KTM 1050 Adventure

KTM esittelee adventure-perheensä neljännen tulokkaan, KTM 1050 Adventuren. Se on tarkoitettu budjettivaihtoehdoksi 1190 Adventurelle. Edullisuus ei koske vain ostohintaa, jossa on mallikaksikon välillä reilun 2 000 euron ero, vaan myös vakuutuskuluja, renkaita ja huoltoa. Ja vaikka 1190:n 150 hevosvoimaa ovatkin hauska ominaisuus, voitaneen olla yksimielisiä siitä, että hienoon seikkailupyörään riittää pienempikin määrä potkua.
Moottori tuottaa 95 hevosvoimaa, ja saatavana on myös A2-luokkaan kuristettu, 48-heppainen versio. Jotta pienemmästäkin kuutiotilavuudesta huolimatta ajettavuus pysyisi mahdollisimman hyvänä, on imusuppiloita pidennetty, ja tehokäyrä on täysin 1190 Adventuren kaltainen aina 6 000 kierrokselle saakka. Moottorin todettiin silti tuottavan edelleen yli 120 hevosvoimaa, joten tehoa rajoitetaan sähköisesti korkeammilla kierroksilla. Tämän ansiosta täydet 95 heppaa on käytössä laajalla kierrosalueella.
Malli koeajettiin mahtavilla vuoristoteillä, jotka tarjosivat sekä pitkiä suoria että tiukkoja mutkia. Keskikierroksilla moottori on supervahva, selvästi voimakkaampi kuin oman lähes 120-heppaisen KTM 990 Adventureni kone. Kierrosten nostaminen ei juuri lisää voimaa, mutta tämän ei pitäisi olla mikään ongelma, sillät useimmat kuljettajat ajavat yleensä keskikierroksilla. Voima lienee siis useimmille vallan riittävästi ja enemmänkin, ja jos ostaja sattuisi jälkeenpäin kaipaamaan lisätehoja, keksivät tarvikevalmistajat luultavasti pian keinot vapauttaa piilevät, vielä kahlittuina olevat hevosvoimat.

myös alustarintamalla KTM osoittaa, että yksinkertaisissa aineksissa on voimaa. 1050:n etujousitus ei ole säädettävä, mutta perästä voidaan työkalujen avulla säätää esijännitys ja paluuvaimennus. 1190:n sähköisesti säädettävä jousitus ei siis ole päässyt mukaan 1050-versioon, mutta tämänkään ei pitäisi olla ongelma, sillä KTM on onnistunut perusasetuksissa erittäin hyvin. Vuoristoteillä ajettiin lujaa, ja ajatukseni pyörivät lähinnä siinä, kuinka hauskaa minulla oli. Jousituksen toiminta ei aiheuttanut kertaakaan harmia, ja se ansaitseekin hyvän arvosanan.
1050 tuntuu myös isosisaruksiaan hieman kepeämmältä ja helpommalta käännellä. Malli painaa kahdeksan kiloa 1190:aa vähemmän, lisäksi siinä on myös kapeammat renkaat ja pienempi jousittamaton paino, mikä tekee siitä leikkisän ja hauskan ajettavan. Se tuntuu lähinnä kevennetyltä 1190-mallilta, jonka moottorista puuttuu tehoa yläkierroksilta. 
Muita 1190-mallista erottavia nimittäjiä ovat 1050:n valuvanteet pinnavanteiden sijaan, yksinkertaisempi luistonesto ja mutka-ABS:n puuttuminen. 1050:n satula on matalampi, mikä varmasti ilahduttaa joitakin kuljettajia, ja jotkut detaljit on toteutettu yksinkertaisemmin, esimerkiksi katteissa on maalaamattomia osia.
Huoli siitä, että 1050 olisi pelkkä A2-luokkaan kuristettava kopio, osoittautui täysin perusteettomaksi. Koeajon perusteella valitsisin silti 1190 Adventure R:n, joka yksinkertaisesti tarjoaa paremmat lisäherkut ja laajemman käyttöalueen. 1050 on kuitenkin selvästi helpommin lähestyttävä sekä fyysisesti että hinnaltaan, eikä suinkaan mikään tekniikaltaan pihistelty säästömalli.

Teksti: Anders Adolfsson Kuvat: KTM