Amerikassa elänyt Kusti Mannisen kertoo blogissaan kokemuksistaan rapakon takana: ”On erikoista, että Suomen kärkikuljettajat maksavat jopa 70 000 euroa EM-tiimipaikasta, vaikka tiedossa on, että palkkaa ei ole tarjolla”

Viime syksynä lähdimme koko perheen voimin vuodeksi Etelä-Kalifornian aurinkoon. Tämä tarkoitti luonnollisesti sitä, että tiimipäällikön rooli ja itseasiassa koko Manninen Bros Honda motocross-tiimi laitettiin naftaliiniin kaudeksi 2018. Crossia en kuitenkaan jättänyt, vaan vuosi meni juttuja Offroad-lehteen kirjoittaen, crossivideoita kuvaillen sekä runsaasti pyörän selässä aikaa viettäen.

Asuimme Los Angelesin ja San Diegon puolivälissä sijaitsevassa Temeculassa, joka on tunnettu motocrossin Mekkana alueelta löytyvien ratojen suuren määrän ja alan yritystoiminnan runsauden vuoksi. Kotimme lähistöllä sijaitsi vajaat kymmenen upeassa kunnossa pidettyä motocross-rataa ja aurinkoinen sää motivoi allekirjoittaneen ajamaan jopa 4–5 kertaa viikossa. Ajaminen koostui huviajelun lisäksi testaamisesta sekä kotimaiselle Offroad-lehdelle että maailman suurimmalle crossisivustolle VitalMX:lle.

Yksi Kusti Mannisen reissun ikimuistoisimmista tapahtumista oli Lake Elsinoren Grad Prixin 100 mailin kilpailu, johon hän osallistui Steve McQueenin hengessä vuoden 1974 mallisella Husqvarna CR400 -pyörällä. Kuva: Kusti Mannisen Tiedotus

Ajoin myös jonkin verran kilpailuja, joista merkittävin oli tietysti Amerikan amatöörien mestaruuskisa Loretta Lynn. Sinne selvitin tieni voittamalla ensin 40+-veteraaniluokan aluekarsinnan ja sitten lounaislohkon mestaruuden. Hikinen viikko Tennesseen Hurricane Millsissä järjestetyssä mestaruuskisassa oli ikimuistoinen, vaikkakin tulokset jäivät vaatimattomaksi kaatumisten, huonojen starttien ja allekirjoittaneen alisuorittamisen vuoksi. Loretta Lynnin ja koko vuoden yhtenä tausta-ajatuksena oli kerätä tietotaitoa Amerikan motocrossista ja verkostoitua eri tahojen kanssa, jotta voisimme tuoda yhden tai useamman suomalaiskuljettajan kilpailemaan Amerikkaan kaudella 2019.

Suomeen palattuamme julkaisimme Suomen Honda-maahantuoja Brandtin kanssa avoimen haun löytääksemme tiimimme motivoituneen ja työtä pelkäämättömän crossijuniorin kotimaan ja Amerikan motocross-sarjoihin. Yllätykseksemme emme saaneet yhtään hakemusta ja alustavia kyselyjäkin tuli vain yksi. Osasyynä oli varmasti se, että aikaisemmasta poiketen pyöriä, varusteita ja muita asioita ei saisi pelkästään tulemalla valituksi tiimiin, vaan hyödykkeitä ansaittaisiin tietokonepeleistä tutun palkitsemisjärjestelmän tavoin. Sopimuksen kirjoituksen myötä kuljettajalle olisi annettu ilmaiseksi harjoituskäyttöön yksi Honda CRF-motocrosspyörä ja bonusjärjestelmä, jonka avulla voi kerätä uusiin pyöriin, varaosiin, varusteisiin ym. oikeuttavia pisteitä. Pisteitä olisi ollut mahdollista kerätä harjoitustavoitteiden saavuttamisesta, kisamenestyksestä, medianäkyvyydestä, nuorempien kuljettajien opettamisesta, oman moottorikerhon talkootoiminnasta tai vaikkapa tiimin sponsorin tapahtumiin osallistumisesta.

Kusti selvitti tiensä motocrossin Amerikan amatöörimestaruuskisoihin 40+-luokassa. Tennesseen kisaviikko Country-laulajan tiluksilla oli ainutlaatuinen kokemus, jota ei hevillä unohda. Kuva: Kusti Mannisen Tiedotus

Toinen syy hakijoiden puuttumiseen oli luultavasti se, että suomalaisesta näkökulmasta Amerikka on kaukana ja sinne lähteminen jännittää enemmän kuin ajo pakettiautolla ympäri Eurooppaa. Tämä oli luonnollisesti pettymys, sillä olimme saaneet Kaliforniaan rakennettua vahvan paketin ja hyvät verkostot, joiden avulla nopealle ja ahkeralle kuljettajalle olisi pystytty tarjoamaan selkeä reitti kohti ammattilaisuutta. Tästä näkökulmasta onkin erikoista, että Suomen kärkikuljettajat maksavat mielummin jopa 30 000 – 70 000 euroa EM-tiimipaikasta Euroopassa, vaikka tiedossa on, että palkkaa ei ole tarjolla kuin alle kymmenelle MM-sarjan kärkinkuljettajalle.

Näillä näkymin Manninen Bros keskittyy ensi kaudella motocrossin puolella enemmän testaamiseen, crossiratojen rakentamiseen ja mahdollisesti harrastajille järjestettäviin koulutuksiin ja ajopäiviin. Pienimuotoista siirtymistä on luvassa myös nelipyöräisten ja asfaltin pariin, sillä allekirjoittaneen kummityttö Nora kävi kokeilemassa kartingia autourheilujärjestö FIA:n masinoimassa Girls On Track -tapahtumassa. 15-vuotias Nora oli ennen Girls on Track -tapahtumaa ajanut vain muutaman kerran kartingia, mutta ei antanut sen häiritä, vaan täräytti päivän nopeimman ajan ja ja selvitti tiensä vielä Suomen finaalikarsinnastakin maaliskuussa Ranskan Le Mansissa järjestettävään Euroopan finaaliin. Sittemmin ajotunteja on kertynyt rutkasti Kart In Clubilla Helsingissä ja Turussa. Nettimotosta löytyi sadalla eurolla täysin toimiva vuoden 1985-mallinen 85 Raket, jolla Nora ja isosisko Eva pääsivät maistamaan kartingia ulkoradalla. Edessä on vielä tiukka 10 viikon harjoituskausi ennen Le Mansin tapahtumaa, jossa 24 tyttökuljettajan joukosta valitaan kuusi kuljettajaa Euroopan joukkueeseen. Noran ja Evan karting-uran ensiaskelia voi seurata Instagramissa tunnuksella @siskotradalla ja lisätietoa projektista osoitteesta www.fia.com/thegirlsontrack.

Kusti Mannisen kummityttö Nora ajoi itsensä Girls on Track karting-tapahtuman karsinnoista Le Mansin Euroopan finaaliin ja nähtäväksi jääkin laajentaako Manninen Bros-tiimi tulevalla kaudella asfaltin ja nelipyöräisten pariin. Kuva: Kusti Mannisen Tiedotus

Eipä muuta kuin sinkit kireälle on ne sitten kaksi tai nelipyöräisessä ja alustalla millä tahansa!

– Kusti Manninen #125

 

Uusin numero