16 huhtikuun, 2024
A2-nimityksen saaneen pikkuluokan loi alkuvuodesta voimaan tullut ajokorttilain uudistus. Sallittu teho nousi 25 kilowatista 35 kilowattiin. Moottoripyörän valintaa rajoittaa myös painon ja tehon suhde, joka ei saa ylittää 0,2 kilowattia kiloa kohden. Suurin mullistus on kuitenkin se, ettei moottoripyörän alkuperäisteho saa ylittää 70 kilowattia (95 hevosvoimaa), mikäli se on tarkoitus kuristaa A2-kuljettajalle sopivaksi. Näin ollen monet aiemmin kuristettavaksi hyväksytyt mallit ovat lakiuudistuksen jälkeen A2-kortin ajaneiden ulottumattomissa.
Jotkut moottoripyörävalmistajat ovat kuitenkin sopeutuneet nopeasti uusiin lakeihin. Kawasaki on aiemmin tänä vuonna esitellyt kaksi uutta versiota Z800-mallista, joista toinen on täysitehoinen ja toinen puolestaan kiltimpi 95-heppainen.
Tässä testissä on keskitytty malleihin, joita voi ajaa uudella väliluokan kortilla kuristamattomana. Tähän päädyttiin, sillä muussa tapauksessa hintaerot olisivat valtavia.
Testin kallein malli on 7 490 euron arvoinen uusi Honda CB 500 F. Siinä on myös eniten kuutioita ja tasan 35 kilowattia. Se on riisuttu pyörä, jonka moderni ulkomuoto on saanut vaikutteita valmistajan sporttimalleista.
Seuraavana hintansa ja kokonsa osalta on 7 290 euroa maksava Kawasaki Ninja 300 ABS, joka on korvannut 250-mallin. Se on ollut sekä RR-junioreiden että -senioreiden ahkerassa käytössä kautta maailman. Silti Ninja 300 sopii parhaiten monipuoliseksi maantiepyöräksi.
Viimeisimpänä on testin pienin ja edullisin malli, 5 890 euron hintainen Suzuki GW 250 Inazuma. Se on aasialainen henkeen ja vereen, sekä ulkomuotonsa että hintansa osalta. Inazumaa ei kuitenkaan saa erehtyä luulemaan pikkupyöräksi, sillä se on 250-kuutioisesta moottoristaan huolimatta täysikasvuinen pyörä.
kolmikko on harvinaisen miellyttävä kokoonpano käyttökustannusten osalta, ja myös ostohinnat houkuttelevat edullisuudellaan. Vertauksen vuoksi voisi mainita, että kolmikko kaventaa lompakkoa yhteensä vähemmän kuin perusvarusteltu BMW R 1200 GS. Kun yhtälöön lisää alhaisen polttoainekulutuksen, naurettavan matalat vakuutuskustannukset ja asialliset huoltohinnat, on menestys taattu.
Pyörät ovat siis taatusti taloudellisesti varteenotettavia, mutta mikä on tilanne ajettavuuden osalta? Testin aluksi suunnattiin Lundan lentokentälle, jossa tehtiin jarrutus- ja kiihtyvyysmittauksia. Koeajossa pyöriä koeteltiin vaihtelevalla alustalla moottoritiestä aina maantie- ja kaupunkiajoon. Fokus oli kuitenkin pienillä ja hitaammilla teillä sekä kaupunkiliikenteessä, mitkä muodostavat näiden pyörien ominaisympäristön.
Honda CB 500 F antaa hyvän ensivaikutelman, sillä kuljettajan paikka vaikuttaa hyvin suunnitellulta. Ryhdikäs ajoasento on tilava, satula mukava ja tankin muodot tukevat asentoa hyvin. Leveä ohjaustanko parantaa pyörän hallittavuutta ja nopeita linjamuutoksia kovassa vauhdissa. Ohjaustangon leveys vaikeuttaa kuitenkin liikkuvuutta ahtaissa paikoissa. Polvien kulma on jalkatappien sijainnin ansiosta rento matalasta istuinkorkeudesta huolimatta, vaikka puikoissa istuisikin pitkä kuljettaja. Tämä on johtanut siihen, ettei pyörä salli erityisen suuria kallistuksia mutkissa, mutta pyörää ei olekaan tarkoitettu rata-ajoon.
Tuulensuojaa ei juuri ole, mutta jäähdyttimen sivuissa olevat pienet tuuliohjaimet suojaavat jalkoja pyörätyyppiin nähden asiallisesti, eikä turbulenssi ravistele kypärää.
