27 huhtikuun, 2024
Tämän vuoden joukkue-SM:ssä mekaanikkonani oli Pitkähalmeen Jussi. Jussi sai ratavarikolla ollessaan kiven hampaaseen. Omaan tapaturmavakuutukseen ei hammaslääkärikäynti mennyt, vaan olisi pitänyt tietää, kenen takarenkaasta kivi lensi, koska vahinko korvattaisiin hänen liikennevakuutuksesta. Jussi jäi ilman korvauksia.
Onneksi ei sentään alettu nykymaailman mukaan selvittää, oliko hän mahdollisesti tekemässä lisäksi laitonta talkootyötä, koska minun ohjeistaminen ajamiseen liittyen saattaisi jo täyttää oman ammatinharjoittamisen tunnusmerkit.
Ehkäpä minun olisi pitänyt maksaa Jussille palkkaa ja olisinkohan minä ollut vastuussa työntekijäni turvallisuudesta ja minun pitänyt vakuuttaa hänet vastaisen tapaturman varalle. Ai niin, mutta se olikin liikennevahinko…
Samassa kilpailussa odoteltiin Söderbergin Ludden kanssa starttiharjoitusten loppumista, kun edessämme kilpailun johtajan päähän lensi kivi jonkun takapyörästä. En tiedä, hajosivatko silmälasit, verta vuotava haava ainakin tuli päähän.
En myöskään tiedä, tarvittiinko tuohon vakuutusta. Onneksi ei kuitenkaan käynyt pahemmin, sillä tuossakaan tapauksessa ei liikennevakuutuksen omistajaa olisi löytynyt. Aiemmin olisi lähes automaattisesti em. tapahtumat saatu korvattua omista tapaturmavakuutuksista tai kilpailunjärjestäjän tuplaturva -vakuutuksesta.
Tällä viikolla aiheen aukaisi IF:n ensi vuodelle tekemät huimat korotukset, noin 200€ maksava motocross-pyörän liikennevakuutus tulee nousemaan noin 5000€:oon.
Sohaisen reviirini ulkopuolelle, mutta koska jotain faktojakin asiasta tiedän, niin liikennevakuuttamisvelvollisuus pyörii liikenteeltä eristetyn alueen -käsitteen ympärillä. Monella tuntuu olevan vahva totuus asiasta.
Vakuutuskeskus vakes ja liikennevahinkolautakuntakin tulkitsevat sitä eri tavoin, joten yksilöiden näkemyserot eivät asiaa ratkaise. Lähtökohtaisesti on luontevaa ajatella, ettei ainakaan kilpailuja tulisi ajaa liikenteeltä eristämättömällä alueella, eikä se nyt harjoitustenkaan osalta turvalliselta kuulosta.
Itse pidän molemmat vakuutukset voimassa ainakin siihen asti, kunnes jo vuosia kestänyt kova työ asian ratkaisemiseksi toivottavasti saavuttaa selkeyden tulkintoihin. Pohjolan lisenssivakuutus kuitenkin korvaa joka tilanteessa, se lukee myös tuoteselosteessa, valitettavasti tuohon hintaan vaan korvaussummat ovat suhteellisen alhaiset.
Vastaavasti korotuksista näkyy hinta, kun rajoja ei ole. Vaikka henkilövahingot lisenssistä korvattaisiinkin, olisiko silti pitänyt olla nykytulkinnan mukaan jo ajamaan ryhtyessä kuitenkin liikennevakuutus?
Nykyisenkaltainen tulkinta eristetystä alueesta on kuitenkin melko nuori. Reilut kymmenen vuotta sitten alkoivat vakuutusyhtiöt radalla sattuneiden vahinkojen jälkeen sanomaan, että olisi pitänyt olla liikennevakuutus, vaikka laki ei ollut muuttunut.
Nopeasti tämän tulkinnan yleistymisen jälkeen huomattiin, että tilanne on kestämätön, koska liikennevakuutusta ei ole tehty urheiluun ja että hinnat tulevat varmasti nousemaan. Kukaan ei varmaan kiistä, etteikö liikennevakuutus olisi lähes täydellinen huomioon ottaen lajin riskialttiuden.
