19 huhtikuun, 2024
Maanantaina uutisoitiin Vihdintiellä Helsingissä sattuneesta onnettomuudesta, jossa henkilöauto oli ajanut hidastamatta liikennevaloihin pysähtyneen moottoripyörän perään. Valitettavasti tapauksesta uutisoitiin tänään uudelleen, kun kerrottiin uhrin menehtyneen saamiinsa vammoihin. Asiaan läheisesti liittyen kirjoitettiin Biken 7/2020 pääkirjoituksessa:
Silmät auki! (Bike 7/2020 pääkirjoitus)
Liikenneturvan tuoreen kyselyn tulokset ovat motoristin kannalta hälyttäviä: väsyneenä autoilu on todella yleistä. Joka seitsemäs autoilija sanoo ajaneensa niin väsyneenä viimeisen vuoden aikana, että on pelännyt nukahtavansa rattiin. Kuusi prosenttia myönsi torkahtaneensa joskus rattiin. Mitä motoristi voi tehdä, kun kohdalle osuu vastaantulijoiden kaistalle ajautunut torkahtelija?
Eikä tämä ole ainoa uhka motoristille liikenteessä. Jo Kehäkolmosella ajaessa olen nähnyt raskaan liikenteen sankareita lukemassa ratin päällä lepäävää iltapäivälehteä tai jopa romaania ajon aikana. Lukurauha on varmasti vielä parempi pitkää siivua ajettaessa Nelostiellä. Henkilöautoissa taas näkee uskomattomia myyntitykkien liikkuvia toimistoja. Imukupilla tuulilasista roikkuva muistilehtiö, toisella korvalla puhelin ja samaan aikaan selataan viereisellä istuimella olevaa kansiota. Rahat riittivät Octaviaan tai Passattiin, mutta eivät sitten enää handsfree-laitteeseen. Tuleekohan näille sankareille ikinä mieleen, että samalla tiellä liikkuu myös motoristeja, joilla ei ole turvakoria tai -tyynyjä suojanaan? Tai oletko koskaan kuullut kenenkään saavan sakkoja näistä rikkeistä?
Kun lukee uutisointia poliisin liikennevalvonnasta, ei mieliala juuri kohene. Virkavalta paheksuu kyllä sujuvasti ylinopeuden ajajia ylityksen määrästä riippumatta, mutta vasta sivulauseessa saatetaan ohimennen mainita että myös muutamia rattijuoppoja saatiin kaupan päälle kiinni. Jos pitäisi valita ajanko moottoripyörällä mieluummin samoilla teillä rattijuoppojen vai lievää ylinopeutta ajavien kanssa, niin valinta olisi helppo.
Valvonnan kohdentamisessa olisi parantamisen varaa. Laskin muutaman päivän aikana monenko kameratolpan ohi ajan päivittäin, ja niitä oli keskimäärin 14. Vuodessa ohitan siis nopeusvalvontaan käytettävän kameratolpan yli 5000 kertaa ja päälle tulee kamera-autoista sekä liikkuvista autoista tehtävä nopeusvalvonta. Okei, kaikissa tolpissa ei ole kameraa, mutta vaikka olisi joka kymmenennessä, niin nopeuttani mitataan ainakin keskimäärin pari kertaa päivässä. Puhallusratsiaan olen viimeisen kymmenen vuoden aikana osunut selvästi harvemmin kuin kerran vuodessa. Nopeuttani valvotaan siis yli 500 kertaa tehokkaammin kuin mahdollista alkoholin vaikutuksen alaisena ajamista. Silti väitän sen vähemmän valvottavan rikkomuksen olevan selvästi vaarallisempi liikenteessä, ainakin meille motoristeille.
Pidetään silmät auki liikenteessä ja muistetaan että muut tielläliikkujat keskittyvät ajaessaan muuhunkin kuin vain siihen että meidät motoristitkin havaittaisiin.
Janne Huhtala
prätkäjätkä
