Kommentti: vuoden huonoin aprillipila

Aprillipäivänä on totuttu kuulemaan typeriä juttuja. Tänä vuonna yksi oli ylitse muiden.

En ole koskaan välittänyt aprillipäivästä: toinen toistaan väkinäisemmät muka-hauskat jutut eivät oikein jaksa naurattaa. Tänä vuonna pohjat veti Töölön sairaalan ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Kaisa Virtanen, joka Hesarissa 1.4. julkaistussa mielipidekirjoituksessaan ehdotti, että vakuutusyhtiöt voisivat osallistua koronatalkoisiin ja olla myymättä liikennevakuutuksia moottoripyöriin epidemian aikana. Näin hänen mukaansa säästettäisiin tehohoito- ja sairaalapaikkoja.

Kommentti ei naurata aprillipilana ja vielä vähemmän se naurattaa, kun tajuaa, että se lienee annettu tosissaan. Kyseessä on juuri sellainen heitto, jonka tekeminen moottoripyöräilystä mitään ymmärtämättömälle henkilölle on erittäin helppoa – ”minulle asialla ei ole merkitystä, joten sen voi mainiosti kieltää” on tullut moottoripyöräilijöille hyvin tutuksi tausta-argumentiksi.   

Käytännössä Virtasen ehdotus olisi paitsi mahdoton toteuttaa, todennäköisesti hyödytön ja hyvin mahdollisesti jopa haitallinen.

Ensinnäkin, vakuutusyhtiöt eivät liikennevakuutuslain mukaan saa kieltäytyä antamasta liikennevakuutusta, joten ehdotuksen toteuttaminen edellyttäisi lakimuutosta tai vakuutusyhtiöiden kollektiivista päätöstä olla piittaamatta laista. Vaihtoehdoista kumpikaan ei vaikuta todennäköiseltä.

Toisekseen, vaikka on selvää, että moottoripyöräilijä ei ole liikenteessä yhtä suojattu kuin autoilija, ei liikennesääntöjä edes suunnilleen noudattavan ja kunnollisia ajovarusteita käyttävän motoristin loukkaantumisriski ole kummoinen. Lööppeihin päätyvät tyypillisesti ajovarusteiden sijaan alkoholia tai huumeita käyttäneet, liikennesäännöistä täysin piittaamattomat pyörävarkaat. Useat ruotsalaisen moottoripyöräjärjestön SMC:n tutkimukset, joista viimeisin julkaistiin viime syksynä, vahvistavat lööppien tarjoaman tuntuman oikeaksi: länsinaapurissa valtaosassa henkilövahinkoon johtaneista onnettomuuksista mukana on niin sanottua ”riskikäyttäytymistä”, johon myös edellä mainitut kuuluvat. SMC:n tutkimusten tulokset lienevät hyvin sovellettavissa myös Suomeen. Koska todellinen riskiryhmä ei muutenkaan piittaa yhteiskunnan säännöistä, miksi heitä kiinnostaisi, sattuuko heidän luvatta käyttöönottamissa pyörissä olemaan liikennevakuutus vai ei?

Kolmanneksi, monille ­– esimerkiksi tällä hetkellä allekirjoittaneelle – moottoripyörä on se ainoa moottoriajoneuvo, jolla siis ajetaan hyötyajoa. Vaikka muutakin kuulee väitettävän, on totuus, että julkinen liikenne tai polkupyörä eivät vastaa kaikkeen liikkumistarpeeseen – tällä hetkellä ensimmäisen käyttöä jopa suositellaan vältettäväksi. Moottoripyörien käyttö on siis objektiivisestikin ajatellen tarpeellista.

Ei myöskään pidä vähätellä moottoripyörien vaikutusta mielenterveydelle. Jos näinä eristäytymisen aikoina tuntuu siltä, että seinät alkavat kaatua päälle, ei pikku ajolenkkiä parempaa tapaa korvien välin selvittämiseen liene olemassakaan. Lisäksi moottoripyöräily ei edellytä ihmiskontakteja, joten myös taudin leviämiseen liittyvät riskit ovat minimissään.

Ainakin etelässä ajokelit alkavat olla jo erittäin kohdallaan. Nauttikaa siis alkaneesta kaudesta, mutta jos keväisin pyörä tallista kaivettaessa kannattaa yleisestikin välttää tarpeettomia riskejä, on se vallitsevassa tilanteessa entistäkin tärkeämpää.

Turvallisia ja nautinnollisia kilometrejä kaikille.