Yamaha MT-09 Street Rally / Triumph Street Triple / Kawasaki Z800

Uuden Yamaha MT-09:n esittely viime vuoden lopulla oli raikas ja tietyille kilpailijoille myös järkyttävä kokemus. Japanilainen on lähtenyt rannalta syvemmille vesille. Esittelyn alla oli puhetta ilmiöstä nimeltä ”The dark side of Japan”, joka tarkoittaa sitä, että alakulttuurien Mekan rohkeampi puoli on tullut näkyviin valmistajan tuotteissa. 
Kirsikkapuiden maa on tunnettu tinkimättömästä laadusta ja teollisesta täydellisyydestä, mutta se ei kerro kaikkea. Japsipyörän kaltaista nimitystä käytetään haukkumanimenä tietyissä piireissä, joiden mukaan tuotteista puuttuu sielu (ei sillä, että he olisivat oikeassa). Ehkä sielu on juuri se ratkaiseva ominaisuus, mikä erottaa MT-09:n muista. Kawasaki on lähtenyt samalle linjalle Sugomi-teemallaan, mikä on japanilainen nimitys auralle tai energialle, joka saa katsojan tuntemaan esineen merkittävyyden. Japanilaiset eivät enää yritä matkia muita, vaan ovat alkaneet itsevarmasti käyttää omaa kulttuuriaan myyntivalttina. 

MT-09 on tekniikkansa ja vastalöytyneen itseluottamuksensa ansiosta kova vastustaja, mutta myös hintalappu on saanut monet kilpailijat kalpenemaan. Anonyymia lähdettä siteeraksemme: ”pitikö se tosiaan hinnoitella se noin edulliseksi?” Ei sillä, ainakin kuluttajat voivat riemuita japanilaisten linjauksesta. Herättääkö se kenties hieman tervettä kilpailuhenkeä? Sopii toivoa!
MT-09:n hinnat alkavat vajaasta 10 500 eurosta. Ikävä kyllä saimme testiin pyynnöstä poiketen hieman arvokkaamman Street Rally -version, joka ei tosin kuulu Suomen maahantuontiohjelmaan. Teknisesti mallit ovat identtisiä ja erot koskevat lähinnä kosmeettisia ominaisuuksia, kuten satulaa, jalkatappeja, kahvasuojia ja erilaisia katteita. 
Vuodelle 2013 esitellyn Kawasaki Z 800:n hinnat alkavat 11 850 eurosta, mikä tekee pyörästä joukon kalleimman. Tarjolla on myös A2-korttiluokan kuljettajille sopiva e-malli, joka on täysitehoista hieman edullisempi. Erot eivät ole erityisen suuria, mutta hinnan ollessa näinkin matala on jokaisella satasella merkitystä. 
Hinnaltaan keskimmäiseksi asettuu Triumph, jonka lapussa lukee 11 490 euroa. Hinnalle saa vastinetta, sillä Triple on voittanut käytännössä kaikki vertailut mallin esittelystä lähtien ja toimii luokkansa mittapuuna. Se päivitettiin viimeksi viime vuonna.
Tuttuun tapaan testi suunniteltiin testattavan pyörätyypin mukaan, ja tällä kertaa painopiste oli kaupunkiajossa kevääseen heränneessä Tukholmassa. Suurin osa kuljettajista käyttää näitä pyöriä työmatkoihin, viikonloppureissuihin ja satunnaisiin pidempiin retkiin. Tämä on tiedostettu, mutta vaikka kuinka haluaisi välttää moottoriteitä, tosiasia on että sellaista joutuu pakostakin ajamaan yhden jos toisenkin kilometrin. 

Kawasaki Z 800:n aggressivinen muotoilu toistuu ajoasennossa. Ohjaustanko on melko matalalla ja edessä, ja jalkatapit on sijoitettu siten, että ajoasento on kevyesti etunojainen. Näin ollen paino on edempänä kuin kilpailijoissa, mutta tuulensuojan puutteen ansiosta asia muuttuu eduksi vauhdin kiihtyessä. Leveän rivinelosen vuoksi jalat ovat enemmän erillään kuin kolmisylinteristen moottorien kohdalla, mutta moottorin päällä olevien runkoputkien ansiosta pyörän leveys on pysynyt maltillisena. Z 800:aa liikuttaessa tulee kuitenkin täysin selväksi, että pyörällä on reippaasti painoa. Täydellä tankilla painoksi saatiin 232,2 kiloa, mikä on lähes 39 kiloa enemmän kuin testin toiseksi painavimmassa Yamahassa. Moottoripyöriin tottumattoman Simonin siirrellessä pyöriä kuvaussession aikana oli Z 800 se, joka pysäytti. ”Joku muu saa siirtää tätä”, hän totesi todistaen, että Kawa voi olla haasteellinen kaveri. Liikkeellä tilanne on kuitenkin aivan toinen. Ryömitettäessä painavuus ei tule ilmi ja vauhdin kiihtyessä se taas auttaa rauhoittamaan pyörää. Alusta on vakaa ja suhteellisen jämäkkä jousitus selviää tien epätasaisuuksista myös kovassa vauhdissa. 
Rivinelosessa on tasainen tehokäyrä ja 7 000 kierrokseen asti se on MT-09:ää vahvempi. Kaasuvaste on melko pehmeä ja aktiivisessa ajossa jää kaipaamaan nopeampaa reagointia. Kytkimessä on hyvä tuntuma liikkeelle lähdettäessä ja paikaltaan pääsee nopeasti vauhtiin. Tuoreen yksilön vaihteistossa oli kuitenkin parantamisen varaa. Suorituskykymittauksissa kovan paineen alla vaihteita 3-4-5-6 oli käytännössä mahdoton saada silmään kytkintä käyttämättä, mikä vei aikaa ja keskeytti monet mittaukset.  Normaalissa ajossa ongelma ei ole yhtä silmiinpistävä, mutta vaihteisto on silti hidas.
Jarrut purevat alkuun hyvin ja jarruteho on testin paras. Pyörä pysähtyi sadan kilometrin tuntivauhdista 40,77 metrissä. Vakaus ei kuitenkaan ole yhtä hyvä kuin Triumphissa ja ABS-järjestelmä sallii takapyörän nousemisen, jos etujarrua puristaa riittävän tiukasti. Se on hauskaa huvittelutarkoituksessa, mutta sitäkin pelottavampaa paniikkitilanteessa. 
Polttoaineenkulutus oli keskimäärin testin paras – 6,9 litraa satasella – mutta on muistettava, että kaikki testipyörät olivat upouusia, mikä vaikuttaa lukuihin negatiivisesti. 

Kawasakin jälkeen Street Triple tuntuu painon osalta siltä, kuin vaihtaisi mopon polkupyörään. Vaa’an neula pysähtyi 188,6 kiloon, mikä tekee Triumphista testin kevyimmän. Istuinkorkeus on 800 millimetriä (Kawasakissa 834 mm ja Yamahassa 850 mm Street Rally -satulalla, normaaliversio 815 mm) joka yhdistettynä alhaiseen painoon tekee mallista lyhyille kuljettajille parhaiten sopivan. Sitä on yleisesti ottaen helppo hallita.  Ajoasento on ryhdikkäämpi kuin Z 800:ssa ja ohjaustanko on lähempänä kuljettajaa, mutta asento ei siltikään ole raskas tai rajoittava aktiivisessa ajossa. Jalkatappien sijainti on samankaltainen kuin Kawassa, mikä luo sporttisen asennon, joka ei kuitenkaan aiheuta ongelmia pitkälle kuljettajalle. Pienestä etukatteesta (lisävaruste, 123 euroa) on yllättävän paljon hyötyä ja huippunopeusmittauksissa huomattiin 10 km/h:n parannus edellisvuoteen verrattuna, jolloin pyörässä ei ollut katetta. Tuolloin myös renkaalta mitattiin kolme hevosvoimaa vähemmän tehoa.  
Alusta on tuttuun tapaan Triplen valttikortti. Ohjauksen tarkkuus vetää vertoja valmistajan supersport-malli Daytona 675:lle, jolla onkin paljon yhteistä Street Triplen kanssa. Kuljettajalle tiestä välittyvä tuntuma on edelleen selvästi testin paras. Ajolinjaa voi helposti vaihtaa mutkissa ja sisä- ja ulostuloissa on vakautta, jonka ansiosta on helppo ajaa kovaa. Syheröisillä tieosuuksilla Street Triple liikkuu niin raivokkaan vaivattomasti, että Kawasakin ja etenkin Yamahan kuljettaja joutuu hikoilemaan. Etuhaarukassa ei ole säätömahdollisuuksia, mutta se toimii silti hyvin. Ainoa puute on takavaimennin, joka ei valitettavasti niele kuoppia ja muita epätasaisuuksia yhtä hyvin kuin Kawasaki. Takavaimentimesta voi kuitenkin säätää esijännitystä. 
Street Triplessa on erittäin vähän parannettavaa, mutta ABS-järjestelmä ja jarruteho saisivat olla paremmat. Sadan kilometrin tuntinopeudesta pyörä pysähtyy 42,96 metrissä, joka on testin selvästi pisin jarrutusmatka. Jarrutuksen vakaus on kolmikon paras, mutta ABS löysää aivan liikaa. 
Rivikolmosen ja voimansiirron tilanne on sen sijaan parempi. Tehoalue on periaatteessa puutteeton, kaasuvaste suoraviivainen ja tehoa on helppo annostella. Pienimmästä kuutiomäärästään huolimatta Street Triple on aina riittävän vahva muiden testipyörien joukossa. Japanilaiset ovat kuitenkin pienen askeleen edellä nelosvaihteella vedättäessä, mutta vain vähän. Vaihteisto on erittäin mukava tuttavuus ja vaihtaminen on vaivatonta jopa ilman kytkintä. Ykkösvaihde on pidempi kuin Z 800:ssa ja MT-09:ssä, joten se on käyttökelpoinen laajemmalla alueella.
Keskikulutus on 7,1 litraa ja alhaisin kulutus testissä oli 6,3 litraa satasella.

Viimeisenä testivuorossa oli Yamaha, josta saattoi heti todeta, että se eroaa selvästi muusta testikolmikosta. Street Rallyn korkean satulan ansiosta ajoasento muistuttaa enemmän supermotoa. Jalkatapit ovat matalalla, satula on pitkä ja tasainen ja ohjaustanko leveä. Kuljettajalla on rennot oltavat ja käsiteltävyys on hyvä. Ohjauksen liikerata on testin isoin, mikä tekee pienen Yamahan kääntämisestä helppoa. 
Uusi rivikolmonen tuotti jarrupenkissä 109,8 hevosvoimaa takarenkaalta. Yamaha ilmoittaa konetehoksi 115 hevosvoimaa, mikä lienee takapyöräteho huomioiden alakanttiin arvioitu.  Tehokäyrä erottuu Speed Triplestä ja 5 500 kierroksessa on pieni tehopiikki, jossa Yamahan käyrä lähtee nousemaan. 7 000 kierrokseen saakka päästessä se karkaa kauas muista. MT-09 on vahvempi ja jättää muut taakseen etenkin vedättäessä. Kiihtyvyysmittauksissa se on nopein muilta osin paitsi nollasta sataan -kiihdytyksessä, jossa kuljettajan on tehtävä kovasti töitä, ettei pyörä keuli liikaa. Yamaha on kuitenkin rajoittanut huippunopeuden mitattuun 210 kilometrin tuntivauhtiin, jossa vauhtia voikin pitää ongelmitta hyvän aikaa.  
Aiemmin MT-09:n koeajossa huomautettiin jo siitä, ettei ride-by-wire toimi aivan saumattomasti. Se on hieman nykivä ja kaasua on vaikea säädellä A- ja Standard-asennoissa. Yamaha tuntuu ajettavalta vasta kilteimmässä B-asennossa, mutta samalla pyörä menettää myös suurimman osan nopeasta kaasuvasteestaan. Vaihteisto on kuitenkin parempi. Se ei ihan saavuta Street Triplen tasoa, mutta toimii silti erinomaisesti. 
Alustan tilanne on vähän heikompi. Pehmeästi säädetty etuhaarukka painuu helposti pohjaan. MT-09 muuttuu herkästi rauhattomaksi, etenkin mutkaan jarrutettaessa, ja keskittymiskykyä vaaditaan huomattavasti enemmän kuin Triumphissa ja Kawasakissa. Ohjattavuus on sellaisenaan hyvä, mutta vaimennuksen puute aiheuttaa ongelmia ja heikentää eturenkaan pitoa. Takavaimennin on paljon parempi, mutta alusta saisi olla tasapainoisempi. Jousitus toimii hyvin rauhallisessa ajossa ja kaupunkiliikenteessä, mutta mutkapätkillä MT-09 on melko hankala. Pyörä on omalla tavallaan hauska, mutta objektiivisesti katsottuna ajo-ominaisuudet saisivat olla paremmat. Toisena miinuksena on toimintasäde, joka keskikulutuksella jäi 194 kilometriin. Se on 50 kilometriä vähemmän kuin kilpailijoilla.
Etuhaarukan huono vaimennus heikentää myös jarrutusmittauksia. Haarukka painuu heti pohjaan, minkä seurauksena ABS löysää ja sama tilanne jatkuu kunnes pyörä pysähtyy.  Jarrukahvan tuntuma ja jarruteho ovat kuitenkin sinänsä hyvällä tasolla. On hyvä myös huomata, että ABS sallii takapyörän nousemisen.

