9 toukokuun, 2024
Kaksi viikkoa Norjan mutkateitä takana. Mitä maksoi ja mitä matkasta jäi käteen?
Suunniteltu kymmenen päivän Norjan kierros venyi lopulta lähes kahden viikon mittaiseksi. Matkan aikana selvisi, että tämä taisi olla matkakumppanilta taktinen ja hyvinkin harkittu veto. Alunperin puhuttiin 10 päivästä, mutta kun matka näytti sujuvan mainiosti ja ilman konflikteja, niin ”yllättäen” kalenteriin tuli kolme päivää lisää tyhjää ja reitti piteni pohjoisemmas ja ehdittiin ajella myös Lofootit läpi. Tämä taktikointi on jotain, mihin miessukupuoli ei ikinä pysty. Maisemista, ruokavaliosta ja sen sellaisesta on turha tässä puhua, ne on subjektiivisia asioita ja jokainen saa itse päättää ovatko ne ainutlaatuisia, upeita, hienoja, herkullisia vai ihan OK. Sen sijaan yritetään tässä avata moottoripyörämatkailuun liittyviä faktoja, jotka saattaisivat auttaa muita samantapaista reissua suunnittelevia.
Kilometrit ja kulutus
Matkassa oli kaksi henkeä, molemmat omalla pyörällä. Mittariin kertyi koko matkalta noin 4700 kilometriä, jossa on mukana 500 kilometriä Ruotsissa ajoa Tukholmasta Norjan rajalle Lillehammerin suuntaan, eniten Norjassa pyörimistä ja kotimatkalla Suomen läpi ajo pohjoisesta etelään. Norjassa nopeusrajoitukset ovat luokkaa 60-70-80-90, ja lomakauden suuri liikennemäärä tarkoitti alhaista keskinopeutta. Se alensi kulutusta, ja alimmillaan Bemari K1300S:n rivinelonen kulutti ajotietokoneen mukaan tankillisen matkalla 4,0 litraa sadalla, enimmillään Suomessa 4,9 litraa sadalla. Keskimäärin ajotietokoneen mukainen kulutus oli 4,5 ja todelliset lukemat ehkä pari desiä enemmän. Honda NT1100:n tankkiin meni säännöllisesti tankkauksilla noin litran verran vähemmän, eli kulutus noin 0,3 litraa vähemmän.
Kustannukset
Polttoaineen hinta on Ruotsissa ja Norjassa valuuttakurssin heilahteluista riippuen/riippumatta niin lähellä Suomen hintoja, että budjettia tehdessä voi laskea bensiinikustannukset läpi kahden euron litrahinnalla. Noin 4,5 litran kulutuksella polttoainekustannus on karkeasti 10 senttiä per kilometri, 4700 kilometriltä noin 450 euroa. Majoitukset, ruokailut, lautat/laivamatkat ja käytännössä kaikki muut kulutkin yhteen laskien polttoaineiden lisäksi rahaa kului 13 vuookaudessa melko tarkalleen 1000 euroa per henkilö. Eli yhteensä 1450 euroa per henkilö, joten siitä saadaan karkeasti laskukaava, että päivässä rahaa kului karvan yli 100 euroa per henkilö. Enemmänkin tietysti saa kulumaan, jopa helposti. Varsinkin jos ajaa pidempiä päivämatkoja. Osa lounaista haettiin ruokakaupoista, eikä iltaisinkaan nautittu monen ruokalajin gourmet-herkkuja, vaan melko perusruokia mutta kuitenkin sen kummemmin euroja/kruunuja miettimättä. Kruunuja ei vaihdettu matkalle lainkaan, vaan luotettiin korteissa riittävän virtaa kaikkiin maksutapahtumiin, mikä toteutuikin sataprosenttisesti. Laivamatka Turusta Tukholmaan sekä kolmen ensimmmäisen yön majoitukset varattiin etukäteen, muut sitä mukaa booking.comin ja vastaavien palveluiden kautta kun matka eteni. Majoituksia löytyi muuten helposti, mutta Lofoottien kohdalla joutui tekemään töitä, lähinnä niin että toinen vertaili eri lauttareittien varaustilannetta ja toinen majoituksia määränpäästä Lofoottien puolelta. Osa lauttareiteistä oli loppuunmyytyjä, mitä lähemmäs Lofoottien kärkeä lauttareitti johti, sitä kalliimpaa ja täydempää oli, sekä lautoilla että majoituksissa.
Mukaan pakatut tavarat
Molemmissa pyörissä oli sivulaukut, takalaukku ja toisessa pyörässä lisäksi matkustajan istuimella tavararulla, jossa lähinnä pyörään liittyviä tarvikkeita, kuten rengaspaikkausvälineet, pyörän pesuvälineet, kuormaliinat sidontaan lautoilla, varavirtalähteet jne. Kuten lähes aina, nytkin mukana oli liikaa tavaraa, erityisesti vaatetta. Kun päivät tarpoo ajotamineissa ja iltaisin vain muutaman tunnin muissa vetimissä, niin lopulta kahden viikon matkalla selviää yllättävän vähillä vaatekerroilla. Myös kylmiin ja sateisiin säihin oli varauduttu huolella, mm. sadepuvuilla, sähkökerrastoilla ja mikrofleece-puvuilla, mutta niitä ei juuri tarvittu. Myös vestiiviiden ajokäsineiden kolmen parin armada jäi enimmäkseen käyttämättä, ja 95 prosenttia matkasta tuli ajettua kevyillä nahkahanskoilla. Kahvanlämppärit molemmissa pyörissä toimivat hyvänä lisänä viileillä säillä ja sadekuurojen aikana. Norjassa oppii suhtautumaan sadekeleihinkin aivan uudella tavalla. Kun seuraavan päivän ennuste näytti 5,4 millin sademäärää, niin todettiin että ”aika vähän, ei muuta kuin lähdetään ajamaan suunnitelman mukaan”. Työkaluja ja muuta pyöriin liittyvää rekvisiittaa ei käytännössä tarvittu lainkaan. Mutta niinhän se menee, että kun varaudut kaikkeen, niin ongelmia ei tule. Mutta jätäpä rengaspaikkausvaahto tai akkukaapelit kotiin, niin niitä tarvitaan jo laivaterminaalilla ennen kuin matka on kunnolla edes alkanut. Molemmat pyörät olivat matkaan lähtiessä varustettu uusilla renkailla ja määräaikaishuollotkin tehty niin, että noin 5000 kilometrin lisäkertymä olisi mahdollista. Kumpikin pyörä toimi koko matkan moitteetta. Tai jos ihan nyansseja haetaan, niin kertaalleen Honda sammui kun tyhjäkäynti yhdessä yksittäisessä tilanteessa katosi hetkeksi. Bemarissa syttyi paluumatkalla 150 kilometriä ennen kotia varoitusvalo, joka kertoi parkkivalon polttimon palaneen. Ei ehkä asioita, jotka pilaisivat matkan, vaan päinvastoin muistuttavat tekniikan pelanneen poikkeuksellisen hyvin. Bemari on kardaanivetoinen, Hondan ketjuja voideltiin matkalla max 1000 kilometrin välein.
Mitä unohtui?
Ei mitään kovin ratkaisevaa, ei mitään jota ei olisi pystynyt hankkimaan matkalta. Gorillateippiä tarvittiin pariin kertaan hyvinkin erilaisissa tilanteissa, muutama mukaan pakattu nippuside käytettiin ja visiirinpesuainetta ja rättejäkin käytettiin vähintään kerran jokaisen ajopäivän aikana. Matkalla tuli mieleen, että pyörien keulaan unohtui taas tälläkin kertaa ostaa suomenlippu-tarrat. Enemmän saisi tervehdyksiä vastaantulevilta suomalaismotoristeilta, jos liput pyörissä olisi. Yllättävän moni tunnisti pyörät siitä huolimatta matkan varrelta ja erilaisia kommentteja ja virtuaalitervehdyksiä saatiin lukea eri prätkäaiheisilta foorumeilta. Kiitos niistä kaikista, lämmittivät kyllä mieltä. Paluumatkalla Kilpisjärveltä Tornioon vaihdettiin Ruotsin puolelle pääasiassa siksi, että jossakin kumman mielenhäiriössä oli tullut idea (ei osoiteta ketään sormella, mutta idea ei ollut minun) järjestää loppumatkasta hapansilakan eli surströmmingin syöntikilpailu. Säilykepurkin osto Haaparannassa unohtui tyystin muita ostoksia tehdessä, mutta tuskin yhtään kättä nousee kun kysytään oliko se suuri vahinko. Enemmänkin ehkä siunaus.
Matkaseura
Aina painotetaan miten tärkeää on huoltaa pyörä ja varmistaa renkaiden kulutuskestävyys matkan aikana kertyvien kilometrien varalta, mutta olennainen osa matkan onnistumista on myös matkaseura. Tällä kertaa kyseessä oli enemmän tai vähemmän jokerikortti, koska aikaisemmin ei oltu yhdessä tehty näin pitkää reissua. Se oli etukäteen myös ehkä suurin kysymysmerkki matkan onnistumiseksi. Jos matkaan lähdetään ei-niin-tutussa seurassa, niin on hyvä sopia jonkinlaisista pelisäännöistä etukäteen. Tässä tapauksessa sovittiin vain yksi yhteinen sääntö, se piti eikä matkan aikana tullut pienintäkään sanomista. Jokainen voi itse miettiä mitkä asiat/reunaehdot ovat itselle tärkeitä ja sopia omat sääntönsä sen mukaan. Tässä onkin lopuksi oiva paikka julkisesti kiittää kerrassaan loistavaa matkaseuraa. Jos ei muuta, niin molempien aivan yhtä paska huumorintaju pelasti paljolta, joskin samasta syystä aiheutimme varmasti paljon hämmennystä ja pahennusta matkan varren aivan jokaisella pysähdyksellä. Kiitos ja anteeksi, mutta mitään en tekisi toisin jos matkaan pitäisi lähteä nyt uudelleen.