Uusi 471-kuutioinen rivikakkonen on testin suurin moottori ja myös selkeästi vahvin. Suoraviivainen kierrosalue on lyhyt ja 47,6 hevosvoiman maksimiteho saavutetaan jo 8 200 kierroksella, eli Hondassa on potkua jo alakierroksilla. Sitä ei tarvitsekaan käyttää yhtä korkeilla kierroksilla kuin Kawasakia ja Suzukia. Rennot ajo-ominaisuudet nostavat Hondan nopeasti testiryhmän suosikiksi. Ruiskutus tottelee kiltisti ja kaasua on helppo hallita. Helppokäyttöisen kytkimen tuntuma on testin paras ja myös vaihteisto saa plussapisteitä helppokäyttöisyydestään.
Alusta on myös mukava tuttavuus. Pyörä ohjautuu nopeasti terävän haarukan kulman, lyhyen etujätön sekä leveän ohjaustangon ansiosta. Maantiellä ja moottoritiellä kevyt vastaohjaus riittää ajolinjan muutoksiin. Rauhallisempaan Kawasakiin verrattuna Honda voi aluksi tuntua jopa hermostuneelta, mutta tunne häviää pian. Jarrutustesteissä pyörän vakaus olikin testin paras. Jousitus toimii hyvin tavallisessa ajossa ja pyörä tuntuu mukavalta. Haarukka painuu kuitenkin pohjaan jarrutusmittauksissa. Pyörä pysähtyy tehokkaasti yhden jarrulevyn ja ABS:n ansiosta ja jarrutusmatka sadan kilometrin tuntinopeudesta on testin lyhin. Jarrukahva ei ole säädettävä ja hätäjarrutus vaatii kovaa puristusta, mutta tuntuma on hyvä tavallisessa ajossa.
Testin polttoaineenkulutus ei vastaa valmistajan ilmoittamaa lukua, mutta 4,6 litran kulutus satasella on erittäin hyvä tulos! Toimintasäde on kokonaiset 340 kilometriä, joten reissussa saa ajella huoletta, ilman tarvetta jatkuviin tankkaustaukoihin.
Kawasaki Ninja 300 muistuttaa suurempia mallisisariaan, mutta se on silti huomattavasti kiltimpi tuttavuus. Ryhdikkäisiin vastustajiinsa nähden se on suorastaan sporttinen. Satulassa pystyy vapaasti vaihtamaan asentoa mutkissa, asento on jokseenkin etunojainen ja korkealla takana sijaitsevat jalkatapit parantavat pyörän maavaraa. Reippaassa ajossa Ninja näyttää kyntensä ja houkuttelee kuljettajaa hyödyntämään vartaloaan. Mukavuus tavallisessa ajossa kuitenkin kärsii hieman sporttisen ajoasennon vuoksi. Kokokatteet suojaavat tuulelta ja ainoa häiriötekijä on suuremmasta lisävarustetuulilasista päähän ja rintaan osuvat pyörteet. Kawasakia on helppo käsitellä, sillä se painaa vain 173,4 kiloa tankattuna, mutta se vaatii matalan ohjaustankonsa ja lyhyen kääntösäteensä vuoksi kuljettajaltaan Suzukia ja Hondaa enemmän keskittymiskykyä hitaassa ajossa.
Uusi, suurempi moottori on kuutioihinsa nähden tehokas, mutta juuri mitään ei tapahdu alle 7 000 kierroksen. Ajettavuus ja kaasuvaste on hyvä koko kierrosalueella, mutta ripeää etenemistä varten kierroslukumittarin neulaa on pidettävä jatkuvasti asteikon yläpään tuntumassa. Kytkin ja vaihteisto toimivat hyvin, mutteivät vedä vertoja Hondalle.
Alusta on vakaa ja jousitus jämäkämpi kuin muissa testipyörissä. Jousitus on näin ollen melko lyhyt ja kova, mutta siinä on myös eniten potentiaalia ja sopinee koko kolmikosta parhaiten radalle. Hidas ohjattavuus vaatii suuntamuutoksissa enemmän vastaohjausta kuin Honda.
Etujarrulevy on mukavan tehokas, mutta jarruvipu vaatii kunnon puristusta. Jarrumittauksissa myös Kawasakin haarukka painuu pohjaan ja aasialaisvalmisteisten IRC-renkaiden pito hellittää suhteellisen nopeasti, mikä pakottaa ABS:n löysäämään jarrupainetta. Kahvaan välittyvät pulssit ovat selkeämpiä kuin Hondassa.
Suorituskykymittauksista kävi ilmi, että kymmenen hevosvoimaa heikompi Kawasaki peittoaa Hondan huippunopeudessa (vaikkakin vain 0,58 km/h:lla). Kokokatteilla onkin selvästi suuri vaikutus aerodynamiikkaan.
Varteenotettavat ostajat arvostanevat myös Ninjan alhaista polttoaineenkulutusta. Keskikulutus oli 4,5 litraa satasella, mikä oli testin matalin. Yhdessä 17-litraisen bensatankin kanssa on toimintasäde lähes 380 kilometriä.
