Kuka on kunkku Vallelungan radalla? – Superbike-eliitin välienselvittely

Aprilia RSV4 1100 Factory, BMW S1000RR, Ducati Panigale V4S, Honda CBR1000RR-R Fireblade SP ja Yamaha R1M pannaan kiertämään Vallelungan moottorirataa. Mikä näistä on ratakierroksella nopein?

Viisi superbike-luokan kovinta pyörää eroavat teknisesti toisistaan mielenkiintoisesti. Apriliassa, Ducatissa ja Hondassa sylinterin poraus on 81 mm, eli täsmälleen sama lukema joka on MotoGP-luokan sääntöjen mukainen maksimi. Se kertoo, että moottoreissa on hyödynnetty kilpailukokemusta. BMW:n poraus on millin pienempi ja Yamaha tyytyy 79 millisiin mäntiin. Siksi Yamahan kanteen ei mahdu niin isoja venttiilejä, että se pystyisi haastamaan kilpakumppanit kaikilla kierrosalueilla. Myös ilmoitettu maksimiteho on ryhmän ylivoimaisesti alhaisin, ”vain” 200 hevosvoimaa. Kun kaikilla muilla huipputeho saadaan 13-13,5 tuhannella kierroksella, ilmoittaa Honda 217 hevosvoiman teholukemalle kierrosluvun 14 500. Tonniselle melko kova lukema.

Toinen Yamahan erikoisuus on ”vanhanaikainen” 1405 millimetrin akseliväli. Kaikissa muissa se on 30-50 millimetriä pidempi, jotta yli 200 hevosvoiman teho pystytään välittämään mahdollisimman tehokkaasti asfalttiin. Jarruissakin on eroja. BMW:n ja Yamahan 320-milliset tuplalevyt ovat toki kookkaat, mutta Aprilia, Ducati ja Honda käyttävät 330-millisiä levyjä.

BMW S1000RR:n ajettavuus on hyvä ja se on kevyt käsitellä. Voimakas Shiftcam-moottori tuottaa riittävästi tehoa koko kierrosalueella. Marzocchi-jousitus ei kuitenkaan yllä kilpailjoiden käyttämän Öhlinsin tasolle. Toinen asia jossa Bemari antaa tasoitusta, on katukäyttöön suunniteltu maltillisempi ergonomia. Vallelungan radalle se ei sovi parhaalla mahdollisella tavalla.

Yamaha YZF-R1M:n ergonomia sen sijaan on mitoitettu jockeylle. 8000- 13 000 kierroksella moottorissa on voimaa hienosti, mutta sen alapuolella pata on selvästi kilpailijoita heikompi. Elektroninen jousitus toimii erinomaisesti, mutta puiseva jarrutuntuma vie parhaan terän kovan kierrosajan tavoittelussa.

Ducati Panigale V4S:n moottorin voimantuotto oli aikaisemmin terävää kuin nyrkinisku, mutta nyt tehokarttoja on pehmennetty. Yhdessä uuden joustavamman rungon kanssa ajettavuus on parantunut selvästi. Ajoavustimet tukevat hyvin aktiivista ajoa. Suuria puutteita ei ole, ja lopulta kyse onkin enää pienenpienistä yksityiskohdista, mihin Ducatin eväät riittävät.

Aprilia RSV4 1100 Factory on uskomattoman neutraali ajettava. Tuntuma on kuin puhtaassa kilpurissa. Voimaa on enemmän kuin tarpeeksi kaikilla kierroksilla. Tuntuma renkaiden ja asfaltin väliseen pitoon on uskomattoman hyvä. Kun Aprilia vielä kykenee rata-ajossa salamannopeisiin suunnanmuutoksiin, on paketti lähes täydellinen.

Honda CBR1000RR-R Fireblade SP:n ajettavuus on jotain poikkeuksellista. Se punoo yhteen vakauden, hyvän tuntuman, tarkkuuden ja helppouden. Ajoasento on äärimmäinen, pelkästään rata-ajoon suunniteltu. Testikuljettajat totesivat radalta tultuaan, että he eivät mielestään ajaneet Hondalla edes kovaa, silti lopputuloksena on ällistyttävän kova kierrosaika. 

Lue koko testi Biken numerosta 10/2020. Ilmestyy 19.11.2020. TIlaajien postilaatikkoon lehti tipahtaa jo muutamaa päivää aikaisemmin.