Kiinalaisvalmistaja Moxian jatkaa Ducatien kopioimista. 500-kuutioisen Panigale-kopion lisäksi merkin kotimarkkinoilla on tarjolla 500- ja 650-kuutioiset versiot Streetfighterista.
Aikaisemmin olemme kirjoittaneet miten BMW S 1000 RR -mallin selvästi pienitehoisempia kopioita valmistetaan Aasiassa. Myös Ducati saa osansa tästä kopionnista, sillä niin Panigalea kuin Streetfighteriakin valmistetaan Moxianin tehtaalla.
Moxian 500RR:n nimeä ei sentään ole kopioitu Ducatista. Moottorina kopiomallissa on Loncinin valmistama kaksisylinterinen ja 471-kuutioinen rivimoottori, jota on viime vuosina käytetty useissakin kiinalaisvalmisteisissa moottoripyörissä. Tehoa on A2-luokan sallimat 35 kilowattia. Moxianin mukaan 500RR:n hintakin on kopioitu, se vastaa Benelli 302R-mallin vajaan 4000 euron hintaa. Etujarrulevyjä on kaksin kappalein ja radiaalisatulat ovat logon mukaan Moxianin itsensä valmistamat. Istuinkorkeutta on esikuvaansa vähemmän, vain 790 milliä, mutta tankin tilavuudeksi kerrotaan peräti 22 litraa, eli se lienee epähuomiossa kopioitu MotoGP-luokan säännöistä. Yksipuoleinen takasvingi ja vanteiden muotoilu ovat nekin läheistä sukua Panigalelle, samoin Panigale 1199:n takaiskarin vaakasuoraa sijoittelua matkiva ratkaisu. Pyörän painoksi kerrotaan 196 kiloa.
Panigalen lisäksi Moxian on kopioinut myös Streetfighterin, vieläpä esikuvansa tavoin kahdella eri moottorivaihtoehdolla. Tosin Moxianin moottorit ovat selvästi pienempiä, mallimerkintöjen MX500 ja MX650 mukaisesti 500 ja 650-kuutioisia. Pienempi on sama jota käytetään 500RR:ssä, isompi puolestaan on kopio Kawasakin kaksisylinterisestä rivimoottorista ja tuottaa 60 hevosvoimaa. Isomman MX650:n painoksi kerrotaan peräti 222 kiloa, mikä osoittaa että kopiossa on käytetty selvästi esikuvaansa perinteisempiä valmistusmateriaaleja. Sekä Panigale- että Streetfighter-kopioihin on myös asennettu esikuviensa mukaisesti siivet katteiden sivuille, tosin niillä ei 47- ja 60-hevosvoimaisten moottorien vauhdittamina juurikaan liene käytännön merkitystä.
Malleja ei olla tuomassa Eurooppaan, onneksi.
Aikaisempi artikkeli BMW S1000RR-kopiosta: