16 huhtikuun, 2024
MP Maailman toimittaja Petri Suuronen vannoi nuorempana, ettei koskaan lähde Venäjälle ilman rynnäkkökivääriä. Onneksi mies pyörsi päätöksensä, sillä itärajan takana aukesi adventure-taivas.
Heti rajan ylityksen jälkeen ensimmäinen soraosuus osoitti, että ulkomailla kaikki ei toimi samalla tavalla kuin Suomessa. Vastalanatusta upeasta sorarännistä nauttimisen pysäytti lapa ojossa odottanut paikallinen sotilas. Yhteisen kielen puuttuminen vaikeutti kommunikointia, mutta syystä tai toisesta kyseisellä tiellä olisi saanut ilmeisesti ajaa vain dieselajoneuvoilla, joten ei auttanut muu kuin kääntyä ympäri.
Ensimmäisen päivän määränpääksi naviin oli isketty leirintäalue siinä toivossa, että sieltä myös löytyisi joitakin palveluita. Perillä oli venäläisiä offroad-harrastajia, mutta ainoa ”palvelu” oli paikalla palanut nuotio. Telttayöpyminen onnistui ilman palveluitakin.
Seuraavalle päivälle osui melko hyväkuntoisia hiekkateitä mutta myös romahtaneiden siltojen ja ajokelvottomien polkujen takia U-käännöksiä ja uusia reittivalintoja.
Tosin määritelmä ”melko hyväkuntoinen” on Venäjällä aivan muuta kuin Suomessa, toteaa Suuronen.
Jotain teiden kunnosta kertoo se, että heti ensimmäisenä päivänä miehen sivulaukusta löytyi puurohiutalepaketin ja vesipullon sijaan laukullinen puuroa, kun vesipullo oli puhjennut ja levittänyt sisältönsä laukkuun. Jopa säilyketölkeille röykytys oli liian kovaa ja niidenkin sisältö uskaltautui kesken ajopäivän ulos tölkistä ihmettelemään, että kuka ravistelee.
Matka Venäjälle murskaa – paitsi ruoka-ainekset sivulaukussa – myös monella tapaa ennakkoluuloja.
– On uskomatonta, kuinka upeat ajomahdollisuudet löytyvät heti rajan itäpuolelta. Jos kotimaiset sorapärtsäilyt tuntuvat jo koetuilta, on prätkäreissu Karjalaan ehdottomasti harkinnan arvoinen, vakuuttaa Petri Suuronen.
Lue koko matkatarina MP Maailman uusimmasta numerosta 10/2017.
