Mato Valtonen Moottoripyörämuseon avajaisissa: minä voin lähteä Sleepy Sleepersistä mutta se ei lähde minusta

Tapsa Luumi (vas), Mato Valtonen ja Nacke Pänttönen.

-Kesämopo oli jopa Sliippareiden mittapuulla niin paska biisi, että se oli tarkoitus jättää kokonaan The Mopott Show -levyltä pois. Se unohtui mukaan levylle ja siitä tuli lopulta yksi kovimpia hittejämme, muisteli Mato Valtonen Moottoripyörämuseon Sleepy Sleepers -näyttelyn avajaisissa.

Sleepy Sleepersillä oma osasto Suomen Moottoripyörämuseossa? Miksi? Moottoripyörät liittyvät lahtelaisbändiin monellakin tavalla, ehkä tiiveimmin juuri The Mopott Show -levyllä. Tänä vuonna 40 vuotta täyttävän levyn kannessa komeilee kaksikin moottoroitua kakspyöräistä, kun Mato Valtonen istuu Crescent-mopon selässä ja rumpali Ari Nacke Pänttönen Raleighin selässä. Myös Artsi Nyqvist osallistui usein Sliippareiden keikoille polttamalla kumia Möhkö-Kawallaan esiintymislavalla. Bändin keikoilla käyneet muistavat myös lavalla paskarinkiä vetäneen crossimopon, joka jostain ihmeen syystä kulki keikkabussin mukana paikkakunnalta toiselle.

Edellä mainitut olivat täysin arkipäiväisiä rituaaleja -70 ja -80-luvun kovimman bilebändin keikoilla. Suomen Moottoripyörämuseon avajaisissa Valtonen, Pänttönen sekä alkuaikana yhtyeen toisena rumpalina toiminut Tapsa Luumi muistelivat Sleepy Sleepersin kulta-aikoja ja erityisesti The Mopott Show -levyn vaiheita. 

-Onhan Sliipparit edelleen hulluin ryhmä joka Suomea on ikinä kiertänyt, sanoo Mato Valtonen sopivasti ylpeyttä äänessään.

Valtosen ura Sleepy Sleepersissä oli alkuvaiheessa jyrkästi nousujohteinen. Bändin ensimmäiselle keikalle hän lähti roudarina, mutta jo saman keikan aikana hänet komennettiin lavalle esiintymään. Ja siellä Mato keikkuikin vuosikymmenestä toiseen.

-Minä voin lähteä Sliippareista mutta Sliipparit ei ikinä lähde minusta, tähän sloganiin yhtyvät nyökyttelemällä myös Pänttönen ja Luumi.

Sliippareista kansainvälisten yritysten johtajaksi

Ari Nacke Pänttönen on Sliippari-uransa jälkeen toiminut 35 vuoden ajan kansainvälisten yritysten maajohtajana ja toimitusjohtajana. Sliippareilla on silti ikuisesti paikka hänen sydämessään.

-Olen saanut vastaanottaa presidentiltä kunniamerkkejä, mutta niillä ei ole mitään merkitystä siihen verrattuna että olen saanut kuulua Sliippareihin. Siitä olen oikeasti ylpeä.

Ennen ”oikeisiin töihin” siirtymistä nuori herra Pänttönen ehti jättää lähtemättömästi puumerkkinsä Sliippareihin.

– Sellaiset biisit kuin Mr Dampax, Putkabileet ja Väinö on mun käsialaa. Vieläkin ihmettelen, että mitä sen 17-vuotiaan nuoren miehen päässä liikkui joka sen Mr Dampaxin teki.

Tapsa Luumi ja Pänttönen vuorottelivat yhtyeen alkuaikoina rumpujen takana. Luumin mukaan hänen pääsynsä bändiin ei olisi ikinä ollut mahdollista ilman yhtä erityistä asiaa.

-Mulla oli silloin nämä rummut, jotka nyt on esillä Moottoripyörämuseon The Mopott Show -näyttelyssä. Ne olivat kaupungin komeimmat, ja siksi mut otettiin  bändiin mukaan.

”Roudot ovat muuttaneet suomalaisten käsityksen museosta”

Valtonen yrittää välillä vakavoitua. Katse kiertää ympäri Moottoripyörämuseota ja kuulijat vangitsevan tehokkaan tauon jälkeen hän kiteyttää yhteen lauseeseen koko Moottoripyörämuseon ideologian.

-Maarit ja Riku Routo ovat tällä museolla muuttaneet kokonaan suomalaisten käsityksen siitä mitä museo tarkoittaa.

Jopa raavaana miehenä tunnettu Routo herkistyy Valtosen kiitosta kuunnellessaan.

Sitten miehet jatkavat taas vanhojen hyvien aikojen muistelua.

-Sliippareiden alkuaikojen keikoista ei (onneksi) ole juurikaan kuvamateriaalia, koska meitä ei ikinä kelpuutettu televisioon esiintymään. Ja hyvä niin, naurattaa Valtonen yleisöään.

Suomen Moottoripyörämuseon tämän kauden muiden ansiokkaiden osakokonaisuuksien joukossa on siis ”The Mopott Show” -lava, jossa esillä ovat Tapsa Luumin rummut, Crescent ja Raleigh sekä tietysti levykansi ja muuta rekvisiittaa. Osastolla voi myös kuunnella yhtyeen The Mopott Show -aikakauden keikkataltiointia. Kun pyytää bändin jäseniä kuvaan osastolle, niin paikat löytyvät luontevasti. Luumi istuu rumpujen eteen, Valtonen Crescentin satulaan ja Pänttönen Raleighin selkään, kuten 40 vuotta sitten levykantta kuvattaessa. Eikä ehkä ole sattumaa, että Pänttönen kaivaa kuvausta varten rintataskustaan tummat lentäjalasit ja laittaa ne silmille, aivan kuten levykannessa 40 vuotta sitten. 

Kuvauksen aikana yleisön joukosta heitetään Sliippareista vielä yksi anekdootti, joka viimeistään nostaa bändin Suomen kaikkien aikojen kovimmaksi ryhmäksi.

-Se Sliippareista tehty ”Jytinää Eestissä” -kirja on muuten eniten Suomen kirjastoista varastettu teos.

Sitä titteliä ei voiteta sattumalta.