25 huhtikuun, 2024
Kello on juuri lyönyt yhdeksän. Kotikulmilla aamu-uniset perheenjäsenet hierovat unihiekkaa silmistään ja tekevät aamiaista. Toisella puolella Eurooppaa pari perheenpäätä ovat jo täydessä vauhdissa. Itsenimitettyjen perheen ylipäälliköiden tapaan myös Honda on julistanut Crosstourerin merkin kasvavan crossover-perheen pääksi. Viime vuonna valmistaja esitteli Crossrunnerin, jota täydennettiin tänä vuonna kahdella mallilla, yllä mainitulla Crosstourerilla sekä pienemmällä NC 700 X:llä.
Ei tässä olla kuitenkaan Espanjaan saakka lähdetty keskustelemaan perhesuhteista. Siitä lähtien kun Honda esitteli Crosstourerin Milanon messuilla vuonna 2010, maailman moottoripyörälehdistö on yrittänyt arvailla, josko odotettu seikkailija vihdoin saa pudotettua BMW R 1200 GS:n palkintopallilta.
Hondan on vähintäänkin odotettu vievän osan Gessun asiakaskunnasta, mikä onkin vain ajan kysymys. bmw:n pomoilla on aiheellinen syy huolestua. Tutkimusten mukaan suurin osa GS-kuljettajista ajelee lähinnä asfaltilla, missä Crosstourer nimenomaan on kotonaan.
Mitä crosstourerilla on tarjottavanaan? Moottori on muunneltu versio Hondan VFR 1200:ää varten alunperin kehitellystä v4:stä. Suureen tehoon keskittymisen sijaan projektipäällikkö Yosuke Hasegawa tiimeineen on työskennellyt siirtääkseen tehoa alemmaksi kierrosalueella ja tehdäkseen luokkansa ainoan v4:n teho- ja vääntökäyrästä suoraviivaisemman.
VFR 1200:n tehokäyrän nähnyt tietää, että kuviota olisi jojo-mestarinkin vaikea matkia. Pyörää ei ole vielä penkitetty (se tehdään seuraavan numeron testin yhteydessä), mutta Hondan omat käppyrät yhdistettynä koeajovaikutelmiin osoittavat, että Yosuke-san on tehnyt hyvää työtä. Crosstourer on vahvimmillaan 2 000 ja 6 500 kierroksen välillä. v4-moottori tuottaa tehoa tasaisesti ja 126 newtonmetrin huippuvääntö saavutetaan 6 500 kierroksessa.
Moottorin muotoilu on hieman erikoinen, ja taemmat sylinterit ovat lähempänä toisiaan kuin edessä olevat. Sylinterien välinen kulma on 76 astetta ja kammentappien ero on 28 astetta, joiden ansiosta moottori on kompakti ja takaosastaan kapea, eikä se tarvitse tasapainoakselia.
Muistiinpanoihin kirjataan useita positiivisia seikkoja. Ne liittyvät ensisijaisesti Hondan automaattiseen kaksoiskytkinvaihteistoon, dct:hen. vfr 1200:sta tuttu järjestelmä on päivitetty uudella ohjelmoinnilla.
Pyörässä on kolme ajoasentoa, d, s ja mt. Kaupunki- ja maantieajoon tarkoitettu d-asetus tarjoaa pehmeitä ja aikaisia vaihteiden vaihtoja, jotka parantavat mukavuutta ja alentavat polttoaineenkulutusta. Asetus tuntuu tosin hieman hitaalta erityisesti äkillisesti kaasutettaessa, jolloin vaihteiston tulisi toimia nopeasti.
Sporttisempi s-asento vaihtaa myöhemmin suuremmalle vaihteelle ja aikaisemmin pienemmälle vaihteelle, mikä antaa kuljettajan hyödyntää koko kierrosaluetta sekä kiihdytykseen että moottorijarrutukseen.
Kahden automaattiasennon lisäksi vaihteistoa voi mt-asennossa ohjata myös manuaalisesti ohjaustangon vasemmalla puolella olevasta kahdesta napista. Moottori toimii aina samalla kartoituksella valitusta ajoasennosta riippumatta.
Hondan mukaan pyörän polttoaineenkulutus pysyy samana sekä dct:llä että tavallisella versiolla. Koeajossa taittettujen kilometrien jälkeen matkamittari osoittaa keskimääräisen kulutuksen olevan 8 litraa satasella, mikä on tavallinen lukema testinopeudessa, mutta kuitenkin toivottua korkeampi.
Koeajon aikana renkaat saavat alleen useita erilaisia ajoalustoja, mikä mahdollisti loistavasti toimivan luistonestojärjestelmän (tcs) testaamista. Omaa ja pyörän kestokykyä koetteleva voi iloita siitä, että järjestelmän voi kytkeä pois päältä. Eri asetuksia ei kuitenkaan ole valittavissa.
Ajettavuuden osalta Crosstourer luo tasapainoisen vaikutelman, vaikka manuaalivaihteiset 275 kiloa ja automaattivaihteiset 285 kiloa tekevät itseään tunnetuksi erityisesti, kun ajamisesta innostuu oikein olan takaa. Tiukassa kiihdytyksessä pyörä vaikuttaa kevyeltä, sillä 1 237-kuutioinen moottori puskee hyvin päälle. Jää nähtäväksi kuinka pyörä käyttäytyy täydessä lastissa.
Plussapuolelta voi mainita myös hyvinsuunnitellun kuljettajan ergonomian ja erittäin mukavan satulan. Tuulilasi sopii erittäin hyvin noin 180 senttimetriä pitkälle kuljettajalle ja tarpeen mukaan lisävarusteena saa myös suuremman tuulilasin.
Mallin kohderyhmää ajatellen on hieman yllättävää, etteivät lämpökahvat ole vakiona, mutta lohdutuksena on kuitenkin abs-järjestelmällä ja luistonestolla varustetut yhdistelmäjarrut.
Uusi Honda Crosstourer on kokonaisuudessaan positiivinen tuttavuus, joka antaa täysikasvuisen ja täydellisen vaikutelman. Kuten perheenpäältä voikin olettaa.
(Teksti Eskil Bjørshol, julkaistu Biken numerossa 4.2012)