TIIVIIN testiviikon päätteeksi voi pistetaulukon summaamisen jälkeen todeta, että Yamaha jäi muista hieman jälkeen. Uusi MT-09 on edullinen kikkailupyörä, jossa on paljon luonnetta, mutta myös selviä puutteita sekä alustan että ruiskutuksen kartoituksen osalta. Perusidea on hauskinta mitä Japanista on saatu pitkiin aikoihin, mutta kokonaisuus kaipaa hienosäätöä. Haarukan cartridge-sarja sekä joku alkuperäisen korvaava tarvikejärjestelmä ruiskunohjaukseen saisivat taatusti ihmeitä aikaan, mutta samalla hinta nousee tasolle, jossa on entistä enemmän kilpailua. 
Kawasaki Z 800:n suorituskyky on huomattavasti tasaisempi. Z 800 painaa muita testipyöriä enemmän, mutta on samalla ajo-ominaisuuksiltaan vakaa ja turvallinen. Siinä on hyvät jousituskomponentit ja huoletonta ajamista edistävä moottori. Tiukassa paikassa siitä puuttuu terää ja tarkkuutta Triumphiin nähden, eikä se ole yhtä pirteä kuin Yamaha, mutta kokonaisuus on harkittu ja tasapainoinen testiyksilön vaihteistoa lukuunottamatta.
Lopulta on kuitenkin todettava, että Triumph Street Triple saa pitää asemansa luokkansa parhaana moottoripyöränä. Ajo-ominaisuudet ovat upeat ja muistuttavat enemmän kallista sporttipyörää kuin keskikokoista nakua. Se on tarkoitettu ajamista – tai oikeastaan mutkia rakastavalle kuljettajalle, joka toisinaan käy ratapäivillä. Lisäksi siinä on hyviä ominaisuuksia arkiajoon ja rivikolmonen on pienestä kuutiomäärästään huolimatta todella hauska sekä paheksuttavissa puuhissa että tavallisessa kaupunkiajossa. Ainoa todellinen puute on jarruteho.
Yamaha on sekoittanut pakkaa, ja vaikkei uusi malli ole täysosuma, on se saanut luokassa aikaan kaivattua kisailua ja herättänyt hinnoittelun henkiin. Toivottavasti tilanne kehittyy samaan malliin ja kilpailu kiristyy.

Teksti: Oscar Algott Kuvat: Simon Hamelius

 

Uusin numero