7 lokakuun, 2026
Yksittäisen motoristin, poliisin tai asianajajan ylilyönti ei pilaa koko joukon mainetta. Asianajaja Jukka Relander muistuttaa, että omista teoista on kannettava vastuu ja virheistä kannattaa ottaa opiksi. Myös silloin, kun tekijä on poliisi.
Suomalaisten luottamus poliisiin on korkealla tasolla: ”Luottamus poliisin toimintaan on säilynyt hyvänä. Noin 92 % vastaajista luottaa poliisin toimintaan melko tai erittäin paljon.” Lähde: Poliisibarometri 2024.
Erilaisia yksittäistapauksia katsellessa voi tulla muitakin mietteitä. Esimerkiksi tätä kirjoitellessani Tuusulan kiilaustapaus, jossa naispoliisilla mitä ilmeisimmin petti impulssikontrolli ja/tai kyky moottoriajoneuvon kuljettamiseen, kun kiilasi mopopojan ojaan.
Poliisi (organisaatio) perinteisesti veti alkuun seinäkiiston, kuten toki myös ammattikonnatkin. ”Kyseinen mopo suistui tieltä.” (rikoskomisario Åkerman 10.8.2026 MTV3:lla). Jep. Kyllä se mopo tuppaa suistumaan, kun kylkeen täräytetään pari tonnia painavalla autolla.
”Poliisin käsityksen mukaan mopoilijan kohdalla kyse olisi lievästä loukkaantumisesta, kerrotaan tilannekeskuksesta.” (Iltalehti 9.8.2026). Tähän asti on selvinnyt viisi murtumaa, mahdollisesti yli kuukausi kipsattuna oleva jalka jne. Jos itse menisin päämiehen puolesta salissa sanomaan asianomistajan loukkaantuneen lievästi, kun tullut turpaan niin että luita on poikki, niin minut naurettaisiin sieltä ulos ja pyydettäisiin varmistamaan puhalluskokeella ajokuntoni.
Ylilyöntejä on tullut aina niin mopopojille, poliiseille kuin myös kollegoilleni. Poliisi on ihminen siinä missä mopopojatkin ovat ihmisiä ja tiettyyn ikään kuuluu tietynlainen käyttäytyminen. 25 vuotta sitten olin itsekin kumia polttelemassa Tuusulassa ja keulimassa siellä sun täällä. Enää en saa kummoisiakaan fiiliksiä kumin poltosta, joskus sain. Joskus sain yli-innokkaiden poliisien huomiota osakseni (terveiset vaan kurakaari-Kaikkoselle ja hyviä eläkepäiviä) ja joskus en.
Kautta aikojen on myös jaksettu valittaa siitä, miten keuliminen siellä ja täällä pilaa kaikkien motoristien maineen ja kuinka jonkun huumeparoniksi ryhtyneen Jari-poliisin touhut ja poliisikansanedustajan känniammuskelut baari-illan jatkoilla pilaavat poliisin maineen. Eivät pilaa. Ei minuakaan hävetä kertoa olevani asianajaja, vaikka jotkut kollegani ovat petosrikoksista, rattijuopumuksista tai naisten hakkaamisista tulleet tuomituiksi ja liitosta erotetuiksi. Ne ovat noiden yksittäisten hölmöläisten toilailuita siinä missä minun keulimisista ja poliisia karkuun ajamisistani saamani sanktiot ovat minun saamia sanktioita. Eivät ne ole johtaneet siihen, ettei kukaan enää ilkeäisi ostaa moottoripyörää koska Jukka ajoi vuonna 2000 kilpaa poliisia karkuun ja hävisi kisan Munkkivuoressa Pohjolan pääkonttorin eteen. Virheestä opittiin, sakot maksettiin, ilman korttia bussilla kuljettiin ja siirryttiin ajamaan radalle ja myöhemmin kilpailemistakin kokeilemaan. Virheiden paras puoli siinä, että niistä voi halutessaan oppia – niin mopopojat kuin poliisitkin. Sitten jos sattuu olemaan omasta mielestään niin fiksu, ettei mitään virhettä ole koskaan tapahtunutkaan ja toistaa niitä toistamisesta seuraavaan, täytyy ulkopuolisten puuttua ja viheltää peli poikki, kun addikti ei itse tajua eikä kykene ymmärtämään, saati korjaamaan toimintaansa.
Eiköhän tuostakin jutusta olla taas viimeistään kesällä 2028, 2029 tai 2030 viisaampia, kun esitutkinnat on valmistuneet, syyteharkinnat tehty ja lainvoimaiset tuomiot saatu.
Luottamus hyvä, kontrolli parempi (Vladimir Iljitš Uljanov alias Lenin).
Kolumni on julkaistu alun perin Bikessä 9/26.
