30 huhtikuun, 2024
Pidän kovasti muskelipyöristä. Konsepti, jossa reilun kokoinen moottori yhdistyy kadulle jokseenkin ylimitoitettuihin ajo-ominaisuuksiin ja hyvään mukavuuteen on mielestäni katuajoon ehkä se kaikkein paras, erityisesti katteettomien pyörien kohdalla. Näillä pyörillä ei rikota kierrosennätyksiä, mutta fiilis on kohdallaan ja suorituskykyä on riittävästi, jotta ajaminen on hauskaa – ilmavirran kuitenkin pitäessä ajonopeudet kurissa rivakasta suorituskyvystä huolimatta. Samaan muottiin sopivat myös tämänkertaisen parivertailun pyörät BMW R 1200 R ja Yamaha XJR 1300.
Kotimaisten markkinoiden näkökulmasta yksi kuluvan vuoden mielenkiintoisimmista uutuuksista on BMW:n uusi R 1200 R. Malli sai nestejäähdytteisillä kansilla varustetun boxer-moottorin, ja uudistuksen myötä hyvästeltiin BMW:lle aiemmin tunnusomainen telelever-etuhaarukka, joka korvautui tavanomaisemmalla 45-millisellä USD:llä.
Tuttuun BMW-tapaan lisävarustevalikoima on runsas, ja reippaasti ruksimalla mallin inhimillistä lähtöhintaa saa nostettua aivan uusiin lukemiin. Ajamastamme yksilöstä löytyy lähes kaikki varusteet, joita malliin on saatavilla.
Myös Yamaha XJR 1300 on mielenkiintoinen malli, joka on olemassaolonsa ajan nauttinut meillä varsin hyvää suosiota. Kunnioitettavaan 20 vuoden ikään ehtinyt XJR sai vuosipäivän kunniaksi kattavan kasvojenkohotuksen, jossa pyörän jo valmiiksi retrohenkistä ulkoasua muutettiin Yamahan Yard Built -sarjan hengessä selvästi räväkämpään suuntaan.
Tekniikkaa pursuavasta BMW:stä poiketen Yamaha on ihan oikeasti vanhan koulun pyörä, eikä siitä löydy mitään ylimääräistä sähkötauhkaa.
Parivertailua on ajamassa allekirjoittaneen lisäksi Tuomo Lampela. Pyörät näkivät kaikenlaisia asfalttiteitä aina moottoritiestä huonokuntoisiin pikkureitteihin, minkä lisäksi pyörillä käytiin kääntymässä myös kaupungissa. Pääosin meitä hellittiin todella kauniilla loppukesän säällä ja lämpötila lähenteli hellelukemia, mutta matkalle sattui myös armotonta sadetta, joten olosuhteiden osalta pyörät vietiin ääripäästä toiseen ja takaisin.
Jos on ajanut aiemmin tuoreella BMW:llä, saa olonsa tuntea saman tien kotoisaksi R 1200 R:n satulassa. Kaikki on juuri siellä, mistä ne odottaakin löytävänsä ja vaikka laadukkaita nappuloita onkin todella runsaasti, ei niiden etsimiseen tarvitse käyttää aikaa. Asetusten säätämiseen sitä kuitenkin kuluu ja niiden muuttelu tuppaa herkästi viemään huomiota ajamisesta.
Bemarin satula on melko matala ja ajoasento pystyn ryhdikäs. Vakiosatulan lisäksi BMW tarjoaa yhtä matalampaa ja paria korkeampaa vaihtoehtoa. Leveä ohjaustanko antaa hyvän tuntuman pyörään ja pieni lisävarustetuulilasi ohjaa ilmavirtaa yllättävän hyvin pois kuljettajasta. Ainoa kritiikki kohdistuu sekavaan mittaristoon. Analoginen nopeusmittari on kaikkea muuta kuin selkeä ja vaikka digitaalinäyttö tarjoaa kolme vaihtoehtoista asetusta, ei mikään niistä tunnu mieluisalta.
Ajossa suu kääntyy jälleen hymyyn. Lisävaruste-Akrapovic tarjoaa korville boxerin sulosointuja ja ponteva moottori on luonteeltaan hauska, joten sillä kaasuttelu tekee mistä tahansa päivästä paremman. Vaihdeavustin (lisävaruste) tukee mahtavaa ajoelämystä ja toimii upeasti erityisesti pienemmälle vaihdettaessa. Vaihdot isommalle tapahtuvat monesti nykäyksen tahdittamana.
Vaihdeavustin on muutenkin suositeltava kapine. Sen avulla kytkintä ei tarvitse kuin liikkeellelähdöissä. Kytkimen kanssa vaihdoista tulee helposti epäsiistejä äärimmäisen ohuen tuntuman vuoksi. Kaikkeen tietysti tottuu, mutta tämän ominaisuuden kanssa ei noin 500 kilometrin matkalla ehtinyt päästä sinuiksi.
Dynamic-ESA:lla (lisävaruste) varustettu jousitus toimii suvereenisti asfaltin kunnosta riippumatta ja BMW on sitä parempi, mitä mutkaisempi tie on. Jarrut ovat erittäin tehokkaat ja ABS:n toiminta tuntuu salamannopealta. Aiemmin vierastamani kardaaninkin BMW on viime aikoina onnistunut hiomaan liki täydelliseksi. Ennen vaivannut välys ja ärsyttävä perän hissaaminen kaasunasennon mukaan on tiessään.
