottamassa suomipoikia, oli siinä mukava kellahtaa nukkumaan ja aamulla reippaana aamupalalle.

Uuden työpaikan myötä toimin oman yksikköni ja alueeni päällikkönä, mutta pystyn tekemään suuren osan työstäni etänä ja arkipäivät täyttyivätkin etäkokouksista ja projektityöstä. Yhteydenpito kollegoihin sekä asiakkaisiin onnistui hienosti koko reissun ajan. Hieman kisakaverit ihmettelivät miksi Lasse on perjantain MM-kisan treenipäivässä kuulokkeet päässä. Varikolla pidetiin Teams-kokoukset ja välillä asiakirjat naputeltiin läppäri käsissä KTM-jakkaralta. Tästä suuri kiitos työnantajalle ja tietysti työyhteisölle, kivasti sain myös kannustusta reissulla!

En varmasti liioittele vaikka sanon, että yksi hienoimmista asioista neljän flat track -vuoden aikana on uudet ystävät. En ikinä olisi uskonut, että vuoden 2018 ensimmäisen flat track -kisan jälkeen pääsen nauttimaan tässä mittakaavassa uusista ystävistä, joiden kanssa on mahtavaa jakaa varikkoelämä, myöhäiset päivälliset ja myös kisata kovaa keskenään. Tämän takia väkisin on käynyt mielessä aika kisaamisen jälkeen ja  yksi suurin ikävä tulee varmasti juuri näistä hienoista ystävistä ja tunteesta kuulua flat track familyyn. ”Dirt don’t hurt, but missing friends hurts.”

Tutustuin kauden avauskilpailussa Krowdracessa rentoon porukkaan, jopa kahdella eri naiskuljettajalla oli (kuljettajat ranskalainen ja saksalainen) oli suomalainen äiti, jotka asuvat Tampereella ja Helsingissä. Saimme puhua Suomen kuumasta kesästä ja tietysti tutustuimme lähes kaikkiin kuljettajiin eri luokissa. Hienosti järjestetty tapahtuma! Kisan jälkeen kävin samalla radalla treenaamassa ja tuntui, että olen todella tervetullut. Ilta lopetettiin nuorien speedway-kuskien kanssa räkänauruihin, kun poseerattiin kameralle sladitusta Adidakset jaloissa eikä mitään peruspönötyskuvia!

MM-kausi alkoi voitokkaasti ja Maamme-laulu soi palkintopallilla. Minä, Vikke ja Burt otettiin ilo irti kisan jälkeen, oli aika tuulettaa! Kirjattiinhan kisassa suomalaista moottoriurheiluhistoriaa, nyt on suomalaisella kuljettajalla flat trackin MM-voittokin saavutettuna.

Seuraavaan kisaan on trippimittari nollattu ja taas lähdetään ajamaan karsintaeristä pisteitä eturiviin. Unkarissa on jälleen uusi rata, joka tulee oppia kahdessa viiden minuutin treenissä. Mutta keskitytään omaan ajamiseen ja tekemiseen, nautitaan siitä, että ollaan reissussa ja adrenaliini virtaa kropassa!

Jos haluat päästä pitkälle – mene yhdessä!

Sladi-Lasse
LK-racing Polaria KTM
#365realliferacing

Viimeisin numero