Hienosäädetty Caféracer

Kyyristyn ohjaustangon ja pienen bikinikatteen taakse. Leukasuoja hipoo tankkia ja kädet tarttuvat lujasti clip on -ohjaustankoon. En huomannut soraa tiukassa vasemmalle kääntyvässä kaarteessa, jonka ajoin kakkosella. Vaijerikäyttöinen kytkin luo hyvän tuntuman suuremmalle vaihteelle vaihdettaessa, ja annan V-twinin huutaa kolmosella. Seuraava kaarre ei ole aivan yhtä tiukka vasen, ja se mennään läpi hieman kaasua vähentäen. 645-kuutioinen on vakuuttavan venyvä, ja keskirekisteri hieno, mutta ennen kaikkea pyörässä on erittäin viihdyttävästi potkua 8 000 kierroksella. Juuri niillä main rekisteriä pitäydyn aktiivisessa ajossa. 90 asteen twini saa evääkseen bensiiniä ja ilmaa 39 millisen kaasuläppäkammion kautta.

Muokatut imusuppilot, ilmansuodatinkotelon uusi muotoilu ja mäntien uusi pintakäsittely kuuluvat SV650:een kaksi vuotta sitten tehtyihin uudistuksiin. Samat päivitykset koskevat tietenkin myös SV650X:ää. Tämä uusi moottori on helmi. Harmi vain, että alkuperäiset äänenvaimentimet ovat hieman liian tehokkaat. Avoimempi järjestelmä olisi varmasti tuottanut mukavia pakokaasupaukkuja, kun kaasua kevennetään muutamaksi sekunniksi kaarteessa ajettaessa.

Metsätiellä pyörä hieman hyppii ja pomppii ajoittain hyvin huonolla pinnalla, mutta SV650X tuntuu kokoisekseen koko ajan turvalliselta. Vaimentimet tekevät selkeästi hyvää työtä huolimatta ankarasta käsittelystä juuri tällä reitillä. SV650X tuntuu herkästi ohjautuvalta, mutta samaan aikaan se pysyy kaarteissa vakaasti ajolinjallaan.

Alumiiniset jalkatapit, uusi satula ja clip on -ohjaustanko tekevät ajoasennosta mukavan ja sopivan sporttisen, minkä ansiosta pyörän hallittavuus on hyvä. Pyörässä on kapea uuma. Uusi, 13,8 litrasta 14,5 litraan suurentunut tankki antaa hyvän tuen sekä jarrutettaessa että kaarreajossa. Kuljettajaan kohdistuu erittäin vähän tärinää. Ajoasento on kompakti, mutta satulassa istuessa ei tunnu lainkaan siltä, että istuisi kaksin kerroin. SV650X painaa 198 kiloa, mutta kaarteisiin ampaistaessa se tuntuu tätä kevyemmältä. Jos kaarteeseen ajaa huonosti tai joutuu väistämään jotakin odottamatonta, ajolinjan korjaaminen ei aiheuta useimmiten mitään dramaattista.

Kytkin on vähän raskas verrattuna vastaaviin kilpailijoihin, mutta ei häiritsevästi. Vaihteistotuntuma on selkeä, eikä vaihde mene vahingossa vapaalle, mutta pienemmälle vaihdettaessa ei haittaa, jos auttaa hieman kytkimellä. Kiinnostava yksityiskohta on se, että Suzuki on yksi harvoista valmistajista, jonka haarukassa on edelleen säädettävä esijännitys tässä moottoripyöräsegmentissä. Ajotiloja ei tarvitse näprätä, eikä luistonestoa tiellä pysymiseksi ole. Tässä 2018-mallissa ei ole edes Ride By Wire -toimintoa. Tällä reissulla ei ole toisaalta myöskään mitään, mikä häiritsisi.

Kun puristan kahvasta jarruttaakseni voimakkaasti, kaksi Tokico-jarrusatulaa tuottavat riittävästi jarruvoimaa, mutta valitettavasti se ei jakaudu tasaisesti.

Alun purevuus puuttuu, ja tuntumaa lisääntyvästä jarruvoimasta on vaikea saavuttaa, puristipa kahvaa miten lujaa tahansa.  Odotukset tämän hintaluokan moottoripyörän suorituskyvystä eivät ole huipussaan, mutta SV650X yllättää minut myönteisesti kaikilta osin lukuun ottamatta juuri jarruja.

Painikkeet ja säätimet ovat hyvin helppokäyttöisiä ja vaikuttavat vakailta. Näyttö on selkeä, mutta ei moderni eikä retro. Alhaisen polttoainetason varoitusvalo on aina toivottava, mutta tästä pyörästä se puuttuu.

Toisin kuin mittaristo, kaksisävyinen maalipinta on hyvä valinta Suzukin moderneihin klassikoihin, kuten ikoniseen Katanaan. Se sopii pyöriin erinomaisesti, ja päätös käyttää tankissa vanhaa kunniakasta Suzuki-logoa modernin S:n sijaan on erinomainen. Pyöreän lampun päällä oleva kate on minimaalinen ja selvästi enemmän tyylikäs kuin käytännöllinen. Suzukin valinta asentaa suuret vilkut hehkulamppuineen sirojen LED-mallien sijaan vaikuttaa hieman ahneelta. Päheä Yoshimuran slip on -äänenvaimennin, sulavammat vilkut ja peräosan Tail Tidy Kit antaisivat SV650X:lle viimeisen silauksen.