Bike matkablogi: Åndalsnes-Lofootit

Atlantin valtamerentie

10 päivän matka Norjaan. Puolivälissä matkaa siirrytään Trollstigenin tuntumasta pohjoisemmas Lofooteille.

Kun Trollstigen, Geiranger ja Dalsnibba on nähty, on aika pakata kahden yön majoituspaikasta kaikki tavarat ja lähteä kohti pohjoista ja Lofootteja. Norja on pitkä maa ja etäisyydet suuria; vaikka ei nyt lähdetä aivan etelästä eikä olla päästymässä lähellekään Nordkappia, niin Åndalsnesistä Lofooteille tulee matkaa lähes 1200 kilometriä. Siitäkin huolimatta että Lofooteille ei kierretä mantereen yhteyttä pitkin Narvikin kautta, vaan oikaistaan lautalla Bognesista Lodingeniin. Siirtymään on varattu kolme päivää, ja toki siihen kuuluu myös nähtävyyksiä ja pysähdyksiä matkan varrella.

Ensimmäinen suunta on kohti Kristiansundia, sillä sen eteläpuolella kulkee Atlantin valtamerentie (tai Atlantin väylä), jota pidetään yhtenä koko Norjan hienoimpana tienä, erityisesti kahdeksankilometristä pieneltä kallioluodosta toiselle hyppelevää siltaosuutta. Sinne päästäkseen edessä on lauttayhteys, ja kun lauttarantaan saapuessa lautta juuri on irtautumassa laiturista, tietää se 45 minuutin odottelua seuraavalle lautalle. Lyhyemmät lauttavälit saattavat kulkea nonstoppina, pidemmät kulkevat aikataulujen mukaan ja niitä voi selvittää etukäteen, mutta meillä se ei olisi vaikuttanut mitenkään omiin kulkemisiin, joten nyt oli aikaa ihailla maisemia melkein ensimmäisenä jonossa. Nämä Keski-Norjan lautat toimivat jonotusperiaatteella, ja muutaman euron (n. 35-45 NOK) lauttamaksut maksetaan matkan aikana. Pidemmillä väleillä, esimerkiksi Lofooteille johtaville lautoille voi varata paikan ja maksaa matkan etukäteen, mikä kannattaakin tehdä, sillä lomasesongin aikana parhaimpaan aikaan kulkevat lautat varataan loppuun ensimmäisinä. Tietoa reiteistä, aikatauluista ja hinnoista löytyy helposti vaikka googlehaun sanoilla ferry ja Lofootit tai jos tietää haluamansa reitin, niin lautan määränpääsatamien nimillä.

Kristiansundista löytyi lounaspaikka tällaisella maisemalla.

Atlantin rantaa seuraavalla reitillä maasto on repaleinen. Navigaattorin kartasta ei voi päätellä, milloin saarelta toiselle tai vuonon poikki mennään lautalla, milloin huikean pitkää siltaa pitkin ja milloin vuonon ali on rakennettu tunneli. Kaikki kolme omilla tavoillaan mielenkiintoisia kokemuksia.

Vähän napapiirin eteläpuolella. Tällä E6-tiellä on niin kapeita siltoja, että kaksi autoa ei mahdu kohtaamaan, vaan toisesta suunnasta tulevilla on väistämisvelvollisuus.

Ensimmäinen siirtymäpäivä päättyy Trondheimiin noin 350 kilometrin ajon jälkeen. Seuraavan päivän reitillä on vähemmän lauttoja, joten matkaakin tehdään enemmän, noin 480 kilometriä Mo i Ranaan asti.

Mo i Ranan keskusta ei sunnuntai-iltana hehkunut kovin dynaamisena.
Mo i Ranasta pohjoiseen lähdettäessä sai ajaa 120 kilometriä ennen kuin kohdalle osui ensimmäinen huoltoasema. Rangea oli siinä vaiheessa jäljellä 17 kilometriä.
Fauskessa oli aika pysähtyä syömään kevyet eväät lounaaksi.

Kolmannelle päivälle jää mittaa noin 350 kilometriä plus tavoitteena on löytää paikka iltalautalle, jotta tiistaiaamuna herättäisiin jo Lofooteilta. Lofoottien kärkeen menevät lauttayhteydet on loppuunmyytyjä. Puoliväliin Lofootteja saisi jotain lauttapaikkoja, mutta majoituspaikat määränpäässä ovat loma-aikaan suolaisen hintaisia, ehkä nelinkertaisia normaaleihin majoitushintoihin. Tähän asti on hotellihuone tai huoneisto löytynyt jokaiseksi yöksi noin 100-120 euron hintaan kahdelle hengelle, leirintäalueen mökki kustansi vähemmän, 65 euroa yöltä. Lopulta ratkaisu löytyy, kun surfataan kahdella puhelimella samaan aikaan, toinen etsii lauttareittivaihtoehtoja ja toinen aina kyseisestä määränpäästä jotenkin hinnan osalta järjissään olevia majoitusvaihtoehtoja. Valittu reitti on tunnin mittainen yhteys Bognes-Lodingen, ja lähtöaika 18.30. Periltä varataan majoitukseksi Lodingen Hotel Brygge noin 115 eurolla. Koska lauttaa varatessa ei missään kerrota paljonko etukäteen pitää rannassa olla valmiina, ajamme lauttajonoon 45 minuuttia ennen ilmoitettua lähtöaikaa. Tai oli tarkoitus ajaa, mutta lautta odottaa valmiina ja muut autot ovat jo autokannella, ja meidätkin ohjataan pysähtymättä ajamaan suoraan botskiin. Yllätys on melkoinen, kun lautta täräyttää samantien matkaan. Onkohan tämä edes oikea lautta ja oikea reitti? Joskus on tilanteita joilloin on enää myöhäistä rypistää, nyt vaan istumaan yläkerran kahvilaan ja seuraamaan puhelimen karttaohjelmalla mitä reittiä paatti seuraa. Kyllä se aivan oikeaan suuntaan menee ja saapuu tunnin päästä Lodingeniin. Kukaan ei kysele etukäteen ostettujen lippujen perään. Ehkä rekisterikilvet käydään skannaamassa matkan aikana kuten lyhyemmilläkin lauttamatkoilla tehdään maksun yhteydessä. Ehkä sieltä sitten löytyy meidän varaus seuraavalle lauttavuorolle tai tulee uusi lasku perään, aika näyttää. 

Perillä Lofooteilla ja pyörät parkissa hotellin pihalla.

Perillä Lofoottien puolella odottaa enää parin kilometrin siirtymä hotellille, joka onkin suoraan merenrannalla. Iltapalan aikana onkin hyvä alkaa suunnitella seuraavan päivän reittiä ja seuraavan yön majoitusta. Sääennuste ainakin lupaa aurinkoista ajopäivää.

Uusin numero