Kommentti: Muistetaan ottaa muutkin huomioon

Moottoripyörien melua ollaan jälleen nostamassa keskusteluun. Rajoitusten ja kieltojen sijaan soisi näkevän motoristeilta parempaa muiden huomiointia.

Moottoripyörien melu nousee aina silloin tällöin keskusteluun, viimeksi 19.7.2020 Yle Uutisten artikkelissa, jossa Marcus Ziemann kirjoittaa asiasta ilmeisesti sen tarkemmin ymmärtämättömän henkilön näkemyksen. Näin monet asiaan perehtymättömät varmasti ajattelevat, ja me motoristeina olemme auttamattomasti vähemmistönä. Moottoripyörien melu koetaan ärsyttävänä, joten sitä on koitettu rajata esimerkiksi heikosti pitävin terveysperustein – heikosti siitä syystä, että vähemmän ärsyttäväksi koettuja, mutta kovempia ja jatkuvampia ääniä ei haluta rajoittaa. Katsastuksenkin Ziemann artikkelissaan mainitsee. Vaikka viime katsastuskierroksella pääargumentti oli liikenneturvallisuus, oli myös melu mainittu perusteluissa – ja erityisesti asiaa käsittelevien uutisten kommenttiosioissa.

Miksi näin? Syy on yksinkertainen: motoristit häiritsevät muita ihmisiä. Tietysti löytyy niitäkin, joille valittaminen on ainoa elämään sisältöä tuova asia, mutta siitä huolimatta meidän moottoripyöräilijöiden tulee ottaa myös kanssaihmiset huomioon. Tässä tärkeä seikka on asiallinen ajotapa ihmisten ilmoilla.

Kävelin hiljattain myöhään illalla kaupungilla, kun ensin kuulin ja hetken päästä näin pari Kawasaki ER-kuutosta, joissa äänitason perusteella ei ollut minkäänlaista äänenvaimennusta, kerrostalojen välissä kaikuva meteli oli aivan uskomaton. Melun maksimoimiseksi pyörissä tuntui olevan vain kaksi kaasunasentoa – kaasu oli joko täysin auki tai täysin kiinni. Soundit olivat kieltämättä mainiot, ja kuskeilla vaikutti olevan hyvin hauskaa. Epäilen kuitenkin, että reitin varrella asuneiden ihmisten mielestä ”hauska” ei ollut oikea sana kuvaamaan touhua. Olisi saattanut itseänikin harmittaa, jos olisin ollut nukkumassa. Veikkaan kuitenkin, että tässäkään tapauksessa kyse ei ollut niinkään kuljettajien kusipäisyydestä kuin ajattelemattomuudesta.

On hyvin helppoa ajaa suhteellisen hiljaisella vakiomoottoripyörällä, vaikkapa CBR600:lla siten, että ihmiset repivät pelihousujaan. Toisaalta lähtökohtaisesti äänekkään pyörän, esimerkiksi Panigalen, voi varustaa Termignonin kisaputkistolla ja ajaa sillä ärsyttämättä sivullisia sen kummemmin. Sillä ei ole mitään väliä, mitä pyörää asutusalueilla punarajalla vinguttaa: joka tapauksessa lehtien yleisönosastojen lisäksi internet täyttyy moottoripyörien melua koskevista kirjoituksista. Perimmäinen ongelma ei siis ole tekniikassa tai liian löysissä melurajoissa, vaan ajotavassa.

Siitä huolimatta melurajoja vaaditaan aina aika-ajoin kiristettäviksi. Se, että yleinen mielipide puoltaa moottoripyörien melun rajoittamista, ei liene kenellekään yllätys. Valitettavaa on sen sijaan se, että tiukempia rajoituksia vaaditaan myös motoristien keskuudessa. Ajatus siitä, että rajoitusten asettaminen omalle toiminnalleen tekisi lajista jollakin tavalla yleisesti hyväksytympää, on täysin virheellinen. Motoristien keskuudesta nouseva hyvesignalointi voi erittäin nopeasti kääntyä harrastamisen yleistä vapautta vastaan. Pienenä vähemmistönä meidän on syytä vastustaa kategorisesti kaikkia perusteettomia rajoituksia, vaikka ne eivät koskisikaan juuri sitä omaa tapaa harrastaa. Esimerkiksi melun suhteen kannattaa huomata, että niin matalaa melurajaa ei ole olemassakaan, etteikö moottoripyörällä olisi mahdollista jonkun päivää pilata.  

Jotta omiin muroihin ei tulisi pissittyä enempää kuin on tarpeen, olisi hyvin toivottavaa, että me kaikki käyttäisimme päätämme ajaessamme, erityisesti tiheään asutuilla alueilla ja öiseen aikaan. Suomi on täynnä maanteitä, joilla voi availla kaasuläppiä häiritsemättä kovinkaan monia sivullisia – ainakaan päiväsaikaan. Lisäbonuksena taajaman ulkopuolella ajaminen on merkittävästi korttelin kiertoa hauskempaa.

Samaten poliisilta toivoisi hieman rakentavampaa otetta suoritettavaan melu- ja ajotapavalvontaan. Se, että kerran kuukaudessa B-illan yhteydessä kirjoitetaan koko letkalle sakot Tuusulantiellä keskellä ei-mitään, ei tosiaan palvele ketään. Paljon perustellumpaa olisi puuttua häiritsevään kaupunkiajoon öiseen aikaan. Joku voisi perustella, että mennäänhän kalaankin sinne missä parhaiten syö, mutta tällöin unohdetaan poliisin suorittaman liikennevalvonnan perimmäinen tarkoitus. Se ei muuten ole kirjoitettujen sakkojen määrän maksimointi.

Sillä, kuinka me kaikki ajamme, on merkitystä. Otetaanhan muutkin huomioon.

Lue myös: