26 huhtikuun, 2024
Kaksinkertainen – ja lajin ainoa – maailmanmestari Lasse Kurvinen kävi kertomassa, mistä flat trackissa lajina on oikein kysymys.
Flat trackissa ajettiin pitkään maailmancupia, mutta pari vuotta sitten lajin arvostus nousi sen saadessa virallisen MM-arvon. Molemmat lajin maailmanmestaruudet ovat menneet yhteen ja samaan osoitteeseen, kun Suomen, Mäntyharjun ja Heinolan Moottorikerhon Lasse Kurvinen on vienyt kaksi ensimmäistä jaossa ollutta MM-titteliä.
Suomen harrastamääriin suhteutettuna Kurvisen menestys on suoranainen ihme. Suomessa laji tunnetaan lähinnä ”Kaanaan kahinat” -tapahtumasta, ja lajin harrastajmäärät ovat pieniä. Jenkeissä ja Australiassa suosio on suurta ja Euroopassakin laji on voimakkaassa nosteessa. Tsekin, Itävallan, Englannin, Hollannin, Saksan, Italian ja Espanjan sarjat kun lasketaan, niin niistä saa yhteensä jo 100-150. kisaa. Jenkeissä karsii keväällä 2500 kilpailijaa eri sarjoihin mukaan.
– On se hienoa, että tällaisessa maassa missä lajia ei juuri harrasteta, pystytään kotimaisin voimin rakentamaan yksi parhaista flat track -pyöristä, jolla voitetaan maailmanmestaruus.
Ja tätä Lasse Kurvinen ei sano korostaakseen omaa menestystään, vaan hänen mielestään menestys tuli joukkueelle, jonka ykkösketjuna hääri Kurvisen lisäksi Ari Nurmela (jousitus) ja Pekka Veräväinen (moottori). Mainittujen herrojen lisäksi kisamatkoilla ovat tärkeinä tsemppareina toimineet Vikke Tompuri henkisenä sparraajana ja Jukka-Pekka Purtilo valokuvaajana. Vikke on aiemmin ollut mukana taustajoukoissa mm. Mikko Kolehmaisen olympiavoitossa. Lisäksi Kurvisen erityiskiitokset saa Italian Alessandro ”Zucco” Cardinale (Zucco suspension).
Lajina flat track kuulostaa teoriassa yksinkertaiselta: ajetaan vastapäivään ovaaliradalla, ja joka ensimmäisenä tulee maaliin on voittaja. Mutta kun kuuntelee hetken Lasse Kurvisen kertomana miten pyörää säädetään, miten radat poikkeavat toisistaan, miten olosuhteet muuttuvat koko ajan ja miten pitää taktikoida, niin käsitys lajista muuttuu täysin. Kyseessä onkin eräänlainen moottoripyöräurheilun shakki, jossa jokainen siirto on tehtävä harkitusti.
Muuttujat alkavat jo radoista. MM-sarjassakin ratojen pituus ja ovaalin muoto vaihtelevat. Radan molemmat ”päädyt” ovat erilaisia, eli siinä on kaksi erilaista mutkaa. MM-sarjan viime kauden lyhin rata oli Italiassa (290 m) ja pisin Ranskassa (520 m).
-Iskarisäädöt on oltava erilaiset, samoin välitykset ja myös ajotekniikka muuttuu radan mukaan, sanoo Kurvinen.
Ajotekniikkaa ja -tyyliä pitää muuttaa koko ajan, sillä ratakin muuttuu selvästi lähdöstä toiseen. Rata lanataan ja kastellaan yleensä kolmen tai neljän erän välein. Jos ajat heti sen jälkeisessä erässä, niin ollaan kuulalaakereilla. Jos taas on viimeinen erä ennen lanausta, niin radassa on selkeä ura eli ”blue line”, jossa pito on posketon ja renkaat ujeltaa.
-Jos et muuta säätöjä, niin 4-6 ajettavasta erästä ehkä yhdessä tai kahdessa säädöt ovat silloin kohdallaan. Pitää ymmärtää säädöistä ja tekniikasta, eikä kaikki silloinkaan osu aina kohdalleen.
Maailmanmestari Kurvinen kertoo oman näkemyksensä lajin vaativuudesta.
-Ei se ajaminen ole niin rankkaa kuin vaikka motocrossin ajaminen. Mutta voin ottaa flat track -radalle kokeilemaan kenet vaan suomalaisen crossihuipun, niin hän jää toiseksi. Ja toisinpäin, hän taas voittaa omassa lajissa ja mä jään kakkoseksi. Sikäli on turha verrata eri lajeja, että jokaisessa on omat juttunsa.
Lue laajempi raportti flat trackista Biken uusimmasta numerosta (4/2022). Siinä Lasse Kurvisen kertomana miten rakennetaan voittajapyörä, miten ajotekniikka vaihtelee radan mukaan, miten taktikoidaan MM-kilpailulähdöissä ja miten voitetaan mestaruus.
