Kesähanskat ja + 2 astetta, en suosittele!

Pyöriä on pärrännyt liikenteessä sen verran vilkkaasti, että motoristit ovat selvästi kääntäneet kalenteristaan kesäkuukauden esille. Tänään sain mieheltä mieluisan puhelun töihin: Meneekö sulla tänään myöhään? Ensimmäinen ajatus oli, että kotiin tarvitaan äitiä, kun iskälle iski iltamenoa, mutta ei. Puhelun aihe oli, että täällä olis sulle sen näköinen kirje, jota olet jo kuumeisesti odotellut. Ruuvaanko kilven sulle jo paikalleen, vai tuletko itse? (ks. edellinen blogini)

Yllättäen päivän hommat tulivatkin sitten jo siltä puhelulta valmiiksi ja ei kun auton nokka kohti kotia. Aurinko paistoi ja kun myös Lasse oli tänään ilmestynyt ensimmäistä kertaa Aprilialla työpaikalle (kytkinremppa oli saatu päätökseen) kipinää pyörän satulaan oli enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Joten ei tietenkään ollut aikaa etsiä vuodenaikaan sopivia hanskoja, vaikka syksyn keleistä kyllä edelleen oli muistissa, ettei käteen nyt löytyneillä hanskoilla oikein tarennut. Mutta kuumotus oli niin kova, että sen lämmöllä uskoi jäänkin sulavan. Mittarihan näytti vielä reippaasti plussan puolelle.

Fiilikset oli mahtavat. Ilta-aurinko helli viimeisillä säteillä ja kuinka sattuikaan – joutsenten aura saatteli matkaan. Mielessä soi Ollin (siis Lindholmin) riimit ”rakkaus on lumivalkoinen”, tosin itse vaihdoin värin verenpunaiseen 🙂

Pyörä toimi kuin unelma, ja vaikka oma ajo luonnollisesti on talven jäljiltä ruosteessa, niin olo oli kuin kalalla vedessä. Mutta…ne hemmetin hanskat. Oli pakko nöyrtyä ja kääntyä ihan eri risteyksestä takaisin kotiinpäin ja juuri ne parhaimmat mutkapätkät piti jättää seuraavaan kertaan. Kyllä söi naista, mutta kun sisullakaan ei enää saanut sormia toimimaan. Se, että tienpientareita kirjoi lumiläiskät eivät yhtään auttaneet asiaa.

Minä aion nyt kaivaa esille oman lehtemme talvihanskatestin uudestaan tutkittavasti, sillä nyt olisi mukava löytää uudet viileämmän kelin lempihanskat. Tuntuu että Trumppaa saa viedä aika paljon hellemmin ottein, joten Bulun kanssa hyvin toimineet ”rukkaset” eivät myöskään houkuttele..

Älkää te siis sortuko saman hätiköintiin kuin minä kevään ekan ajonlenkin kanssa. Morjestellaan!