KTM 250 EXC-F Six Days / KTM 450 EXC Six Days

Yksi endurokuskeja eniten askarruttavista kysymyksistä on, millä pyörällä pääsee nopeiten ja millä harjoittelu on tehokkainta, mutta ennen kaikkea mikä pyörä on hauskin. Haku ”should I buy a 250 or 450 four stroke” tuottaa yli kaksi miljoonaa osumaa – kysymys on siis perustavanlaatuinen. 
Päätimme pureutua aiheeseen käytännön kautta ja jo tässä vaiheessa on todettava, että tämä vertailu on erittäin subjektiivinen. Emme ole Christophe Nambotinin emmekä Pela Renetin veroisia kuskeja, eikä kaapeissamme ole kiiltäviä palkintopyttyjä; pytty löytyy kylpyhuoneesta ja  kiilto vain silmistä. Emme myöskään vertaile kierrosaikoja, koska se ei vain ole kovinkaan tarkoituksenmukaista kun haetaan vastausta kysymykseen, minkä pyörän satulassa on hauskinta.

TEstaamamme pyörät ovat KTM 250 EXC-F Six Days ja 450 EXC Six Days. Pyörien ero on lähinnä moottorissa, sillä varustukseltaan pyörät ovat erittäin lähellä toisiaan. Six Days on KTM:n tavallisen EXC-malliston erikoisversio, ja sitä voisi kutsua myös käyttämällä ilmaisua ”enemmän kaikkea”, koska juuri sitä se tarkoittaa. Moottori ja runko ovat identtiset tavallisten EXC-mallien kanssa, mutta sen ulkopuolelta löytyy huomattavia eroja. Mitä siis saa niillä 650 ja 680 eurolla, jotka kasvattavat ajamiemme  mallien hintoja?
Heti ensisilmäyksellä huomio kiinnittyy valkoisiin, erilaisilla tarroilla varustettuihin muoveihin, oranssinvärisiin anodisoituihin alumiiniyksityiskohtiin ja koneistettuihin haarukan kolmioihin. Supersproxin takarattaassa, jonka keskiosa on alumiinia ja hampaat terästä, yhdistyvät hienolla tavalla kevyt paino ja kestävyys.
Myös takajarrulevy on Six Days -pyörässä erilainen kuin EXC-mallistossa yleensä. Se on umpinainen; siinä ei ole lovia eikä reikiä. Eduksi voi todeta sen, että kosteissa oloissa se kuluttaa jarrupaloja vähemmän.
Six Days -malleihin tuodaan myös jotkin uutuudet vuotta aiemmin kuin ”tavallisiin” malleihin. Yksi esimerkki tästä on uusi mittaristo, joka otettiin käyttöön Six Days -malleissa jo mallivuodelle 2014, mutta tavallisissa EXC-malleissa vasta mallivuodelle 2015. Tämän vuoden uutuus Six Days -pyörissä liittyy valokatkaisijaan, jota on viimein käännetty niin, että hätäkatkaisin on etusormen sijaan peukalon kohdalla. Silti kaikkein lähimpänä on edelleen äänimerkki. Sitä, miksi mahdollisuus sammuttaa valo kokonaan on otettu pois, emme kuitenkaan ymmärrä. Pidimme sitä hyvänä toimintona.
Uutta tänä vuonna on myös kelluva etujarrulevy, joka vähentää levyn vääntymisen riskiä kovissa ja toistuvissa jarrutuksissa. Levyn ympärillä on myös muovisuoja, jonka tarkoitus on torjua enduroreittien terävät pikkukivet.
Six Days -malleissa on myös vakiona runkosuoja ja muovinen pohjapanssari. Jälkimmäinen voi tuntua vähän heppoiselta, mutta se toimii todella hyvin. Se kiinnittäminen on helppoa, samoin irrottaminen öljynvaihdon yhteydessä. Silti allekirjoittanut onnistui rikkomaan panssarin kiinnikkeen kilpailussa ja jättämään panssarin muodossa noin 100 euroa radan varteen. Kallista muovia!
Muovia olennaisempaa ja todella hienoa on kuitenkin se, että kaikissa nelitahtisissa Six Days -pyörissä on vakiona tuuletin. Jäähdyttimen ympärillä on lisäksi suoja, joka ainakin toivon mukaan vähentää syylaria ajossa uhkaavia vaurioita.
Pyörien suurin ero on kuitenkin epäilemättä etuhaarukassa. Kun tavallisissa EXC-malleissa on WP:n ­MXMA-haarukka, Six Days -pyörien haarukka on saman valmistajan laatima 4CS, joka on ”closed cartidge” -haarukka. Lyhykäisyydessään ero on siinä, että MXMA:ssa vaimennin toimii perinteisesti avoimessa öljykylvyssä, kun 4CS toimii suljetussa ja paineistetussa kammiossa. Kun vaimennin on paineistettu heti liikkeen alussa, vaimennus toimii tasaisesti läpi koko iskun. Plussaa on myös se, että männän sijaintia enemmän vaimennukseen vaikuttaa se, millaisella nopeudella mäntä liikkuu. Kun männän liikkeessä on vähemmän kitkaa, vaimennus toimii sujuvammin ja tasaisemmin.
