27 huhtikuun, 2024
Enemmän voimaa, enemmän urheilullisuutta ja vieläkin aggressiivisempi ulkomuoto.
Ducati Diavelin 1260-kuutioinen V2-moottori vaihtui tälle kaudelle Granturismo V4 -moottoriin, eli samaan joka vauhdittaa myös Multistrada V4 -seikkailupyörää. Diavel-viritteisenä tehoa on 168 hevosvoimaa ja vääntöä mukavat 126 newtonmetriä. Vaikka huipputehon kierrosluku on tämäntyyliseen pyörään korkea 10 750 kierrosta, Ducati lupaa moottorin olevan tehokas ja vääntävä koko kierrosalueella, mutta samalla käyttäytyvän pehmeästi kuljettajansa käsittelyssä. Miten tämä sitten toimii käytännössä?
Koeajo aloitettiin ottamalla ensituntuma pyörään iltapimeällä. Ajeltiin noin 12 kilometrin mutkatiepätkää pari kertaa edestakaisin ja tutustuttiin pyörään ajomoodin ollessa Touring-asetuksella. Moottori tuntui erittäin nöyrältä, kaasunvaste pehmeältä ja äänimaailma maltilliselta. Kahteen suuntaan toimivan Quickshifterin ansiosta vaihteiden vaihtaminen oli vaivatonta. Jos ylämäessä yritti mutkista avata liian suurella vaihteella, niin moottorin äänestä kuuli, että elektroniikka mietti hetken oikeita asetuksia ennen kuin kierrokset ja vauhti lähtivät kasvamaan. Tämä johtuu siitä, että Diavelin V4-moottorin takasylinterien lepuutustoiminto toimii tyhjäkäynnin lisäksi myös ajaessa alle 4000 kierroksella silloin kun tarvittava vääntö on riittävän alhainen. Eli kun kaasua käänsi matalilla kierroksilla lisää, niin vasta tuolloin takasylinterit tulivat mukaan antamaan lisätehoa. Minkäänlaista pykälää tai nykäisyä ei tuolloin tuntunut, mutta kuljettaja kyllä havaitsi että aluksi työtä teki vain kaksi sylinteriä. Ominaisuuteen varmasti tottuu nopeasti, ja toisaalta Suomessa harvoin tulee eteen samanlaisia ylämäkiä kuin nyt koeajon Jebel Hafeet -vuoren rinteet Yhdistyneiden arabiemiraattien ja Omanin rajalla. Touring-moodilla siis kaikki toimi hienosti ja hillitysti, mutta puuttuiko jotain?
Se selvisi seuraavana aamuna, kun lähdettiin päivänvalossa jatkamaan saman tienpätkän tahkoamista, ja vaihdettiin Sport-ajomoodille. Moottori reagoi kaasukahvan liikkeisiin huomattavasti terävämmin ja pienemmällä kaasukahvan liikkeellä. Myös imuäänet olivat paljon voimakkaammat. Kiihtyvyys oli paljon aggressiivisempaa, mutta moottori ei kuitenkaan nykäissyt moottorijarrulta kaasulle tai toisinpäin mentäessä. Vaihdetta saattoi hyvin vaihtaa pienemmälle pyörän jo kallistuessa mutkaan, eikä takarenkaan pidon menettävää nykäisyä käytännössä tuntunut lainkaan. Ducatilla on onnistuttu jälleen erinomaisesti moottorin säätöjen ja elektroniikan asetusten suhteen. Lisäksi pienimpien vaihteiden välitykset on valittu tiheiksi, mikä vielä korostaa suorituskyvyn tuntua. Ykkösellä mennään rajoittimelle 99 kilometrin mittarinopeudessa, kakkosella lukemassa 134 ja kolmosella 161.
Ducatin tuotepäällikkö Stefano Tarabusi kertoo alkuperäisen, vuoden 2010 syksyllä esitellyn Diavelin työnimenä olleen Mega-Monster, ennen kuin nimeksi päätettiin Diavel eli paholainen. Mielestämme Mega-Monster kuvaa vieläkin paremmin tätä uutuutta, joka lähestyy powercustomin suunnalta jo powernaked-luokkaa niin ajoasennon, ulkonäön kuin suorituskyvynkin suhteen.
Laajempi koeajoraportti luvassa heti Biken seuraavassa numerossa (3/2023), joka ilmestyy 9.3.2023.
Ducati Diavel V4
Moottori: nelisylinterinen, nestejäähdytteinen V4
Iskutilavuus: 1158cc
Teho: 168 hv / 10 750 r/min
Vääntö: 126 Nm / 7 500 r/min
Voimansiirto: 6 vaihdetta, ketjuveto
Akseliväli: 1593 mm
Istuinkorkeus: 790 mm
Tankin tilavuus: 20 litraa
Paino ajokunnossa ilman polttoainetta: 223 kg
Hinta: 36 500 €
