Kawasaki Z 1000 

Joskus on hyvä palauttaa mieleen minkä vuoksi Kawasaki Heavy Industries otti 60 vuotta sitten ensiaskeleensa moottoripyörätuotantoa kohti. Kawasaki ei sinänsä tarvinnut uutta tuotetta portfolioonsa, vaan tarkoitus oli lähinnä markkinoida valtavaa konsernia, joka tuotti lähes kaikkea panssarivaunuista lentokoneen osiin. 
Moottoripyörätuotanto oli, ja on yhä, vain pieni osa yhtiön toimintaa ja sitä voi pitää lähinnä konsernin tuotetietoisuutta kohottavana työkaluna. Kawasakilla on varaa panostaa tuotteisiinsa, joten vuonna 2003, ensimmäisen nestejäähdytteisen Z 1000:n aikaan, valmistajaa kritisoitiinkin siitä, ettei se uskaltanut ottaa suurta askelta. 
Kymmenen vuotta on nyt kulunut, ja sanoma on alkanut mennä vihdoin perille. Neljännen sukupolven Z 1000 esiteltiin toimittajille Etelä-Espanjan Camonassa. Pyörän ulkonäkö on aivan jotain muuta kuin mihin on totuttu. Erikoista keulaa dominoi neljällä LED-lampulla varustettu etuvalo. Lähivaloja hoitaa kaksi, ja kaukovalo sytyttää niiden lisäksi toiset kaksi. Z 1000 on Kawasakin ensimmäinen malli, johon kyseinen tekniikka on otettu käyttöön, ja se antanee esimakua tulevasta. Muotoilun uusi avainsana on ”sugomi”. Se on japania ja tarkoittaa sitä, että jokin luo ympärilleen auran ja energiaa, ja joka jättää katsojaan pysyvän vaikutuksen. 

Esteettisten päivitysten joukossa on matalampi keula ja korkeampi perä, mikä luo hyökkäävää linjakkuutta. Matalaa etuvaloa suojaa pieni kate, johon kätkeytyy myös parkkivalo ja mittaristo. Edeltäjän kellertävä näyttö on jäänyt menneisyyteen, mutta sitä tuskin jää kukaan suremaan. Uusi näyttö täyttää tehtävänsä erinomaisesti. Siinä on bensamittari, mutta vaihdenäyttö ja ajotietokone puuttuvat. Polttoainetankin tilavuus on kasvanut 15 litrasta 17 litraan, mutta jaloille on yhä tilaa tankin sivuissa. Malli on melko kapea rivinelosella varustetuksi pyöräksi. Tankin korkea muoto ei kuitenkaan vaikuta erityisen positiivisesti painopisteeseen, joka on melko korkea tankin ollessa täynnä. 
Korkeammasta perästä huolimatta istuinkorkeus on sama kuin aiemminkin, 815 mm. Siihen on päästy ohentamalla satulaa, minkä kyllä huomaa. Z 1000 ei ole mukavimmasta päästä, mutta toimii kuitenkin tyydyttävästi tasaisilla teillä. Ajoasento on aikaisempaa etunojaisempi ja sporttisempi, mikä on sekä hyvä että huono asia. Kikkailuominaisuudet ovat entistä selvemmät ja niitä tukevat myös tekniset päivitykset. 
Edessä on nyt Showan 41-millinen Big Piston -haarukka, jota säädetään putkien yläpäästä. Uusi haarukka on huomattavasti edellistä parempi, ja yhdessä Tokicon uusien monoblock-satuloiden kanssa tuntuma on aivan erinomainen. 
Uusien jarrusatuloiden lisäksi Hitachin järjestelmä on saanut väistyä Boschin ABS-yksikön alta. 
Vanha takavaimennin ei ole samalla tasolla haarukan kanssa, mutta kokonaisuudessaan alusta tuntuu paremmalta. Koeajossa tiet eivät sallineet maavaran testaamista, joten se saa jäädä kevään testiin. Vakaus on kuitenkin hyvä myös kovaa ajettaessa.
Entiset Dunlop D 210 -vakiorenkaat on korvattu uudemmilla D 224-renkailla. Toinen tärkeä päivitys on 1,5 kiloa kevyemmät vanteet, jotka laskevat joustamatonta painoa ja nopeuttavat ohjattavuutta. Silti pyörä voisi olla vielä nopeampi reagoimaan linjanmuutoksiin.  

1043-kuutioinen kone tuottaa nyt 138 hepan sijaan 142 hevosvoimaa ja myös vääntö on hieman parempi. Imusuppilot ovat nyt yhtä pitkät (kahden lyhyen ja kahden pitkän sijaan neljä pitkää), mikä parantaa kaasuvastetta. Pakoputkiston väliputki on suurempi ja soikea, mikä parantaa vastetta. Nostoa on pienennetty kolmen millin verran 8,5 millimetriin ja asteita on vähennetty kuudella 270 asteeseen. Lisäksi ECU on kartoitettu uusiksi. 
Kiihtyvyyttä on parannettu suurentamalla takaratasta yhdellä piikillä. Lisäksi kuudetta vaihdetta on pidennetty, minkä ansiosta pyörä toimii paremmin moottoritiellä.
Imuääniä on vahvistettu ja kaasutettaessa rivinelonen kuulostaakin aivan uskomattomalta. Moottori vetää puhtaasti tyhjäkäynniltä saakka ja tehoa on helppo annostella kaikilla vaihteilla. 
Z 1000 on paljolti edeltäjänsä kaltainen, mutta uusi ilme ja tekniset päivitykset vaikuttavat merkittävästi kokonaiskuvaan. Rajuna streetfighterina Kawa on ehdottomasti edullinen ja hauska vaihtoehto. Se ei ole vuoden 2014 kovin pyörä, mutta sen ostaja saa paljon hupia kohtuuhintaan.

Teksti: Oscar Algott Kuvat: James Wright & Oleguer Serra

Uusin numero