”Koutsin” blogi: Ajatuksia turvallisuudesta

"Kävin 5- ja 7-vuotiaiden tyttöjeni kanssa skeittipuistossa, menopeleinä potkulauta ja potkupyörä. Hienoja ramppeja, betonista tehtyjä erilaisia, kokoisia ja muotoisia kumpareita, hyppyreitä, esteitä jne.

Ensimmäisellä kerralla oltiin vaan ohikulkumatkalla. Tytöt innostuivat laskemaan pienistä mäistä ja rullailemaan pienten kumpareiden yli. Molemmat olisivat halunneet laskea korkeammalta lähtöalustalta, mutta koska varustuksena oli suojien osalta vain normaali lenkkivarustus, eli pyöräilykypärä, kielsin toiveen.

Seuraavalla kerralla olikin sitten myös polvi-, kyynär-, hartia- ja selkäsuojat päällä, joten uskalsin antaa luvan kokeilla isompia haasteita. Ne menivätkin oikein hyvin, mutta ensimmäisellä kerralla hienosti sujuneissa pienemmissä kumpareissa alkoi tapahtua kaatumisia ja suojat olivat tarpeen.

Ihmettelin ääneen, että mitenkäs ei pysy renkaat maata vasten, johon sain vastauksen, että nyt voi mennä kovempaa, kun on varusteet. Totesin, että on asennekasvatuksen paikka.

Lisäävätkö varusteet ja myös muut olosuhteet turvallisuuden tunnetta siinä määrin, että riskejä otetaan enemmän? Luotetaanko varusteiden suojaavuuteen liikaa?

Huolestuttavaa, jos näin on ja siksi varustemarkkinoinnissakin piilee vaaransa. Missä kunnossa oleva rata houkuttelee ylittämään taitonsa, onko tasaisella ja sitä kautta suurinopeuksisella radalla olemassa kortin kääntöpuoli?

Maastopyörällä tulee useinkin ajettua puiden välissä kivikkoisissa ja juurakkoisissa alamäissä vain pelkät trikoot päällä ja pyöräilykypärä päässä. Samassa paikassa samoissa varusteissa samalla nopeudellakaan en missään nimessä ajaisi moottoripyörällä.

Välineet ovat toki erilaiset, mutta ajatusmallissa ei jotenkin ole järkeä. Olen siis ehdottomasti sitä mieltä, että kaikki varusteet lisäävät turvallisuutta ja niitä tulee käyttää, mutta ne eivät suojaa taitotason ylittävää riskienottoa.

Kävin jokin aika sitten ensimmäistä kertaa tänä keväänä ajamassa motocrossia. Kun rata aukesi, sinne säntäsi lähes 100 eri-ikäistä, kokoista ja tasoista kuljettajaa. Ajoin rauhallisesti muutaman kierroksen ja tulin pois, pelotti.

Ajovuorot tarvitaan pysyväksi ja järjestelmälliseksi osaksi ratojen aukioloaikoihin. Ajovuorot tulisi mielestäni jakaa ensisijaisesti tason/vauhdin mukaan, ei suoraan pyöräkoon.

Oli kuitenkin ilahduttavaa nähdä, että monen kuskin huoltaja tai mekaanikko meni jonkun hyppyrin päälle seuraamaan ajamista ja tarpeen vaatiessa varoittamaan kaatuneesta.

Valitettavasti silti suurempi joukko huoltajia ja mekaanikkoja jäi joko varikolle tai kokoontui lähimpään radankohtaan, josta seurasi kuskinsa edesottamuksia.

Turvallisuusasioiden ajattelu ja niistä puhuminen on lajeissamme ollut pinnalla jollain tapaa aina, mutta korostunut viime aikoina etenkin motocrossissa. Kuinka hyvin ajattelu, puheet ja toimet sitten ovat konkretisoituneet käytännön toimintaan, onkin jo vaikeampi arvioida.

Kuinka tosissaan toimenpiteet on otettu ja mitä muita mahdollisuuksia on ollut olemassa?

Turvallisuus on moottoriurheilun lähtökohta. Mahdollisia riskejä ajatellen moottoriurheilu ei ole riskienottoa, vaan riskienhallintaa.

Aloittaessaan harrastamisen, kaikki ohjeet liittyvät turvalliseen harrastamiseen: osta kunnolliset ja turvalliset varusteet, liity SML:n jäsenkerhoon, josta saat opastusta lajin turvalliseen aloittamiseen, tutustu lajin sääntöihin, varmista että harjoittelet luvallisella alueella, huolehdi vakuutusturvastasi, ota toinen henkilö mukaan harjoituksiin jne.

Kaikkien näiden ohjeiden taustat ja perusteet liittyvät turvallisuusajatteluun ja sen edistämiseen. Turvallisuus lisääntyy opastamalla toimimaan turvallisesti riskit tiedostaen, ei kuitenkaan pelottelemalla riskeillä, vaikkakin niiden esiin tuominen on osa vastuullista opastamista.

En tässä kirjoituksessa käy toistamaan kaikkea, mitä löytyy SML:n turvallisuusohjeista MX-radoille. (http://www.moottoriliitto.fi/@Bin/990812/Turvallisuusohjeita+MX-radoille+1.1.pdf)

Oletan, että jokainen vastuullinen harrastaja lukee, sisäistää ja noudattaa ohjeita. Oletan, että se myös löytyy näkyvältä paikalta jokaiselta SML:n jäsenkerhon hallinnoimalta mx-radalta.

Viime aikojen turvallisuuspalavereissa on puhuttu, että radoilla harjoitellakseen tulisi olla jonkun moottorikerhon jäsen ja olla käytynä koulutus radalla toimimiseen turvallisesti.

Samoin on puhuttu varoitusjärjestelmistä, päällimmäisenä vilkkuvalot radalla, jotka voi sytyttää yhdestä napista paikasta, josta näkee koko radan. Lippumiesten järjestämisestä ratojen aukioloaikoina on ollut puhetta, samoin ohjeiden, määräysten ja sääntöjen lisäämisestä, tarkentamisesta ja päivittämisestä.

On myös puhuttu raportoinneista, työryhmistä ja viestinnästä. Käytännön toteuttamisen realistinen pohdinta on kuitenkin ollut vielä pintapuolista, samoin vaikutusten ja rajoitusten pohdinta.

On valitettavaa, että turvallisuusepäkohdista puhuminen usein syyllistää yleisesti lajissa tapaturmia kokeneet ja yhtäläisesti turvallisuutta edistävät tahot.

Vastuullisesti toimimallakin voi vahinkoja sattua ja aina ei löydy selkeää syytä, mitä olisi voitu tehdä toisin tai miten onnettomuus välttää. Sitä ei kuitenkaan tule käyttää kehityksen hidasteena tai syynä jättää tekemättä jotain.

Nämä talkoot eivät vaan valitettavasti saa onnellista lopputulosta ainoastaan jo nyt aktiivisesti asioiden eteen työskentelevien toimesta. Käytännön jalkauttamista ajatellen muutama kerhon puuhahenkilö tekee kerhoissa muutenkin kaiken, suurin osa vaan odottaa sen tuovan tulosta.

Nyky-yhteiskunnassa säännöt, normit ja kriteerit lisääntyvät ja tiukentuvat jatkuvasti. Näin on myös turvallisuuteen liittyvien osatekijöiden kanssa.

Taustatyö onkin olennainen osa, miten käytännöt muodostuvat, mutta loppupelissä kuitenkin kaikkein tärkeintä on, miten jokainen radalla oleva kuljettaja apujoukkoineen on turvallisuuteen vaikuttavat tekijät sisäistänyt.

Suurin osa kaatumisista ja onnettomuuksista voitaisiin välttää terveen järjen käytöllä ja hyödyntämällä olemassa olevat ohjeet ja luodut käytännöt turvalliseen harrastamiseen. Kuitenkin vähitellen tai nopeastikin suunta tulee olemaan kiristyvät määräykset, mikä väistämättä vaikuttaa suppeampiin ja kalliimpiin harrastusmahdollisuuksiin.

Ulkopuolelta kannettu vesi ei kaivossa pysy. Moottoriurheilua voidaan pitää yhtä turvallisena muuhun urheiluun verrattuna, kun joka ikinen lajien parissa toimiva haluaa toimia turvallisesti. Mielestäni tämä tarkoittaa aivan normaalia ja erittäin hauskaa, mutta vastuullista ja aktiivista harrastustoimintaa."