25 lokakuun, 2024
Vuodesta 1983 yhtenäinen työura Brandtilla, viisi historic road racingin Euroopan mestaruutta, drag racen SM-osakilpailuvoitto Suzuki RM:llä ja kahdeksan kautta sivarin purkkiorjana asfaltilla ja jääradalla. Pekka Veräväisen elämän ovat tähän asti täyttäneet kaksipyöräiset niin työ- kuin harrastusrintamalla.
Perjantai 14. kesäkuuta 2019 oli viimeinen työpäivä tuotepäällikkö Pekka Veräväiselle Brandtin palveluksessa ennen eläkkeelle siirtymistä. Suurempi merkitys päivämäärällä taitaa olla kuitenkin työnantajalle, sillä Brandt menettää kerralla 36 vuoden Honda-kokemuksen omaavan ”jokapaikan höylän” rivistään.
– Käyntikortissa lukee tuotepäällikkö, mutta kyllä tässä käytännössä ollaan aina oltu siellä missä palaa, naureskelee Pekka Veräväinen viimeisenä työpäivänään roolistaan Brandtin palveluksessa.
Honda-asiakkaille Veräväisen kasvot ovat tutut mm. koeajotilaisuuksista ja messuilta. Moottoripyöräurheilua seuraaville nimi puolestaan tuo mieleen motocrossin, classic road racingin ja monen muun lajin tulosluettelojen kärkipäät. Monille kilpailijoille Veräväinen taas on tuttu arvostettuna mekaanikkona.
Ylioppilaskirjoituksista suoraan MM-kisoihin mekaanikoksi
Veräväisen työuran ovat alusta loppuun täyttäneet moottoripyörät.
-Suoraan ylioppilaskirjoituksista lähdin Husqvarna-hommiin. Keskiviikkona oli viimeiset kirjoitukset niin perjantaina olin jo Espanjassa ekassa MM:ssä mekaanikkona.
Husqvarnan parissa vierähti kolme vuotta mekaanikkona ja sen jälkeen samanpituinen ajanjakso Suzukin parissa Bensowilla. Vuonna 1983 työnantajaksi vaihtui Brandt, eikä sen jälkeen ole tarvinnut työnantajaa vaihtaakaan. Yhtenäinen 36 vuoden työura saman työnantajan palveluksessa ei ole kovin yleistä tänä päivänä.
Pitkäaikaisen työnantajan palveluksessa aikaa on kulunut eniten Honda-moottoripyörien parissa, mutta kymmenen vuoden ajan vastuulle kuuluivat myös mönkijät ja lisäksi vastuualueena on olleet myös Arai-kypärät.
-Silloin mönkkärihommissa Lappi tuli tutuksi, kun markkinoista 70 prosenttia oli siihen aikaan pohjoisessa.
Laman jälkeen Veräväisen käyntikortissa luki jonkin aikaa tittelinä varaosapäällikkö. Honda-osien lisäksi myös Polariksen osat tulivat tuolloin tutuiksi.
Viisi Euroopan mestaruutta taskussa
Veräväisen vuonna 1973 alkanut kilpailu-ura kaksipyöräisillä on menestyksekäs, mutta erityisesti se on monipuolinen ja vaiherikas. Ensimmäiset mestaruudet tulivat motocrossista, mutta crossimontuilta siirryttiin pian ajamaan maarataa. Myöhemmin hän roikkui Kalevi Rahkon sivarin kyydissä kahdeksan kautta, sekä asfaltilla että jäällä. Kovin menestys tuli classic road racingista, josta taskussa on viisi Euroopan mestaruutta, yksi hopea ja yksi pronssi. Eri moottoripyörälajeista on kertynyt yhteensä 20 SM-mitalia, kahdeksan kultaista, viisi hopeaa ja seitsemän pronssia.
-Käytännössä ainoat lajit joissa en ole kilpaillut, ovat trial ja speedway. Ja speedway-pyöränkin ehdin omistaa kymmenen vuoden ajan.
Ehkä erikoisin SM-osakilpailuvoitto on drag racesta. Veräväinen voitti vuonna 1982 SM-osakilpailun yksipyttyisellä Suzuki RM -maaratapyörällä, vaikka vastassa oli mm. Kari Taijonlahti tuplaturbopyörällään.
-Pääsin kahdeksantena oli viimeisenä lajitteluun, ja heti ekalla kierroksella vastaan tuli Euroopan ja Pohjoismaiden mestari Taijonlahti. Sillä räjähti kone burnoutissa juuri ennen lähtöä, ja niin multa oli heti ekalla kierroksella pahin vastustaja pois. Ei mulla ois ajamalla ollut mitään mahdollisuuksia pärjätä sille.
Silloin ajettiin prätkillä vain yhdessä luokassa kiihdytysajon Suomenmestaruudesta, ja indeksit oli määrätty kuutiotilavuuden mukaan. Se antoi Veräväiselle ja RM-Suzukille teoriassa edes pienet mahdollisuudet pärjätä, ja sen hän myöskin käytti hyväkseen. Kuten drag racessa aina, myös henkinen sodankäynti vaikutti lopputulokseen.
-Koivuniemen Ante tuli yhdessä lähdössä vastaan RG500:lla. Siinä oli niin pitkä ykkönen ja kakkonen, että kun panostin kaiken lähtöön ja pääsin vähän karkuun, niin Antella tais tulla hätä käteen ja hän nosti kahteen kertaan keulan pystyyn heti lähdössä. Pääsin karkuun ja odotin vaan että se maaliviiva tulisi jo kohdalle. Kun ylitin maaliviivan, niin mun loppunopeus oli 178 kilometriä tunnissa ja Antella 245, se meni viisi metriä maaliviivan jälkeen ohi, eli vähän liian myöhään.
Pekka Veräväisen poika Jussi on jo hyvän aikaa jatkanut perheen moottoriurheiluperinteitä, joten jännitettävää Pekalla riittää eläkepäivilläkin. Tänä vuonna Jussi Veräväinen tavoittelee yhdessä Pekka Päivärinnan kanssa ratamoottoripyöräilyn sivuvaunuluokan maailmanmestaruutta. Ensimmäisen osakilpailun jälkeen pari johtaa MM-sarjaa.
-Ne ovat saaneet pakan pyörimään eikä siellä mua juuri tarvita, eikä välttämättä olisi enää hirveästi annettavaakaan, toteaa Veräväinen vaatimattomana.
Siitä huolimatta Veräväinen sanoo seuraavansa kilpailuviikonloput tarkasti tietokoneen monitorilta, kierros kierrokselta ja sektori sektorilta että miten homma etenee.
– Tarvittaessa olen varmis likaamaan sormet ja auttamaan, ja varmasti jotain pieniä keikkahommia tulen tekemään. Olin mä viime viikonlopullakin Kullaksen mekaanikkona Karkkilassa, toteaa Veräväinen lopuksi.
