25 huhtikuun, 2024
Tarkasti rajattuihin tarkoituksiin hiottujen erilaisten moottoripyörätyyppien välillä on valtavia eroja. Sitten on sellaisia pyöriä kuin tämän parivertailun osanottajat; Hyperstrada ja Stradale, joissa kummassakin yhdistyy koko joukko ominaisuuksia laajan käyttöalueen takaamiseksi.
Ne ovat monelta osin onnistuneet, mutta joitakin kompromisseja on toki täytynyt tehdä. Miten pyörät soveltuvat pohjoismaisille teille – ovatko ne oikeasti monipuolisia, ja jos näin on, kumpi niistä sopii paremmin juuri sinulle? Tästä päätimme ottaa selvää.
Kumpikin malli vaikuttaa ensisilmäyksellä pieneltä ja kompaktilta. MV Agusta Stradale on uusi, kun taas Ducati Hyperstradalla on jo kokemusta markkinoilta. Jälkimmäisestä saatiin nopeasti tarjolle kaksi versiota, joissa oli erilainen istuinkorkeus, mutta tätä nykyä saatavana on vain vaihtoehdoista korkeampi, 830 milliä. Satula tukee hyvin, eikä kymmenien kilometrin taittaminen moottoritiellä ole ongelma. Satula on syvä ja kuljettajan asento melko staattinen, ryhdikäs mutta rento.
Stradalen istuinkorkeus on peräti 870 milliä, mikä tuntuu kovasti siltä, kuin kuljettaja istuisi pyörän päällä eikä niinkään kyydissä. Satula tuntuu oikein hyvältä, vaikka se näyttääkin Ducatia ohuemmalta. Liikkumatilaa on enemmän sille, joka haluaa ajaa reippaasti, mikä luo motomaista tuntua. Ajoasento on Hyperstradan tapaan ryhdikäs ja rento.
Stradale tuntuu aavistuksen Ducatia lyhyemmältä, mitä se onkin: pyörien akselivälit ovat 1 460 ja 1 490 millimetriä. Lisäksi MV:n kyydissä istutaan edempänä, mikä hankaloittaa mittariston lukemista ja mahdollisesti myös varoitusvalojen huomaamista.
Mittaristo on myös vähemmän intuitiivinen kuin Ducatin vastaava, mutta sen ulkoasu on mukautettavissa kuljettajan mieltymysten ja käyttöalueen mukaan. Muilta osin näyttöjen väliset erot jäävät hyvin vähäisiksi, joskin Hyperstradassa jäämme kaipaamaan vaihdenäyttöä, joka Stradalesta löytyy.
Suurin ja tärkein ero on kuitenkin moottoreissa: toinen on V-twini ja toinen rivikolmonen. Moottorien poikkeavuus jättää pyörien muut erot varjoonsa ja nousee näin ratkaisevaksi kysymykseksi siinä, kumpi pyörä sopii kunkinlaiselle kuljettajalle parhaiten.
Ducati on varustettu toisen polven 821-kuutioisella Testastretta-moottorilla. Twinti tuottaa 110 hevosvoimaa 9 250 kierroksella. Se on voimakas ja melko raaka. Tehokäyrä tuntuu käyttökelpoisen lineaariselta eikä sisällä yllätysmomentteja.
Muriseva ääni, joka nostaa ihon kanalihalle, on erittäin omintakeinen ja hieno. Valittavana on kolme ajoasetusta: normaalin ajon Touring, 75-hevosvoimaiseksi rajoitettu Urban ja reippaaseen ajoon tarkoitettu Sport, jossa moottorin käynti on muita asetuksia rajumpi. Asetus valitaan näppärästi ohjaustangon nappulasta.
MV:n moottorissa on yksi sylinteri enemmän. 798-kuutioinen rivikolmonen on tuttu monista mallisisaruksista, ja Stradalessa se tuottaa 115 hevosvoimaa 11 000 kierroksella Sport-asetuksella. Normal- ja Rain-asetuksilla teho on rajoitettu 90 hummaan.
MV on täysi vastakohta sille rajulle karjunnalle, joka Ducatista irtoaa kiihdytettäessä. Stradalen pakojärjestelmä on hellempi ympäristöä kohtaan, ja äänimaailma on huomattavasti pehmoisempi. Kierrosluvun kohotessa myös volyymi kuitenkin nousee, ja 6 000 kierroksen jälkeen pyörästä vapautuu terävä ulina. Pitkiä maantieosuuksia saa taittaa ihastuttavan taustamusiikin saattelemana.
Molemmissa malleissa on kuusipykäläinen vaihteisto, ja MV Agustan on parempi. Stradalen hydraulisessa kytkimessä on parempi tuntuma, mutta Hyperstradan luistotoiminto on karvan verran parempi. MV:llä on kuitenkin vielä yksi ässä hihassaan: quickshifter on vakiona. Vaihdamme pyöriä keskenämme jatkuvasti, ja alamme nopeasti kaivata sitä myös Ducatiin. Olemmeko kenties pilalle hemmoteltuja? Aivan varmasti.
