Moottoripyöräilijöiden turvallisuuskehitys jatkuu suotuisana
Kun lajin 13-kertainen maailmanmestari pyytää ajelemaan kanssaan enduroa, on kutsusta kieltäytyminen hyvin vaikeaa. Kutsuja oli luonnollisesti Husqvarna Motorcyclesin brand manager Juha Salminen ja koeajossa oli Husqvarnan enduromallisto vuodelle 2016. Koeajon areenaksi mies oli valjastanut Erkylän Lukon ajoalueen Hyvinkäällä.
Ennen ajamista saimme tutustua malliston muutoksiin, joita onkin koko mallistoon kertynyt mukava määrä (oikealla). Mallikohtaisia uudistuksia ovat FE 250:n ja FE 350:n päivitetty vaihdelaatikko sekä päivitetty voitelujärjestelmä. Lisäksi FE 450 ja FE 501 ovat saaneet uudistetun DDS-kytkimen.
TE 125:tä lukuun ottamatta koko mallistoa koskeva uutuus on sytytyskarttaa vaihtava map switch. Sen valitsimessa on kaksi asentoa, joista toinen on poikkeuksetta vakioasetus, toiseen voi vaihtaa joko pehmeämmän tai rajumman kartan. Tätä puolestaan muutetaan satulan alta löytyvästä toisesta valitsimesta. Lisäksi Husky Power -varusteena saatavalla säätötyökalulla on mahdollista tarkastella moottorin toimintaa.
Viimein pääsemme itse asiaan. Juhan antaman vinkin perusteella otan hieman kokemattomampana mantsapenana ensituntumaa uutuusmalleihin TE 125:n puikoissa. 95,8 kilogramman painollaan malli on Husqvarnan kevyin. 125-kuutioinen kaksitahtimoottori reagoi terhakasti, ja kaasuvaste on napakka. Sylinteri, läppäventtiili ja mäntä on suunniteltu tarjoamaan korkean huipputehon lisäksi pontevaa alavääntöä, mutta siitä huolimatta pieni moottori on kiukkuinen käskettävä.
Nelikammiokeulan ja linkullisen takajousituksen toiminnasta ei ole pahaa sanottavaa, vaan alusta toimii vaihtelevassa maastossa kiitettävästi. Vaikka tekemistä välillä riittääkin, ei ajaminen ole vaikeaa.
Map switchin puuttumisen lisäksi TE 125:stä on jätetty pois DDS-kytkin ja sähkö-startti.
Hypätessä nelitahtisen FE 250:n puikkoihin on ensimmäinen tunne pehmeys ja helppo käsiteltävyys itsensä tiettäväksi tekevästä suuremmasta painosta huolimatta. Toisaalta pyörän kasvanut massa tuo ajoon myös tietynlaista vakautta.
FE 250:n moottori on hyvin samankaltainen kuin crossimalli FC 250:n pata, mutta FE:hen on haettu erilaisilla nokka-akseleilla erityisesti keskialueen suorituskykyä, ja sen huomaa. Vaihteita ei rauhallisessa harrastelijavauhdissa paljoakaan tarvitse vaihdella.
Myös raskaampi vauhtipyörä tasoittaa moottorin kiivautta paremmin metsään sopivaksi. Mikään laiskuri moottori ei kuitenkaan ole, vaan suuri sylinterin halkaisija ja lyhyt isku sekä kookkaat venttiilit takaavat kovat huippukierrokset sekä nopean reagoinnin, ja itse viihdyinkin ärhäkämpää karttaa paremmin vakiolla.
FE 250:ssä käytetään DDS-kytkintä, millä tarkoitetaan vaimennettua, levyjousitettua kytkintä. DDS:n etuja ovat parempi kestävyys ja pito.
Koeajossa keskityin näihin kahteen malliin, joista erityisesti FE viehätti monipuolisuudellaan. Se soveltuu painostaan huolimatta kiivasta kaksitahtista paremmin aloittelijalle, mutta toisaalta se
myös riittää pitkälle harrastuksen jatkuessa.
Teksti: Tuomo Lampela Kuvat: Husqvarna