”Koutsin” blogi”: Paljon puhetta

”Viime päivinä on ollut paljon keskustelua nuorisourheilusta. Pääasiassa keskustelua on käyty motocrossiin liittyen, mutta samat periaatteet pätevät muihinkin lajeihimme. Jyrkkiä kannanottoja on tehty eri suuntiin. Ehkäpä itse asia ei ole aina ollut kovin kummoinen, mutta siitä tehdyt tulkinnat ovat ajautuneet todella voimakkaiksi. Joskus näkyy kovia mielipiteitä asioistakin, joista ei selkeästi ole kovinkaan paljon pohjatietoa keskustelulle.

Urheilu nähdään usein vain yhdestä näkökulmasta. Joko se on harrastamista tai huippu-urheilua. Mielestäni noiden väliinkin mahtuu paljon vaihtoehtoja. Tuntuu myös siltä, että koettaisiin, ettei yksi toimintamalli voi palvella koko joukkoa. Valmennuksessa se ainakin mahdollistuu eriyttämällä ja tasoryhmillä. Lajien harrastajat tasosta riippumatta tuntuvat myös haluavan valmennusta.

Vesa Koivusen erittäin hyvästä kolumnista "Mikä on huippu-urheilun hinta", virinneessä keskustelussa tuli esiin lajiemme valmennuskulttuurin olemattomuus verrattuna moneen muuhun lajiin ja viitattiin mm. taitoluisteluun. Äskettäin jalkapallovalmentaja Mixu Paatelainen on myös kovin sanoin ottanut kantaa lajinsa nuorisovalmennukseen. Ei siis valmennusta valmennuksen vuoksi, vaan sen tulee olla laadukasta.

Edellä mainitun taitoluistelun osalta on todettava, että ensimmäisiin kilpailuihin pääsee, kun on seuran valmentajan mielestä riittävät taidot hallussa. Vanhempien mielipiteellä ei ole merkitystä. Taitoluisteluliiton valmennustoiminta ei kytkeydy suoraan lapsiin, vaan se hoidetaan laadukkaasti seuratasolla. Valmentajat tekevät seuravalmennusta ammatikseen, apuvalmentajina toimivat kilpailevat nuoret. Lapsiharrastajien taidot ovat selkeästi paremmat suhteessa useimpiin lajeihin verrattuna. Lajin kansallinen taso on erittäin hyvä, harrastajat ovat iloisia saadessaan harrastaa laadukkaasti haluamallaan tasolla ja kansainvälisen tason urheilijoita on koko ajan tyrkyllä.

Suora kopiointi jostain toimintamallista harvoin on täysin toimiva, eikä ehkä olisi järkevääkään. Yhä laadukkaamman päivittäisvalmennuksen avulla kansallinen taso kuitenkin kehittyisi ja mahdollistaisi paremmin nousun kansainväliselle tasolle. Onko ammattimainen päivittäisvalmennus kerhoissamme mahdollista? Uskon niin, ainakin osassa, vaikka se vaatiikin melko suuria muutoksia.

Motocrossissa leirien järjestäminen on aikaansaanut nousun kansalliseen kärkeen. Esimerkiksi HMK:n tämänhetkinen menestys perustuu pitkälti Nella Aholan aloittamaan ja Jatta Stigellin ansiokkaasti jatkamaan leiritoimintaan 90-luvun jälkipuoliskolla ja 2000 luvun alussa. Toki jokaisen menestyneen kuskin perhe on ollut avainasemassa. Mm. Toni Eriksson, Mauno Hermunen, Ludde Söderberg ja Henric Stigell. Samoin tuosta sukupolvesta on jäänyt laajalti kuskeja harrastetasolle. Jos tarkastellaan menestyneitä kerhoja, taustalta löytyy useimmiten vahva nuorisotyö. Tällä hetkellä muutamia kerhoja tekee erittäin hyvää työtä ja järjestää viikoittaista toimintaa. Nuorten luokkien menestys siirtyy muutaman vuoden aikajänteellä aikuisten luokkien menestykseen.

Se, että noustaan maailmalle, vaatii lisäksi poikkeuksellisen yksilön. Tällä hetkellä useimpien lajiemme osalta on saatavissa ajankohtainen tietotaito menestymiseen kansainvälisellä tasolla. Kuitenkin päivittäisvalmennus on edelleen urheilijan itsensä harteilla, sillä vain harvoissa tapauksissa kerhon kautta voidaan valmennusta tällä tasolla järjestää. Huippu-urheilua varten koen kuitenkin tärkeämmäksi, että aiemmassa vaiheessa on opetettu riittävästi oikeita asioita niin myöhemmässä vaiheessa niille harvoille apuja järjestyy muutakin kautta.”