XJR 1300:n tärkein uudistus liittyy ulkonäköön, ja vaikka makuasioista voi tietenkin kiistellä, on XJR omaan silmääni erittäin makea pyörä. Jos BMW:n satulassa tuntuu kotoisalta, on fiilis sama myös Yamahan päälle kavuttaessa. Näkymä ja tuntuma ovat erittäin perinteiset, eikä se ole lainkaan huono asia. Pyöreät mittarit ovat konstailemattomat ja erittäin selkeät.
Ajoasento on BMW:n tavoin neutraali ja jokseenkin pysty, vaikka Yamahan ulkonäköään mukavampi satula onkin hieman korkeammalla suhteessa ohjaustankoon. Peilit ovat hienot, mutta niistä näkee lähinnä kyynärtaipeensa. Tuulensuoja on olematon, mutta onko se hyvä vai huono asia, sen saa jokainen päättää itse.
Ilmajäähdytteinen rivinelonen on silkinpehmeä niin käynniltään kuin luonteeltaankin. Mukavuuden suhteen ainoa kauneusvirhe on noin 4 500 – 5 500 kierroksen välissä esiintyvä värinä, joka kiusaa erityisesti moottoritienopeuksissa.
Vaikka moottori tarjoaa hyvää suorituskykyä aivan alakierroksilta lähtien, on sen kuminauhamainen luonne jokseenkin tylsä. Pieni aggressiivisuus tekisi paketista huomattavasti jännittävämmän. Toisaalta moottorin sivistyneisyyttä ja ensiluokkaista venyvyyttä ei voi olla arvostamatta. Moottorin luonteen huomioon ottaen useampi kuin viisi vaihdetta tuntuisi liiottelulta.
Vaihteistossa on vanha koulukunta voimakkaasti läsnä muutenkin kuin vaihteiden määrän osalta. Vaihteiston tuntuma on mekaanisen selkeä. Jokseenkin raskas kytkin on erittäin tunnokas.
Yamahassa perinteistä on myös alusta. Stereoperä ja tavanomainen teleskooppihaarukka hoitavat hommansa kunnialla. Sama koskee myös jarruja. Nykypäivälle poikkeuksellisesti XJR:stä puuttuu jopa ABS, mutta kaikeksi onneksi jarrujen hyvä tuntuma paikkaa seikkaa mainiosti.
Ajettavuudeltaan Yamaha on hauskimmillaan rauhallisemmassa mutkatiekurvailussa. Sillä saa kyllä ajaa varsin lujaa, ennen kuin pyörä alkaa protestoida, mutta kilpurimaisen pinnan alta löytyy pikemminkin herrasmies- kuin räppäilypyörä.
Perinteitä tihkuvan pyörän suunnittelijat ovat tehneet yllättävän suuren uhrauksen trendien alttarille. Yamahan uuden, kieltämättä tyylikkään tankin koko käy nimittäin lähinnä huumorista. Pyörä alkaa pyytää tankkaustaukoa noin sadan kilometrin ajon jälkeen, mikä ei ole kovin mairitteleva suoritus. Lisäksi bensavalo ei ole valo, vaan LCD-näytön kuvake, jonka näkyvyys on olosuhteista riippuen kyseenalainen.
Ajettavana oli kaksi saman konseptin tulkintaa. Yamaha XJR 1300 on erittäin perinteinen malli. Alun perin pyörä oli yksi ensimmäisistä retromalleista ja sitä se on edelleen, mutta retro-look on faceliftattu tämän päivän ajatusten mukaiseksi. 20-vuotias XJR on numeron muuttumisesta huolimatta säilynyt koko malli-ikänsä lähes muuttumattomana, mikä tarjoaa virkistävän tuulahduksen nykypäivän elektroniikkaviidakkoon.
BMW R 1200 R on myös mallinimenä pitkään elänyt, mutta tänä vuonna esitelty täysin uusi malli edustaa kaikilta osin tätä päivää ja kehityksen huippua. Pyörästä löytyy jo vakionakin varusteita varsin kattavasti ja lisävarustelistalta saa valittua lisää niin paljon kuin lompakossa painetta riittää.
Vaikka mallit ovat periaatteessa samanlaisia, lienee niiden ostajakunta erilainen. Yamahan vetovoima perustuu juuri siihen, että se on uusi, mutta vanhanaikainen pyörä. Se on ominaisuuksiltaan yhä kurantti, ja sillä pääsee vanhan pyörän fiilikseen ilman, että tarvitsee olla jatkuvasti sormet rasvassa. Jos sen moottori olisi luonteikkaampi, olisi valinnan tekeminen ollut huomattavasti vaikeampaa.
BMW:stä on vaikea keksiä merkittäviä puutteita. Se on erittäin hauska kaikenlaisessa ajossa moottoriteitä lukuun ottamatta. Sen ajettavuus on erinomaisella tasolla, mukavuus nakupyöräksi kiitettävä ja moottori erittäin hieno. Lisäksi merkittävää on, että pyörän tekniset apuvälineet toimivat poikkeuksetta ajokokemusta parantavasti. BMW on yksinkertaisesti parempi moottoripyörä.
Toisaalta myös Yamahassa on charmia, ja hintaerolla sen moottorista saisi kutkuteltua melkoisesti luonnettakin esiin…
Teksti: Petri Suuronen Kuvat: Valtteri Nygren