Haarukan molempien putkien päissä on säätöruuvit. Vasemmanpuoleisesta säädetään puristus- ja oikeanpuoleisesta paluuvaimennus, mikä poikkeaa vanhemmassa MXMA-haarukasta, jossa säädöt tehdään kummallekin putkelle erikseen. Säädöillä onkin väliä, sillä yhdellä napsautuksella on tässä 4CS-haarukassa reilusti tuntuvampi vaikutus kuin MXMA-versiossa.
Kun 4CS esiteltiin Six Days- ja Husaberg-malleissa vuonna 2013, etuhaarukkaa lähinnä ylistettiin. Se sai kuitenkin osakseen myös kritiikkiä liiasta pehmeydestä ja siitä, että se pohjaa helposti. Itselläni on vuoden 2013 haarukka ja mielestäni se toimii oikein hyvin. Toisaalta, painan vain 72 kiloa enkä taida kuulua vauhdiltani Gotland Grand National -endurokisan kärkikastiin.
4CS-haarukkaan on kuitenkin tehty muutoksia sekä vuodelle 2014 että vuodelle 2015. WP on erityisesti keskittynyt kehittämään sitä vähemmän pohjaavaksi. Lisäksi sen perusasetusta on kovennettu.
pyörät pakettiautoon pakattuina suuntaamme kohti Karlskogaa, jonka metsiin kätkeytyy erinomaisen hienot ja monipuoliset enduromaastot. Saadaksemme kattavan käsityksen pyöristä ajamme erityyppisissä maastoissa: traktoriurissa ja pienillä sorateillä, melko yksinkertaisella enskareitillä ja sen jälkeen tyypillisellä ruotsalaisella radalla, jossa on sekä kivi- että hiekkaosuuksia.
KTM 250 EXC-F sai ruiskutuksen vuonna 2012. Moottorin iskunpituus on melko lyhyt, jotta se yltäisi koville kierrosluvuille. Se tuntuu myös koneen luonteessa. Kierroksia on pidettävä varsin korkealla 450-malliin verrattuna, mutta paukkua kyllä löytyy. Ruiskutus on herkkä, kytkin superhieno ja pyörä todella kevyt ajettava. 
Siirtyessämme jälleen uudelle reitille huomaan erään seikan uudessa vaihteistossa. Nelos- ja vitosvaihteen ero on pieni, ja kuutonen on puhtaasti ylivaihde, mikä tuntuu siirtymällä hyvältä. Silti 250-malli ei varsinaisesti sovellu sorateillä ajamiseen. Kun 450 tuntuu ripeältä ja menohaluiselta, sen pienempi sisarus kaipaa koko ajan lisäpuhtia.
Enskaradalla 250 EXC-F Six Days pääsee kuitenkin täysin oikeuksiinsa. Jousitus toimii uskomattoman hyvin ja pyörä on todella helppo ajettava. Jarrutkin ovat erinomaiset. Kelluva jarrulevy ei tunnu tekevän suurta eroa, mutta jarrut ovatkin tehneet vaikutuksen jo ennen sitä.
250 EXC-F Six Days on parhaimmillaan aggressiivisessa ajossa, tai oikeammin sanottuna se tuntuu vaativan nimenomaan sitä. Velttoilu tai liian ison vaihteen käyttö kostautuu. Pyörä ei aina jaksa kunnolla selviytyä kuoppaisesta maastosta, kun 450-malli taas suorastaan lentää, kunhan vähän kääntää oikeaa rannetta. 
Tämä kaikki on kuitenkin vain vertailua isosisarukseen. Matalilla kierroksilla 250 EXC-F on lähinnä säyseä. Uskomme vahvasti, että aloittelija kehittyisi nopeammin juuri 250:n kanssa, koska se ei koskaan ole ”liikaa”.
EXC-F 450 tuo puolestaan ajossa mieleen ydinvoimalan. Voima ei lopu hetkeksikään ja sitä on varmasti enemmän kuin tarpeeksi, mikä  tietenkin on erittäin hauskaa. Hiekkamäissä vain lisätään kaasua, ja vaikka lähdössä olisi vähän liian vähän vauhtia, pyörä hyökkää kiivaasti eteenpäin.
Jopa kivisillä osuuksilla 450 EXC-F on jotenkin hyvällä tavalla rauhallinen, mutta silti päättäväinen. Vauhtiin päästyään se suunnilleen painuu kivien läpi, kun taas 250 EXC-F tuntuu vaativan jatkuvaa tarkkuutta reittivalinnoissa, jotta sillä pääsisi samanlaiseen kiitoon.
Teho on kuitenkin myös uuvuttavaa. Lopuksi makaamme ohjaustankojen päällä kuin märät rätit. Hymyilevinä, mutta täysin voimattomina.

Vaikka nämä kaksi pyörää ovat äärimmäisen samankaltaiset, tehossa on suuri ero. Paikallisen endurocupin kisakaudelle valitsisin 250 EXC-F:n, koska ajoni kehittyisi luultavasti nopeammin sen kanssa. Jos taas haluaisin lähinnä pitää hauskaa kavereiden kanssa, 450:n aina käyttövalmis teho veisi minut mennessään. 
Six Days -mallien hintalisä on melko kova, mutta rahoilleen saa myös runsaasti vastinetta. Vertailtuani aiemmin MXMA- ja 4CS-haarukoita, on valinta todella helppo. 4CS on erinomainen haarukka ja jos haluaa tulla nopeammaksi, hyvä jousitus on paras sijoituskohde.

Teksti: Magnus Johansson Kuvat: Magnus & Magnus