23 huhtikuun, 2024
Joulukuu 2017, harjoitukset Oulussa, viimeinen muistikuva jääspeedwaysta jäi, että renkaat pitävät täydellisesti ja vauhti oli kova. Sen jälkeen maailma sumeni, ajautuminen lumivalliin lopetti lajin harrastamisen kerralla, luita murtui, sairaalapäiviä ja operointeja, titaaniruuveja ukkoa kasassa pitämään.
Tämän episodin jälkeen tapahtunut vakava sairastuminen laittoi elämänarvot kerralla uudelleen arvioitaviksi. Laji joka on antanut minulle paljon ja tuottanut monta hyvää ystävää ja muistoa, katkaisi kaiken sen kerralla. Melkein puoli vuotta sairaslomalla oltuani ajatus alkoi pikku hiljaa palata takaisin jäisille ovaaleille. Keväällä kävin Varkaudessa radalla PM-finaalin jälkeen, mutta tunne vauhdin suhteen ei ollut hyvä, jotakin tästä puuttui, kaikki ei ollut kohdallaan.
Kesä meni palautuessa työelämään, kilpaurheilun puolella Classic sivarin kyydissä. Jawa tallissa alkoi houkutella entistä enemmän ja lopulta päätin, että nyt katsotaan miehestä mittaa ja otetaan härkää sarvista kiinni. Joko tai, se on katsottava loppuun asti.
Paluu pyörän selkään oli onnistunut. Kuva: Mikko Jetsonen
Lauantai 1.12. ajopäivä Suonenjoella, mekaanikkoni Mikko ”Hessu” Jetsosen kotirannassa. Pitkäpiikkinen otetaan ulos autosta, öljyt sisään, pressut päälle ja moottori nestekaasutoholla lämpenemään. Ajopuku saatiin vielä kursittua kasaan vuoden takaisesta, kypärä on uusittu, mutta ajatus kypärän sisällä on hieman sekava. Mitä tästä tulee, onko se keväällä kummitellut tunne vielä mukana…? Pyörä käyntiin, mies päälle, ykkönen sisään, kiihdytys, kakkonen vauhdista ilman kytkintä, kaarto vasempaan, polvi jäähän. Kaikki se ennakkoon mieltä arveluttanut epävarmuus katosi, jääspeedway on osa elämääni.