Korvaukset kivusta ja särystä, ansionmenetykset jne. yhdistettynä urheilun riskeihin ovat kuitenkin vakuuttamisen kannalta todella kalliita ajatuksia. Ei lisenssivakuutuksenkaan rajat, korvaussummat ja hinta ole tuulesta temmattua, vaan realismia yhdistettynä lajissa tapahtuviin vahinkoihin, maksajien määrään jne.
Kaikkien kannalta olisi varmasti hyvä, että nykyisenkaltainen liikennevakuuttaminen jatkuisi. Jos se kuitenkin ajautuu mahdottomaksi, luulisi muitakin ratkaisuja olevan olemassa mm. kolmannen osapuolen osalta.
En tiedä, miten esimerkiksi ampumaradoilla on asia hoidettu. Kyltit ovat alueen rajoilla, että kulku kielletty, mutta jos joku sinne kuitenkin menee ja kuula osuu niin luulisi, että tällaiseenkin on toimintamalli ja vastuukysymykset olemassa. Samoin esimerkiksi jäähallissa usein kaukalon ulkopuolinen reunusta on jäätä, liukastumisvaarakylttejä, hiekoitusta tai rajauksia harvoin näkee, niin mitenköhän näissä on vastuut ja vakuutukset, en tiedä?
Ja vielä, jos kiekko tulee katsomoon, kenen syy ja kenen vakuutuksesta menee? Näitä ja muita vastaavia selvittämällä voi ehkä löytyä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Yhtä hyviä kuin liikennevakuutus tuskin löytyy, mutta voi olla realismia, että olemme hetken saaneet elää epärealistisen turvatussa ympäristössä.
Keskinäiset kolaroinnit radalla pitäisi mielestäni aina mennä jokaisen omasta vakuutuksesta, ei syyllisyyttä pystytä nykylaeilla ja säännöillä selvittämään, vaikka käytännössä jonkinlainen herrasmiesetiketti olisikin.
Alussa olleiden esimerkkien lisäksi omakohtaisia kokemuksia näistä löytyy sekä ajalta ennen rekisteröimättömien liikennevakuuttamista että nykyaikana, pahimmat ennen liikennevakuuttamista.
Veljen selkäydinvamma korvattiin pysyvän haitan korvauksella lisenssistä, korvaukset riittivät yhdistettynä Suomen kattavaan perussairaanhoitoon ja läheisten tukeen, toki liikennevakuutus olisi turvannut loppuelämän ilman tarvetta kouluttautua ja mennä töihin. Itse vetäisin radalle ajanutta autoa päin, mun vahingot meni lisenssistä.
Vaikka juuri sanoin, ettei syyllisiä pitäisi etsiä, tässä olin vahvasti sitä mieltä, ettei auton kuuluisi ajaa mx-rataa, ja vaikka se oikealta tulikin, väännön jälkeen tuhoutunut pyörä korvattiin auton liikennevakuutuksesta.
Nyt myöhemmin pari kertaa polven vähän vääntäneenä on tilille tupsahtanut vielä mukava bonus, ei sen niin kuuluisi mennä. Liikennevakuuttamisen alkuaikoina myös kerran pyörä oli kaverin autossa yöllä odottamassa seuraavan päivän ajeluja, ja vanha Transit alkoi itsekseen starttaamaan, vaihde päällä, ja lopulta junnasi isomman huoltoauton perään sillä seurauksella, että syttyi palamaan, pyörät meni samalla. Olin erittäin tyytyväinen liikennevakuutuksesta tuolloin ja että oli tullut hankittua myös osakasko.
Junnuna käveltiin Ruskeasannalla kisoissa ratavarikolta varikolle kaverin kanssa ja takaa tuli pyörä, molemmat väistettiin, kaveri jäi pyörän alle, jalka poikki, perusterveydenhuolto kai korjasi jalan, ehkä kaverin oma lisenssi, ei ainakaan liikennevakuutus.
