Ducati Streetfighter 848

Streetfighter viittaa lentäviin kiviin, palaviin barrikadeihin ja vihaisiin huutoihin. Moottoripyörämaailmassa käsite tarkoittaa nakupyöriä, joissa on asennetta ja siihen mahtuu myös kapinahenkeä.

Ducati herätti kilpailijoiden kunnioituksen paljastaessaan Streetfighter 1098:n kaksi vuotta sitten. Kurittoman italialaisen kaunottaren trimmattu 165 hevosvoiman superbikemoottori ja etukeno ajoasento olivat omiaan säikäyttämään joitain kuskeja. Pelko ei kuitenkaan johda menestykseen, kun on kyse kuskin ja koneen välisestä yhteistyöstä. Uudella 848-versiolla Ducati poistaakin dramatiikan Streetfighterista.

Ulkoisesti se on yhtä rehvakas kuin isoveljensä ja Mutterin parkkiksella satelee pisteitä. Streetfighteriin on kuitenkin tehty joitain muutoksia, jotka ovat tehneet siitä käyttäjäystävällisemmän. Keltainen Ducati osoittaa sävyisyyttään hurmaavan mutkaisilla teillä ja Modenan Ferrarimekassa, uudella Autodromo Modena -kilparadalla.

Aamuruuhkassa joutuu jarruttelemaan melko paljon ennen kuin Streetfighterilla päästään irrottelemaan kunnolla. Maranellon ja Sarramazzonin kurveissa 848:n päivitetty ergonomia ja sivistynyt moottorin luonne ovat suureksi iloksi. Ohjaustankoa on korotettu 20 mm verran, joten autoja ja muuta liikennettä voi pitää ongelmitta silmällä. Se merkitsee myös sitä, että ranteisiin kohdistuu vähemmän painoa silloinkin, kun ilmanvastus ei sitä riitä keventämään. Jalkatappeja on siirretty 10 mm ulospäin, minkä ansiosta pakoputken lämpösuojat eivät ole yhtä paljon jalkojen tiellä kuin isommassa Streetfighterissa.

Kaupunkiliikenteessä Streetfighter 848:n v2-moottori toimii hienosti. Se pohjautuu 848 evo:n moottoriin, mutta ylävireiset 140 hevosvoimaa on Streetfighterissa pienennetty katuystävällisempään 132 hevosvoimaan.
Moottorin toimintaa on pehmennetty pienentämällä nokka-akselin overlapia (imu- ja pakoventtiilien samanaikaisesta aukioloa) 37 asteesta 11 asteeseen. Ducati on tehnyt saman muutoksen Multistrada 1200 -matkaenduroon ja Diavel-powercruiseriin, joissa on sama moottori kuin 1198 s -superbikessa.
Kaupunkiajossa moottorin joustavuus on huomattavissa, vaikka hidasajo Ducatilla onkin vaikeampaa kuin sen useampisylinterisillä kilpailijoilla.

Ferrarin autojen testiratana käytetään Prignanosta Castelvécchion ohi kulkevaa mutkikasta tietä. Siellä käy selväksi, että Streetfighter 848:n ohjausgeometria on samanlainen kuin 848 evo:ssa. Pyörä suorastaan liitää kakkosvaihteen mutkissa. Etuhaarukan ja takavaimentimen pehmeämpi toiminta varmistaa ajomukavuuden, myös korjauksen tarpeessa olevalla asfaltilla.

Miellyttävää, vaikkakin takavaimentimen 75 n/mm jousi (Streetfighter 1098:ssa on 86 n/mm) on lähes liian pehmeä ainakin, kun testikuski painaa lähes 90 kiloa. Muutos äärimmäisyydestä aloittelijaystävälliseen johtaa yleensä loivempaan keulakulmaan ja pidempään etujättöön, mutta 848:n kohdalla Borgo Panigalen insinöörit ovat tehneet aivan toisenlaisen ratkaisun. Monet ovat valittaneet Streetfighter 1098:n keulan herkkyyden puutteesta ja siksi 848-versiossa on 1,1 astetta jyrkempi haarukan kulma ja 9 mm lyhyempi etujättö.

Autodromo Modena -radalla terävämpi geometria ja Pirellin uudet 180-renkaat 60-profiililla toimivat upeasti yhteen parantaen ohjattavuutta ja lisäten pitoa mutkissa. Kaasutettaessa liian innokkaasti Ducatin 8-asentoinen luistonestojärjestelmä on valmis puuttumaan peliin. Ducati Streetfighter 848:n puikoissa tuntee olonsa turvalliseksi.

(Teksti : Klavs Lyngfeldt, julkaistu Biken numerossa 1.12)