SWM:n 600-kuutioinen ei kerskaile varusteillaan, mutta tarjoaa erinomaista kyytiä pienellä rahalla

Husqvarnan muisto elää Italiassa, sillä sen vanhoissa tiloissa valmistetaan SWM:n menopelejä, joista tämä Superdual 650 T perustuu hyvin pitkälti vanhaan Husqvarnan TE630-malliin. SWM ei todellakaan kerskaile varustelutasollaan, se perustuu peruspyörään, mutta oikein hyvään sellaiseen. Superdual 650 T ei lupaa mitään, eikä siltä odota sen enempää. Itse asiassa alkuun saattaa olla fiilis, että halpaan hintaan ei myöskään saa mitään. Tästä ei kuitenkaan ole kyse.

Yksisylinterisessä 600-kuutioisessa on hyvä ajoasento, joka muistuttaa motocross- tai enduropyörää. Satula vie kuljettajan tankin lähelle, jolloin ajoasento muokkaantuu myös offroad-tyyliseksi. Paino on kuitenkin istuttaessa hyvin keskitetty, jolloin kikkailu ja mutkittelu on hyvin helppoa. Nelitahtimoottorista irtoaa 54 hevosvoimaa 7500 kierroksella ja vääntöä 53,5 Nm 6500 kierroksella. Pyörä painaa tankattuna 183 kiloa, joten moottori liikuttaa sitä oikein mukavasti.
 

Testasimme pyörää sen kotiseuduilla Italiassa ja aloitimme kaupungista. On selvää, ettei tätä pyörää ole tehty matkan tekoon, mutta pienillä kujilla se on täysin kotonaan. Brembon ABS-jarrut arrut toimivat näissä oloissa varsin moitteettomasti, eikä alustan toimivuudessa ole valittamista. Pyörä on kokonaisuudessaan hyvin simppeli, mutta tällaiselle offroad-taustaiselle kaverille se tuo hymyn huulille.

Pyörä kiihtyy rivakasti, sitä on helppo heitellä puolelta toiselle, eikä auton välissä ajaminen hirvitä.
Superdual T on tehty enemmän kadulle, kun taas X-malli on suunniteltu myös teiden ulkopuolelle. T:ssä on katurenkaat, edessä 19-tuumainen ja takana 17-tuumainen vanne. X:ssä lukemat ovat 21- ja 18 -tuumaa.
 

Italiaano on varsin provosoiva, eikä kauaakaan, kun keksimme pieniä hyppyjä ja kikkailupaikkoja. 890-millin istuin korkeus tuntuu hyvältä, sillä pyörä on erittäin kevyt ajaa ja hallita. Joustoa on edessä 210 ja takana 270 milliä. Keulassa virkaa hoitaa Fast Ace, jossa paluuvaimennuksen säätö, takana Sachs, jota pystyy säätämään sekä puristusvaimennuksen että paluuvaimennuksen osalta. Nopea ja hidas säätö ovat erikseen, jonka lisäksi siinä on hydraulinen jousen esijännityksen säätö. Kokonaisuus toimii näissä oloissa hyvin.

Kaupungin jälkeen lähdemme pienille mutkateille, joilla korkeuseroja riittää. Vauhdikkaampi kurvailu maistuu, mutta luonnollisesti kokemus on hyvin offroad-pyörämäinen, joten mistään kovasta kaahailusta ei ole kyse. Keveytensä ansiosta pyörää on todella helppo viedä mutkasta toiseen.
Käännymme vielä pienemmällä tielle, joka vie vuoren huipulle. Ajaminen muuttuu heti mielenkiintoisammaksi ja myös vauhdin ylläpitäminen maistuu. Asfaltti on huonossa kunnossa ja tie paikoin kapea, mutta Superdual ei pistä pahakseen. Näihin oloihin se on tehty.
 

Pysty ajoasento toimii nopeissa käännöksissä ja tielle pudonneiden oksien väistelyssä. Etujarru on tunnokas ja kytkin kevyt käyttää. Kaiken kaikkiaan fiilis on kuin ajaisi supermoto-pyörällä. Nopea liikkeissään, helppo keulia ja näppärä pysäyttää.

On päivän selvää, ettei kyseessä ole mikään huippuunsa hiottu kappale, jossa on monta erilaista elektronista ominaisuutta. Siitä ei ole tässä laitteessa kyse. Se on hyvin simppeli laite, jolla on äärimmäisen kiva kruisailla niin kestopäällysteillä kuin sorallakin. Varsinkin hiekkateillä se toimii vaikka aloittelevalle kaverilla keveytensä ja helpon käsittelynsä myötä. Kaikki toimii ja ennen kaikkea sen saa vain hiukan reilulla kymppitonnilla. Ajonautintoa se tarjoaa reilusti ja totuuden nimessä sanottakoon, että hintaansa nähden paljon. Sitä voi suositella kuljettajalle, joka ajaa työmatkoja, pieniä kahvilareissuja ja sitten vaikka viikonlopuksi mökille. Hintalaatusuhde on kohdillaan.