Indian Chief Vintage

Ruotsin Lönnebergasta kotosin oleva Oscar Hedström oli 30-vuotias rakentaessaan ensimmäisen Indian-moottoripyöränsä vuonna 1901. Hän oli yhdeksänvuotiaana vuonna 1880 muuttanut perheensä kanssa Yhdysvaltoihin, asettunut Brooklyniin, New Yorkiin ja kymmenen vuoden sisällä hankkinut itselleen kellosepän kisällinkirjan. Legenda hänestä tuli kuitenkin vasta kilpaharrastuksensa myötä.
Noin viidenkymmenen vuoden kuluessa Hedström perusti moottoripyörämerkin, josta tuli Yhdysvaltain suurin, mutta joka sittemmin hävisi historiaan. Perintö jäi elämään vain ihmisten mieliin, veteraaniralleihin ja museoihin.
Kun Polaris vuonna 2011 osti Indianin Stellicanilta, oli yritys melko uusi. Tuote oli kuitenkin Harley-Davidsonin klooni, johon ei oikein uskottu. Viisitoista vuotta aiemmin Victoryn perustanut Polaris oli huomannut, että merkki tarvitsee perinteet ja statuksen, jotta se voisi kilpailla naapuriosavaltiossa valmistettavan, maailman tunnetuimman merkin kanssa. Kun oli aika kaivaa kuvetta, olikin kaivettava syvältä. Tarkoitus oli rakentaa aivan uusi moottoripyörä, mutta silti säilyttää perintö.
Polariksen suunnittelija Greg Brew sekä projektipäällikkö Gary Gray alkoivat hommiin. Henkilökuntaa rekrytoitiin Harrikan palkkalistoilta, kaikki vanhat Indian-mallit koeajettiin ja töitä tehtiin vuorokauden ympäri kahden ja puolen vuoden ajan.
Vanhojen Inkkareiden jokainen ruuvi käytiin läpi ja kaikkia asiantuntijoita haastateltiin, jotta muodostuisi kuva siitä mitä Indian todella oli. Tavoitteena oli päästä käsiksi moottoripyörän sieluun. Kolme vuotta myöhemmin valmistui uusi tehdas, jossa nyt valmistetaan uusia Indian Chief -pyöriä. Koeajon pyörät ovat esituotantomalleja – maailman 20 ensimmäistä uutta Intiaania.
Indian valmistaa vuonna 2014 kolme erilaista versiota Indian Chiefista: Classic, Vintage ja Chieftain, joista viimeinen on katettu bagger-malli neljä astetta suuremmalla haarukan kulmalla. Koeajossa ajettavana oli Chief Vintage.
Tässä vaiheessa on hyvä tehdä selväksi  se, että ­Indian Chief ei ole läheskään sama moottoripyörä kuin 60 vuotta sitten. Uudessa moottorissa ei ole sivuventtiilejä, vaikka se onkin rakennettu samannäköiseksi. Runko on tehty valetuista alumiiniprofiileista ja kaikki on niin modernia kuin vain voi olla, ottaen huomioon, että kyseessä on ilmajäähdytteinen työntötangoin varustettu V-twin. 
Pyörässä on canBUS-sähköjärjestelmä, ride-by-wire, ABS-jarrut, vakionopeudensäädin, avaimeton käynnistys sekä kattava mittaristo, jossa on muun muassa ajotietokone. Kaikki maalaamaton metalli on saanut päälleen kromia, ja satula ja laukut ovat aitoa nahkaa, eikä mitään keinonahkaa. 
Kuljettajan matala, 660 millimetrin istuinkorkeus helpottaa pyörän hallintaa. Reippaat kallistusvarat lisäävät hauskuutta. Moottorinohjaus on hyvin säädetty, eikä elektroniikassa ole heikkouksia. Kuutosvaihteella moottori vetää alle 50 kilometrin tuntinopeudesta, ja siitä ylöspäin vääntöä riittää kaikkiin nopeuksiin ilman tarvetta vaihteiden vaihdolle.
Myös jarrut tekevät vaikutuksen. Sadankymmenen kilometrin tuntivauhdissa täysillä jarruttaessa molemmat renkaat vinkuvat ABS:n työskennellessä, ja 379-kiloinen jätti pysähtyy vaikuttavan nopeasti.

Indiania on helppo hallita pienissä nopeuksissa pyörän matalan painopisteen ansiosta. Moottoripyörä on reilut kymmenen senttimetriä Stellicanin ”Kings Mountain Indiania” matalampi, mikä johtuu siitä, että Thunder Stroke -moottori on sekä vanhaa S&S-Harley-kloonia että Victoryn V-twiniä huomattavasti matalampi.
 Vaihteisto on täydellinen, ja laillisissa moottoritienopeuksissa 1811-kuutioisen koneen kierrosluvut ovat matalat 2 200 kierrosta. Koeajon aikana oli mahdollisuus kokeilla myös kovempia nopeuksia. Vielä noin 100 mph vauhdissakin kulku on rauhallista ja mukavaa, vaikka ajoviima häiritsee jonkin verran ilman tuulilasia ajettaessa. Moottoripyörä tuntuu vakaalta ja turvalliselta. Vakionopeudensäädin päällä ajettaessa kädet uskaltaa turvallisin mielin irrottaa ohjaustangosta ja vilkutella iloisesti ohitettaville.

Chief liikkuu kiltisti juuri kuljettajan osoittamaan suuntaan ajoalustasta ja -tyylistä riippumatta. Moottorin äänet ja vääntö saavat ihon kananlihalle ja moottorin tasapainoakseli silottaa värinöitä, joita toisaalta ehkä saisi olla enemmänkin. Pyörä tuntuu lähes japanilaiselta, mutta siinä on silti aitoa fiilistä.
Indianin puikoissa on helppo ymmärtää valmistajan kunnianhimoa. Ensimmäinen moderni Inkkari on oletusarvoltaan ylellinen ja hyvä. Jos se lisäksi osoittautuu kestäväksi malliksi, joka ei kärsi lastentaudeista, voi tämä olla suuren menestyksen alku.

Tekst:i Manfred Holz Kuvat: David Goldman, Barry Hathaway, Erick Courly­

Uusin numero