8 toukokuun, 2024
Rushmore on Harleyn iso projekti, jonka tuloksena tuhansien motoristien kanssa tehdyt haastattelut ovat tuottaneet valmistajan suurimman uutuuden tällä vuosituhannella.
Rushmoren mukaan esiin on astumassa uusi moottoripyöräsukupolvi, joka ei halua krominkiiltoa tai nahkahapsuja. Uuden aikakauden motoristit tahtovat kaupunkipyörän, jossa on minimalistinen ilme ja ”Dark Custom -sielu”, niinkun Harley sitä nimittää.
Street 750 ja sen pienempi mallisisar Street 500 esiteltiin EICMA-messuilla viime syksynä kuukausia kestäneiden huhujen jälkeen. Mallit edustavat aivan uudenlaista Harleyta, joka yrittää houkutella nuoria kuljettajia. Kuka siis sopisi koeajoon paremmin kuin toimituksen kuopus?
Esittely järjestettiin Madridissa, sillä Harley halusi tarjota koeajon näyttämöllä, jossa malli on omimmillaan; Espanjan sykkivässä pääkaupungissa. Esittely ainakin sai allekirjoittaneen tunteet heräämään. Nuoret kuljettajat kautta maailman ovat maininneet paljon tärkeitä pointteja, joihin on helppo samaistua vahvasti.
Moottori on nimeltään Revolution X ja se hörähtää käyntiin napinpainalluksella. Ääni kaikuu hotellin autotallin seinistä. V-twini juttelee luonteenomaisesti, mutta erityisen äänekäs pyörä ei ole.
Jos kaipaa enemmän mölyä, kannattaa perehtyä H-D:n lisävarustevalikoimaan, joka esitellään, kun malli saapuu jälleenmyyjille elokuussa. Harley keskittyy kuluttajan mahdollisuuksiin rakentaa ja muokata moottoripyörää; tehdä siitä omansa.
Testijoukko heitetään keskelle Madridin liikennettä. Street ja V-Rod ovat Harleyn ainoat mallit joissa on täysin nestejäähdytteinen moottori. Se pitää moottorin lämpötilan alhaisena kaupunkiajossa, mikä tekee kuljettajan olosta viileän ja mukavan.
Kuljettajan asento on ryhdikäs ja istuinkorkeus vaivaiset 709 millimetriä. Ohjaustanko on leveä ja korkea, mutta espanjalaisten autoilijoiden joukossa on silti helppo puikkelehtia. Pelkistetyssä mittaristossa keskiössä on nopeus, kierroslukumittari puuttuu. Hallintalaitteet ovat yksinkertaiset, mutta täyttävät tehtävänsä.
Pysähtyessä vaihde on hieman hankala saada vapaalle, mutta vaihdot helpottuvat liikkeelle lähdettäessä. Liikkellelähdöissä jalkatapit tulee monesti nostettua pystyyn, kun jalat nostaa maasta. Jalkatapit eivät ole jousitetut, joten ne on käännettävä manuaalisesti takaisin vaakatasoon. Se ei sinänsä ole mikään ongelma, ainoastaan merkki siitä, että H-D on säästänyt tietyissä asioissa.
Kaasuvaste on pehmeä ja sama pätee moottorin tehokäyrään. Myös iskunvaimentimet ovat pehmeät ja jopa hieman keinuvat, mikä on mukavaa kaupungissa, mutta ei erityisen hauskaa maantiellä. Hitaassa vauhdissa Street 750 on kevyt ohjattava, lähes horjuva, mutta muissa nopeuksissa se tuntuu vakaalta.
Kaupunki jää taakse ja edessä siintää moottoritie. Tehoa on riittävästi ja hetkittäin kovassa vauhdissa on helppo pysyä mukana. Jo satasen vauhdissa on pidettävä kovasti kiinni ohjaustangosta, sillä tuulensuoja on lähes olematon, mikä sinänsä ei ole yllätys.
Tuulensuojan puutetta lukuunottamatta Street on mukava moottoripyörä. Satula on pehmeä, eikä asento tunnu raskaalta tai ahtaalta edes 190-senttimetriselle kuljettajalle.
Moottoritieosuuden jälkeen seurue suuntaa kapeille maanteille. Siellä käy ilmi eräs suurehko suorituskykypuute. Jarruissa ei ole ABS-toimintoa, ja sen lisäksi etujarru on jokseenkin tehoton. Jarru ei pure kovin lujaa, eikä pehmeä etuhaarukka painu pohjaan edes kovissa jarrutuksissa.
Maavara on riittävä ja ensimmäisenä maata hipovat taittuvat jalkatapit.
Paikallisessa kahvilassa pysähdytään tilaamaan kierros café con lecheä. Lämpimässä kevätauringossa on mukava tarkkailla Harleyn uutta, nuorisolle suunnattua työnäytettä.
Laatuvaikutelma on kaksijakoinen. Monet ulkomuodolliset yksityiskohdat tuntuvat laadukkailta, mistä voi paljolti kiittää materiaalivalintoja (metallia). Malliin on perinteisten muotoilulinjojen lisäksi haettu vaikutteita valmistajan ensimmäisestä kuppilakilpurista, vuoden 1977 XLCR Café Racerista. Toiset yksityiskohdat, kuten ohjauskolmio ja jarrusatulat, tuntuvat olevan peräisin jostain menneiden aikojen ylijäämävarastosta. Se ei kuitenkaan erityisemmin häiritse.
Hinta ei vielä ole selvillä, mutta jos huhuihin on uskomista, ohentuu kukkaro melko maltillisesti, minkä vuoksi Street voi olla erinomainen hankinta. Se houkuttelee varmasti sekä helsinkiläistä prätkämimmiä että newdelhiläistä motoristia, jotka haluavat cruisailla Bulevardilla ja sen intialaisella vastineella – ensimmäisellä Harrikallaan.
Teksti Jonathan Balsvik Kuvat H-D