Suzuki GW 250 Inazuma on täysikasvuinen moottoripyörä, mikä näkyy myös painossa: 181,4 kiloa on kova luku kaksipuolikkaalle, mutta Inazuma tuntuu huomattavasti painoaan kevyemmältä. Se on testikolmikon helpoiten hallittava. Pyörän kääntösäde on joukon pienin ja kapean ohjaustangon ansiosta Inazumalla mahtuu helposti ryömimään ahtaiden autojonojen läpi.
Ajoasento on rento ja pehmeä satula on oikein mukava. Melko edessä olevat jalkatapit häiritsevät kuitenkin osaa testiryhmästä.
Tehoa 248-kuutioisessa ei ole liikaa, mutta kuitenkin riittävästi, jotta Inazumalla pysyy muun liikenteen vauhdissa, lukuun ottamatta moottoritienopeuksia. Kovavauhtisessa ja vilkkaassa moottoritieliikenteessä siirtymistä vasemmalle kaistalle kannattaa harkita toisenkin kerran. Moottori on lähes värähtelemätön, mutta se ei pärjää Hondalle, sillä kierroksia on pidettävä korkealla ja kaasukahvaa saa vääntää pohjaan lähes tauotta. Suzuki on kuitenkin Kawasakia mukavampi valinta.
Inazuma toimii parhaiten alle 80 nopeuksissa ja syheröisillä pikkuteillä se on oikein viihdyttävä. Rivikakkosen polttoaineenkulutus osoittaa kuitenkin tehon puutteen, sillä 4,9 litraa satasella on testin korkein keskikulutus ja 271 kilometrin toimintasäde puolestaan testin lyhin.
Suzukin alusta toimii hyvin tavallisessa ajossa, mutta kovaa ajettaessa runko elää melkoisesti ja jousitus osoittaa olevansa astetta heikompi kuin Kawasakissa ja Hondassa. Etuhaarukka painuu hetkessä pohjaan ja kun yhtälöön ottaa heikon etujarrun ja IRC-renkaat, on jarrutusmatka satasesta 47,5 metriä. Pyörästä puuttuu lisäksi ABS, joka ei ole Aasian markkinoilla yhtä tärkeä ominaisuus kuin Euroopassa. Jarrutuntuma on tavallisessa ajossa hyvä ja kahva on säädettävä, mutta se vaatii jämäkkää otetta jo ykkösasennossa.
ei liene yllättävää, että moottorin koko vaikuttaa testituloksiin. Hinta on tässä luokassa myös merkittävä tekijä, ja 1 600 euron erolla on suuri merkitys.
Suzuki GW 250 Inazuma on selvästi edullisin malli, mutta se jää myös selkeästi pistetaulukon viimeiseksi. Se ei vain yksinkertaisesti pärjää kilpajuoksussa kalliimpia Kawasakia ja Hondaa vastaan. Inazuma on kuitenkin mukavampi tuttavuus, kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää. Siinä on uskomattoman helpot ajo-ominaisuudet, se on hauska ajettava pikkuteillä ja todella ketterä kaupunkiliikenteessä. Sen ainoa varsinainen puute ovat jarrut. Tehon vähyydestä ei ole kovinkaan suurta haittaa, ja aasialaistyylistä muotoilua voi vain joko rakastaa tai vihata…
Toiselle sijalle jäänyt Kawasaki Ninja 300 on kokonaisuudessaan pieni ja viihdyttävä sporttipyörä, jossa on mukana runsaasti arkiominaisuuksia. Ajoasento on testikolmikon vaativin, mutta Ninja on samalla myös paras reippaassa ajossa. Polttoaineenkulutus ja toimintasäde tekevät syvän vaikutuksen. Kun ottaa lisäksi huomioon kokokatteet, sopinee pyörä jopa touringreissuille, etenkin jos puikoissa on lyhyt kuljettaja, joka ei kärsi kompaktista ajoasennosta.
Testin kallein malli, Honda CB 500 F, kuitenkin tarjoaa vastinetta jokaiselle eurolle.
Uudessa moottorissa on upea alavääntö, minkä ansiosta vaihteita ei tarvitse jatkuvasti vaihdella, joka on yksi niistä asioista, jotka saavat Hondan tuntumaan kokoistaan suuremmalta. Modernissa alustassa on hienot ajo-ominaisuudet. Ohjattavuus on nopea ja pyörä on vakaa. Jarrut erottuvat joukosta tehokkuutensa ja hyvin toimivan ABS:n ansiosta.
Honda on ehdottomasti testikolmikon paras valinta, jos hakusessa on täysikasvuinen pyörä, jota saa ajaa A2-ajokortilla. Jos ottaa huomioon valmistajan viisivuotisen takuun, on menestys taattu.
Teksti: Oscar Algott Kuvat: Per Hammarsjö