Molemmat pyörät ovat upouusia ja hädintuskin sisäänajettuja. Ducatin käynti on hieman MV:tä epätasaisempi. Sähköinen ruiskutus ei ole samettinen, vaikka se onkin huomattavasti pehmeämpi, kun valittuna on miedompi Rain-asetus. Tässä suhteessa moottorin luonteella on selvästi vaikutusta.
Ducatin moottori värähtelee MV:tä selvemmin, erityisesti alhaisilla kierroksilla. Stradale puolestaan saattaa käydä surisevaksi, mikä näkyy erityisesti moottoritiellä isoimmalla vaihteella.
Molempien mallien ajo-ominaisuudet ovat kuitenkin vähintäänkin hyvät ja lisäksi viihdyttävät. Pyörät ovat helppoja ajettavia, ja ne sopivat niin aloittelijalle kuin kokeneellekin kuljettajalle. Lisäksi Hyperstradasta on saatavana A2-versio nuorimmille motoristeille.
Jousituksen osalta Ducati käsittelee tien epätasaisuuksia melko kovakouraisesti, kun taas MV:n jousitus on pehmeänpuoleinen. Kompromissia voi tietysti hakea, mutta yleisesti ottaen tehdasasetukset ovat hyvät.
Ducatissa on Kayaban USD-haarukka, jota ei voida säätää, MV puolestaan on valinnut Marzocchin täysin säädettävän USD-haarukan. Molemmissa on takana säädettävä Sachsin monovaimennin.
Lämpöasteet eivät kohoa vertailun aikana korkealle, joten kaikki mahdollinen suoja tuulelta on tervetullutta. Onneksi molemmissa malleissa on lämpökahvat, pieni mutta tehokas tuulilasi – Stradalessa säädettävä – ja kahvasuojat, jotka pienuudestaan huolimatta ohjaavat pahimmat puhurit pois käsistä.
Reippaassa ajossa MV Agusta herättää kaksikosta syvempää luottamusta ja parempaa tuntumaa ajoalustasta. Kylmällä ja kostealla alustalla pehmeästä ja mukautuvasta jousituksesta on usein etua.
Jos mielii yllättäen soralle, eivät lyhyet pätkät tuota vaikeuksia, vaikka sora ei olekaan kummankaan pyörän suosikkilaji. Hyperstradassa on alkuperäisenä Pirellin Scorpion Trail -renkaat, Stradalessa sporttisemmat Pirelli Diablo Rosso II -renkaat. Molemmissa renkaiden mitat ovat edessä 120/70 ja takana 180/55. Italiaanojen ykkösprioriteetti on luonnollisesti design, ja molemmissa onkin monoswingi.
Sporttitourerille tärkeä elementti on myös sivulaukut. Ne ovat molemmissa vakiona, ja MV Agustan laukkuihin kuuluu myös yksinkertainen lukitusmekanismi ja integroitu takavalo, koska pyörän oma takavalo jää laukkujen alle. Perälaukun saa poimia lisävarusteluettelosta.
Viiden pyöräkaksikon kanssa vietetyn päivän jälkeen on jarrujen välinen kilpailu edelleen ratkaisematta. Sekä Hyperstradassa että Stradalessa on edessä Brembon jarrusatulat ja 320-milliset jarrulevyt. Takana on Ducatissa yksi 245-millinen levy, MV:ssä taas yksi 220-millinen. Molemmat ratkaisut ovat erittäin hyvät niin tehon kuin tuntumankin suhteen. Myös pyörien kuivapaino osuu yksiin: kumpikin painaa 181 kiloa. Polttoainetankki vetää molemmissa 16 litraa, mikä takaa riittävän toimintasäteen. Pluspisteen saa MV Agusta, jonka mittaristoon kuuluu polttoainemittari. Ducatissa sellaista ei ole.
Kompakti kaksikko on osoittanut soveltuvansa hyvin pohjoismaisille teille ja lyhyille reissuille. Jos mielessä on pidempi matka, mahdollisesti matkustajan kanssa, tilanne voi käydä tukalaksi. Mutta arkikäyttöön, pidennetyille viikonloppureissuille, kikkailuun ja vastaavaan kumpikin malli sopii hienosti – vaikka puhutaankin kompromisseista.
Kumpaan pyörään kannattaa siis satsata? Yhteistä pyörille on tyylikkyys, tekniikka ja mainio teho. MV Agusta tarjoaa Ducatia enemmän säätömahdollisuuksia, rohkeamman muotokielen, vaihdenäytön ja iloiseen ajoon paremmin sopivan moottorin. Itse koen, että MV:ssä on enemmän moottoripyörää, varusteita ja erityisesti hauskuutta kuin Hyperstradassa, mutta muilta osin pyörät ovat hämmästyttävän samanlaiset. MV Agusta on kuitenkin 800 euroa tyyriimpi.
Kumpikin pyörä on epäilemättä hyvä vaihtoehto, ja ratkaisevat tekijät kulminoituvat nyansseihin kuten moottorin luonteeseen ja istuinkorkeuteen.
Onko sinun seuraavassa pyörässäsi kaksi vai kolme sylinteriä?
Teksti: Stig-Roar Martinsen Kuvat: Kristian Tjessem
